Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

28. Liikaa vauhtia

Aleksi
Juoksin bussiin, tälläistä tilannetta ei nää joka päivä. Livia oli lähtenyt aikaisemmin omalla autollaan ja minun rakas kiani oli jäänyt treeniksen pihaan. Yllätys yllätys ehdin bussiin ja matka kohti treenejä pääsi alkamaan.

Matka kesti noin vartin, jonka jälkeen painoin bussin seinässä sijaitsevaa punaista stop-nappia. Hyppäsin bussista pois ja astelin ison hallin ovista sisään.

Avasin oven toisensa perään ennen kuin päädyin isoon huoneeseen. "Vittu vihdoin, etkö säkään osaa enää saapua ajoissa?" Joel totesi turhautuneena, kun kävelin heitä kohti. "Joo sori, nukuin melkein pommiin ja sit meinasin myöhästyä bussista" selitin Livian antaessa suudelman poskelleni. "Anteeks kulta, mut mun oli pakko lähtee sillo aikasin aamulla että ehdittii Ollin kanssa käydä hakemassa bassoihin uudet kielet." Hän vastasi pahoitellen. "Pääasia että kaikki on nyt täällä, eiköhän aloteta treeni. Meillä on aika paljon hommaa" Niko totesi ja nousimme kaikki lattialta seisomaan.

Livia
Viritin bassoni ja etsin lattiasta kirkkaan punaisella teipillä merkityn kohdan jossa minun oli määrä seistä biisin alkaessa.
Aleksi aloitti biisin ensimmäisillä soinnuilla ja pian olimme kaikki liekeissä.

Soitimme biisin ainakin viisi kertaa läpi, mutta nyt oli aika pitää tauko. "Haluutteko vettä? Mä voin hakee." Olli kysyi ja nyökkäsimme vastaukseksi, treenaaminen oli raskasta. Kaiken täytyi olla niin täydellistä ja aikaa oli todella vähän, lähtöön oli viikko. Ahdistava ajatus.
"Hei Livia, kaikki ok?" Aleksi kysyi kun ojensin minulle kirkkaan vesipullon, jonka Olli oli tuonut. "Juu, alkaa vaan pikkuhiljaa ahdistaa tuleva." Aleksi veti minut halaukseen ja sanoi:
"Mä ymmärrän, mutta nyt me treenataan yhdessä niin me voidaan ainaki sanoa sit että yritettiin" Aleksi vastasi hymyillen, saaden myös minut hymyilemään.

"Nyt jatketaan, hopi hopi" Niko huusi minulle ja Aleksille. Huokaisin ja suuntasin kohti telinettä, jossa rakas bassoni odotti minua.
Nappasin basson ja menin paikalleni.

Soitin, olimme puolessa välissä biisiä. Näkökenttäni alkoi sumentua, päässä pyöri. Kyllä se menee kohta ohi. Huimaus pahentui ja horjahdin maahan. "LIVIA-"

Aleksi
Biisi oli puolessavälissä, minulla oli minuutti jonka aikana piti vain hyppiä. Siirsin katseeni edessäni soittavaan Liviaan, joka horjahti ja kaatui maahan. "LIVIA" huusin ja juoksin hänen luokseen.

Musiikki loppui kun seinään ja muut jätkät kiiruhtivat luoksemme. "Livia, mikä tuli?" Kysyin Livialta, joka avasi silmiään. "Alko huimata kesken soittamisen, mut ajattelin että se menee ohi..." Livia selitti ja otti kulauksen vesipullostaan, jonka joku jätkistä oli hänelle ojentanut. "Onko sulla jo parempi olo?" Niko kysyi huolestuneena. "Joo on, tais johtua siitä että en oo ehtiny syödä tänään yhtään mitään" Livia vastasi, oloni tuntui helpottuneelta. Kaikki on hyvin. "No eiköhän mennä nyt sit syömään" totesin ja muut suostuivat.

Otin Liviaa kädestä kiinni ja lähdimme kävelemään treenipaikan vieressä sijaitsevaa pitseriaa kohti. Pääsimme sisälle ja saimme tilauksen tehtyä. "Mikä fiilis teillä on tästä kaikesta?" Livia kysyi. "Ahdistaa" Joel vastasi ja muut nyökyttelivät. "Tää viimenen viikko on kaikista pahin, koska me ei tiedetä siitä areenasta tai muusta vielä yhtään mitään." Tommi sanoi tiivistäen kaikkien meidän ajatukset yhdeksi lauseeksi.

Ruoka tuli ja pääsimme syömään, minä söin Livian kanssa puoliksi perhepizzan. Tälläiset hetket keskellä kiireistä arkea olivat parhaita, ajatuksia sai hiukan pois tulevasta.

Moro, tää on erittäin nostalgista kirjottaa euroviisuista kun tän vuoden skaba on ihan nurkan takana. Ootan kyllä ite innolla viisuja, mutta viime vuosi oli niin mahtava että vaikee pistää paremmaks. Toivottavasti tykkäsitte :)

Ps. Yritän julkasta näitä lukuja tässä alkuviikosta, kun mulla on koko viikonloppu täynnä menoja ja en oikee ehi julkasee.
-H

Sanoja 484