Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

12. Biisi

Livia

Flashback: 2kk sitten
Tänään meillä on vapaapäivä treenaamisesta jätkien kanssa, mutta minun pitää mennä käymään toisella studiolla.

Puin päälleni valkoisen t-paidan ja farkkuhaalarin. Jätin hiukseni auki ja kävelin eteiseen. Otin naulasta flanellitakkini ja laitoin valkoiset tennarit jalkaan, kohta olisi jo syksy. No turha sitä on murehtia, nyt on vasta elokuun alku.

Parkkeerasin ison rakennuksen eteen ja kävelin sisään. Aulassa minua oli vastassa managerini Jade sekä Juuso, joka tuottaa biisini. "Moi, ihana nähdä pitkästä aikaa" sanoin halatessani Jadea. "Samat sanat" hän vastasi hymyillen.

Kävelimme Juuson perässä kohti studiota, lopulta olimme puisen oven luona, jonka ovessa luki "Studio 3"

"No mitäs sulla ois mielessä?" Juuso kysyi istahtaessaan työtuoliinsa.

-flashback loppuu-

Tänään biisi vihdoin julkaistaisiin, toivon todella että ihmiset tykkäävät siitä. Päätin julkaista uuden instagram kuvan ja muistuttaa seuraajiani siitä, että biisin julkaisuun on vain 12 tuntia.

Liviaelle_official  Enää 12 tuntia uuden biisin julkaisuun, ootteko innoissanne?

alexmattson mä ainakin oon :)

blindchannel KYLLÄ KYLLÄ!

Naurahdin kommenteille ja suljin puhelimeni. Kävelin olohuoneeseen ja tartuin kitaraani, jota oli tullut soitettua poikkeuksellisen paljon viime aikoina. Suljin silmäni ja aloin soittaa.

Soitin muutaman tunnin kunnes ovikello soi. Astelin ovelle, jonka takana seisoi Jade kädessään pullo kuohuviiniä. "Tuu sisälle" sanoin ja Jade siirtyi eteiseen.

"No mikä fiilis?" Hän kysyi kävellessään eteisestä. "Mä oon tosi innoissani, koska toi biisi merkitsee mulle tosi paljon niinku sä tiiät." "Okei, tuleeko sulle tänää vieraita?" Jade kysyi. "No jätkät tulee myöhemmin illalla ja ootetaan täällä yhessä biisin julkasua." Kerroin hymyillen Jadelle.

Juttelimme Jaden kanssa muutaman tunnin kunnes hänen piti lähteä. Harmillista. Mutta jätkät ovat todennäköisesti täällä kohta, koska kello on jo lähemmäs seitsemän.

"Moikka" sanoin avatessani oven, jonka takana seisoivat tällä kertaa kaikki 6 muuta bändin jäsentä.

Istuuduimme ympäri ämpäri melko pientä olohuonettani. "Ootko sä millo viimeeks julkassu musaa?" Aleksi kysyi. "No edellisestä kerrasta on noin vuosi, tää on toinen biisi sen jälkeen kun liityin tähä bändiin." Selitin ja kaikki kuuntelivat tarkasti.

"Okei, enää tunti aikaa. Ajattelin tässä pitää hetken ig liveä." "Kuulostaa hyvälle." Niko vastasi ja istui viereeni lattialle.

Aloitin liven ja paikalle ilmestyi heti yli 2000 ihmistä. "Moikka kaikki! Hey guys!" Kommentteja tulvi järkyttävästi ja kaikki vaikuttivat odottavan biisiä todella paljon. "Mua jännittää aika paljon ton biisin julkasu, koska toi on mulle tosi tärkeä biisi." Selitin noille yli 5000 ihmiselle.

Olin pitänyt liveä nyt noin 40 minuuttia ja ajattelin pikkuhiljaa alkaa lopettelemaan. "Okei kello alkaa olla 23.45, joten mä nyt lopettelen tän liven. Menkää kuuntelemaan biisi 15 minuutin päästä." Lopetin liven ja istahdin sohvalle Aleksin ja Ollin väliin.

"Livia, missä sun skumppalasit on?" Joel kysyi kävellessään keittiöstä. "Ne on siinä mikron yläpuolella." Pian Joel ilmestyi takaisin kädessään tarjotin, jossa oli 7 lasia.

"Äääh alkaa jännittää" sanoin nauraen kun kello lähestyi puolta yötä. "Se on varmasti ihan vitun hyvä!" Joonas tsemppasi.

Kellonaika vaihtui ja biisi oli vihdoin ulkona. Avasin spotifyn ja etsin biisini nimeltä "just us under the stars" Huokaisin syvään ja painoin playta.

I got lost in your blue eyes
you and me

Just us under the stars
just us

The most magical night of my life
you and me

Biisi loppui ja jätkät kääntyivät katsomaan minua. "Ei vittu Livia, toi oli täydellinen!" Olli huusi ja me muut nauroimme. "Oikeesti toi oli aivan ihana biisi." Niko jatkoi minun kehumista. "Kiitos" sanoin hymyillen leveästi.

Kilistimme lasejamme ja Joonas huusi: "Livialle ja uudelle biisille!" "Kippis" sanoimme yhteen ääneen ja otimme siemauksen juomistamme.

Oli jo melkein aamuyö ja Aleksi oli viimeisenä tekemässä lähtöä. "Sä kirjotit meistä biisin?" Hän kysyi hymyillen. "Niin taisin tehdä."

Aleksi käveli ovea kohti, mutta pysähtyi sitten. "Livia, mitä me ollaan?" Hän kysyi kääntyen katsomaan minua. "Mä tykkään susta tosi paljon, me voidaan olla mitä tahansa." "Nii mäki susta, sä oot nyt sit mun tyttöystävä" Aleksi totesi ja sydämeni oli pakahtua onnesta. "Ja sä mun poikaystävä." Painoin suudelman hänen huulilleen ja hymyilin.

Hellou, sain kuitenkin kirjotettua vielä toisen luvun tälle viikonlopulle. Tää luku keskitty vähän enemmän Livian omaan uraan, mutta toivottavasti oli kiva luku :)
-H

Sanoja 622