Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

33. 7 aurinkolasit

Tommi
Tungin loput tavarat mustaan matkalaukkuun, tänään palaamme takaisin Suomeen. Reissu on ollut ainutlaatuinen ja törkeän upea, mutta myös todella stressaava ja kuormittava.

Sain matkalaukun kiinni, miksi se on aina niin vaikeaa. "Ootko sä jo valmis?" taakseni ilmestynyt Olli kysyy haukotellen. "Jep" vastaan hänelle ja suuntaamme kohti ovea matkalaukkujemme kanssa. Vedän mustat lenkkarit jalkaani ja avaan hotellihuoneen oven, "Onks sulla ne avainkortit?" varmistan Ollilta, joka nyökkää vastaukseksi.

Kaikki muut ovat seisomassa aulassa, odottamassa meitä. Ollin herättämiseen meni jälleen ikuisuus. Tyypillistä.

Olli laskee avainkortit hotellin vastaanoton tiskille ja toivottaa kohteliaasti hyvää päivän jatkoa. Lähdemme kävelemään kohti tilataksia, joka seisoo hotellin edessä. "Voinko mä istua sun sylissä koska ei muute mahuta?" Livia kysyy Aleksilta, joka vastaa: "Tottakai rakas, mielummi sinä ku Joonas." "Hei, toi oli ilkeetä" Joonas toteaa murjottaen. Naurahdan keskustelulle ja kipuan etupenkille, tervehdin kuskia ja pyydän häntä viemään meidät lentokentälle. Matka lentokentälle ei ole pitkä, vain noin 20 minuuttia ja se kuluukin todella nopeasti.

Ojentelen matkalaukkuja kaikille, "Ja tossa ois vielä Livian laukku" sanon ojentaessani hänelle viimeisen laukun tilataksin takakontista. "Kiitos Tommi" hän vastaa hymyillen hiukan väsyneillä kasvoillaan.

Kävelemme turvatarkastukseen, joka meni hyvin. Kukaan ei ollut piilottanut laukkuunsa pommeja, aseita, raketteja eikä mitään muuta kiellettyä. Tämän porukan tuntien en yllättyisi jos jonkun laukusta sellaisia löytyisi.

Istun penkille lähtöportin viereen, lentomme lähtee suunnilleen tunnin päästä eli meillä on hyvin aikaa. "Missä vitussa se saatanan laturi nyt on?!" Joelin ääni havahduttaa minut ajatuksistani. "No ootko kattonu sivutaskusta?" Niko ehdottaa, "Olen, jotai 666 kertaa eikä se ole siellä" Joel vastaa hänelle. "Minkä värinen se sun laturi oli?" Aleksi kysyy, "Musta" Joel toteaa näyttäen erittäin vittuuntuneelta. "Sun kannattaa kattoo onko se siinä tummansinisessä repussa, johon kaikki muutki laturit ja johdot on tungettu" totean rauhallisesti puuttuen keskusteluun. Joel alkaa tonkia reppua ja vetää pian ulos mustan johdon, "Löyty" hän huokaisee.

Livia
Pääsemme koneeseen, väsyttää. Istun Aleksin viereen ja painan pääni hänen olkapäälleen, hän painaa omansa sen päälle.

Kone liukuu kohti kiitorataa, otan Aleksia kädestä kiinni. Pääsemme kiitoradalle ja nimen mukaisesti lähdemme aivan järkyttävään syöksykiitoon, lopulta kone irtoaa maasta.

"Mä en jaksais mitää haastatteluja, sitä paitsi mulla alkaa tulla laskuhumala" valitan toisella puolellani istuvalle Ollille. Olimme tosiaan päättäneet vetää pienimuotoiset kännit lentokentän baarissa, Porko ja Porkon ideat. "Kyllä se siitä, juot vaa tarpeeks vettä" Olli lohduttaa.

Matka meni todella nopeasti, Aleksi nukkui lähes koko lennon ajan. Torkut olisivat kelvanneet, mutta en saanut unta.

Kävelimme koneesta ulos kohti suurta huonetta, jossa oli pöytä ja helvetisti toimittajia. Kävelimme siistissä jonossa pöydän ääreen istumaan, jokaisella oli aurinkolasit päässä.

Kamerat räpsivät kuvia ja teimme mtv:lle haastattelua. "No mitkä fiilikset teille jäi euroviisuista?" toimittaja kysyi, "Todella hyvät, mut ei uudestaa" totesin ja muut nauroivat. Haastattelu ei onneksi ollut kovin pitkä, joten pääsimme sen jälkeen lähtemään vihdoin kotiin. Oli kyllä reissu...

Moikka, en oo saanu lukuja kirjotettua vaikka niin ajattelinki. Nyt viikonloppuna ei oo ainakaan tulossa ku meen ilosaarirockiin, mutta katotaan sen jälkeen. Seuraavaan lukuun :))
-H

Sanoja 450