Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

1. Tavallinen studiopäivä

Livia
Heräsin puhelimeni pimpotukseen, kello oli 10 ja minun pitäisi olla tunnin päästä studiolla. Nousin ylös ja valmistauduin lähtemään, kävelin ulos kerrostaloni puisista pariovista ja istuin mustaan hondaani.

Ajoin vaalean kerrostalon pihaan, studiosta oli tullut minulle kuin toinen koti. Kiipesin portaita 4. kerrokseen vaikka olisin voinut mennä hissillä, mutta pidin portaiden kiipeämisestä.

Istahdin studion sohvalle, olin ensimmäinen tavalliseen tapaan koska muut jätkät eivät yleensä ikinä saavu ajoissa. Olin todella onnellinen siitä että olin reilu vuosi sitten tavannut nuo 5 miestä, joista oli tullut minulle todella läheisiä.

Flashback: kesäkuu 2018
Poistuin ruisrockin päälavalta, keikka oli mahtava. Siirryin VIP-alueella olevaan baaritelttaan ja istahdin sohvalle päärynäsiiderini kanssa. Pian joku asteli luokseni.
"Sä vedit törkeen hyvin, mä muuten oon Joonas." tuo juuri Joonas-nimiseksi paljastunut nuori mies sanoi ja istui vastapäiselle sohvalle.
"Kiitos, mun nimi on Livia mutta sen sä varmaan tiesit jo jos kerran seurasit mun esitystä." sanoin naurahtaen ja otin kulauksen juomastani.

Pian paikalle ilmestyi neljä muuta miestä, joista joku tokaisi Joonakselle: "Kato Porko, sä oot ihmeenkaupalla vielä tallessa."
Muut miehet repesivät, mutta Joonas näytti lähinnä vittuuntuneelta. Hän kuitenkin esitteli viereensä istuneet ystävänsä: Tommin, Ollin, Joelin ja Nikon, joka nauroi edelleen juuri sanomalleen jutulle.

Tulimme tosi hyvin toimeen ja vietimmekin loppu-ruisrockin yhdessä.

Muutaman kuukauden kuluttua syyskuussa Joel esitti minulle kysymyksen "Livia, haluaisitko sä liittyy bändiin toiseks basistiks?" Kaikki katsoivat hiljaa minua odottaen vastaustani "Totta helvetissä, tää on aivan huikeeta!" Miehet puhkesivat suosionosoituksiin eikä aikaakaan kun olimme jo matkalla kohti vakkaribaariamme.

Kuulin oven kolahtavan ja havahduin ajatuksistani. "Huhuu, onks tääl ketään?" Niko huhuili astellessaan pois eteisestä, pian hän huomasi minut ja istui viereeni sohvalle. "Mä oon kyllä melko yllättynyt, että sä oot täällä toisena etkä vikana." Sanoin naurahtaen Nikolle, joka esitti loukkaantunutta. "Neiti juniori basistilla ei oo kyllä oikee varaa sanoa, sä just viime viikolla nukuit yli 2 tuntia pommii etkä ees tuonu red bullia vaikka se oli sun homma" hän toteaa kiusoitellen.

Herään siihen kun Olli hyppää päälleni, olin näköjään nukahtanut sohvalle muita jätkiä odotellessa. "HEI JOEL MONELTA SE NYT TULEE??" Olli huutaa vierestäni keittiöön, josta Joel pian ilmestyykin. "Joo se tulee kohta" Joel vastaa ja istuu nojatuoliin.
"Voisko joku kert-" ehdin aloittaa kun ulkoovi käy ja eteisestä kuuluu "Moi" äänellä, jota en tunnista.

Pian olohuoneeseen kävelee mustatukkainen mies, jota Joonas menee ensimmäisenä tervehtimään.
"Tyypit, tässä on Aleksi. Aleksista tulee meiän bändin DJ." Joel informoi ja Niko aloittaa esittelemään meitä "Mä oon Niko, tuolla on bändin kitaristi Joonas, Tommi meidän mahtava rumpali, ja sit meidän basistit olli ja Livia. No Joelin sä tiiät" Niko luettelee, mutta Aleksi ei kuuntele vaan hänen siniset silmänsä katsovat suoraan omiini. Olli tiukentaa käsivarttaan ympärillä vaihtaessaan asentoa ja Aleksi kääntää katseensa pois.

Aleksi
Saavuin äsken uuden bändini Blind Channelin treenikselle. Ensimmäisenä vastassa on hattarapäinen mies, joka myöhemmin osoittautuu Joonakseksi. Joel halaa minua ja Niko alkaa esitellä muita jäseniä. Silmäni kiinnittäytyvät ruskeatukkaiseen tyttöön, jonka nimeksi paljastuu Livia. Hänellä on kauniit vihreät silmät, jotka tutkailevat minua. Hänen vieressään istuva mies, toinen basisti ottaa tytön kainaloonsa ja käännän katseeni pois. Onko heillä jotain? ovatko he yhdessä?
Tunnen oloni hiukan mustasukkaiseksi, koska Livia on todella kaunis. Aleksi wait, mitä sä just ajattelit???

"Aleksi tuu ni näytän sun työpisteen." Niko sanoo ja lähtee johdattamaan minua toiseen tilaan, joka ilmeisesti on bändin virallinen treenihuone. Pääsen työpisteelle ja alan testailemaan mitä kaikkea työpisteellä on.

Livia
Aleksi tuli muutama tunti sitten ja nyt päivä alkaa olla pulkassa. Emme halunneet pitää kauhean pitkää treenipäivää, sillä Aleksiin tutustuminen oli päivän päätarkoitus.

Nyt olimme matkalla baariin, jälleen kerran. Miksi ihmeessä päädymme aina tänne? Istumme pyöreän pöydän ääreen ja pian pöytään tuodaan 7 bisseä. Kilistämme juomia ja keskutelemme suunnilleen tunnin, jonka jälkeen lähdemme jokainen kohti kotiamme sillä tänään ei ollut tarkoitus juoda kännejä.

Olen Aleksi kanssa matkalla samaan suuntaan, juttelemme omista elämistämme ja kerron hänelle mm. siitä miten päädyin bändiin.
Pian tiemme erkanevat "Oli tosi kivaa, moikka Aleksi." toivotan kääntyessäni toiseen suuntaan "Jep, kiitos päivästä ja huomiseen Livia." hän vastaa ja jatkaa matkaansa puiston poikki.

Avaan oven ja lösähdän sohvalle. Tämä päivä oli todella kiva, Aleksi vaikuttaa hyvältä tyypiltä.

Teen iltatoimet ja olen käymässä nukkumaan, kun puhelimeeni kilahtaa viesti tuntemattomasta numerosta

"Olit tosi hyvää seuraa, hyvää yötä"
T. Aleksi

"Kiitos oli mahtava tutustua, hyvää yötä"
-Livia

Hymyilen viestille ja tallennan hänen numeronsa. Suljen puhelimeni ja sammutan pöytälamppuni. Silmäni painuvat kiinni.

Joo siinä ois nyt eka luku, katotaan mitä tästä tarinasta tulee. On tosi hauska alottaa tätä tarinaa, koska tää on mun ensimmäinen tarina. Täs saataa olla kirjoitusvirheitä, mutta toivottavasti tykkäsitte.
-H

Sanoja 703