Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

34. Roadtrip

Aleksi
"Älä nyt vittu kolaroi tätä autoa tai oot selibaatissa seuraavat 6 vuotta" tokaisin Livialle pelkääjän paikalta kun hän huristeli 120 km/h rakkaalla kiallani. "No en en, sitä paitsi kai sä tajuut et jos mä oon 6 vuotta selibaatissa nii sit oot sä kans" hän vastasi virnuillen. Totta tuokin, en ollut ajatellut asian toista puolta. En minä kestäisi edes 6 kuukautta, mutta sitä en Livialle aio myöntää.

Matka sujui yllättävän nopeasti, mikä vaikutti hermostuttavan Liviaa sillä olimme matkalla tapaamaan vanhempiani Vihtiin. "Jännittääkö sua mun vanhempien tapaaminen?" kysyin, "Hmm, mitä jos ne ei tykkää musta?" Livia vastasi ja käänsi surullisen katseensa minuun. "Kyllä tykkää, ne on tosi samanlaisia ku mä ja sä kumminki tykkäät musta tai no niin mä oon ymmärtäny" totean naurahtaen pienesti lauseen lopussa. Myös Livia hymyilee, voisin katsoa tuota hymyä ikuisesti.

Pysähdymme huoltoasemalle tankkaamaan, matkaa on jäljellä enää noin puoli tuntia. Livia kävelee huoltoaseman sisältä takaisin autoon. "Mä voin ajaa" totean hänelle istuessani kuskin paikalle, säädän penkin kohalleen ja käynnistän auton.

Ajamme lapsuudestani tuttua pihatietä kohti vanhempieni kotia, minuakin jännittää hiukan. Livia huokaisee syvään, kun pysäytän auton talon seinän viereen. "Mennään" hän toteaa hymyillen ja nousee autosta. Laitan ovet lukkoon ja otan Livian kädestä kiinni, kävelemme valkoiselle etuovelle ja koputan oveen hellästi. Pian äitini tuleekin avaamaan oven. "Tervetuloa, tulkaahan sisälle!" Äitini toivottaa, riisun tennarini ja Livia vaaleanpunaiset vanssit.

Livia
Istun mustalle sohvalle, Aleksi istuu viereeni. "Miten matka meni?" Aleksin isä kysyy kohottaen silmälasejaan. "Tosi hyvin, ei ollu yhtään ruuhkaa tai muutakaan ihmeellistä" vastaan hymyillen, "No sehän on mukavaa" Aleksin isä toteaa.

Juttelemme jonkin aikaa arkisista asioista, kunnes Aleksin äiti lopulta kysyy: "Te siis tapasitte bändin kautta?" "Joo" vastaan. Aleksi naurahtaa ja sanoo sitten: "Mä tulin ensimmäistä kertaa treenikselle ja iskin about heti silmäni Liviaan, tosin mä luulin ensin että meidän toinen basisti Olli ja Livia oli yhdessä. No onneksi ei ollu ja me tutustuttiin toisiimme tosi nopeasti." "Epäilemättä, Livia on tosi kaunis ja varmasti lahjakas nainen" Aleksin äiti toteaa hymyillen edelleen tosi leveästi. Minut valtaa helpotus, Aleksin vanhemmat vaikuttavat pitävän minusta. Ei sillä että tarvitsisin hänen vanhempiensa hyväksynnän suhteemme jatkamiselle, mutta on se aina ihana tuntea olonsa tervetulleeksi.

Joimme kahvit ja söimme Aleksin äitin leipomaa mustikkapiirakkaa, joka oli todella herkullista. "Meiän pitää valitettavasti varmaan jatkaa matkaa" Aleksi sanoo, "Aaa, mahtavaa että pääsitte käymään ja saatiin tavata sut Livia" Aleksin äiti toteaa. "Kiitos paljon, oli mukavaa päästä käymään" vastaan hymyillen.

Hyppäämme auton kyytiin, Aleksi ratin taakse ja minä pelkääjän paikalle. "Oli mukava vierailu" totesin Aleksin käynnistäessa autoa, "Onneks oli" hän toteaa. "Ja seuraava pysähdys on Jyväskylä" Aleksi toteaa matkien junan kuulutusta. "Pääset sinne näkemään mun lapsuudenkodin ja tapaamaan mun äidit" vastaan naurahtaen Aleksin jännittyneelle ilmeelle. Olen niin onnekas, että olen alkanut seurustella juuri Aleksin kaltaisen ihmisen kanssa jolle on täysin normaali asia, että minulla on äidin ja isän sijaan kaksi äitiä. Vaikka joskus niin ajattelee, niin se ei valitettavasti ole itsestäänselvyys vaan maailmasta löytyy edelleen niitä ihmisiä, jotka eivät anna toisten rakastaa ketä haluavat.

Tiekyltit näyttävät että olemme saapuneet jo Jämsään eli matkaa on taittunut reilut kaksi ja puoli tuntia eikä perille ole kuin 45 minuuttia pitkä matka. "Pitää varmaan käydä sit takastullessa tankkaamassa, kyllä tää riittää vielä 100 kilsaa mut ei kyl pitempää" Aleksi huomautta rikkoen jännittyneen hiljaisuuden, joka autoon oli hetki sitten muodostunut. "Käydään vaa, ei tää kuitenkaan millää Ollin joogavoimalla kulje" "Kulkispa, se on huomattavasti halvempaa ku bensa. Ollille pitää ostaa uus matto kahden vuoden välein ja jos sille silloin tällöin bissen tarjoo ni kyllä sitä energiaa riittää" Aleksi toteaa nauraen saaden myös minut hihittämään holtittomasti.

Pääsemme tutun omakotitalon pihaan. Avaan lasisen ulko-oven ja ensimmäisenä vastassa on rakas pieni corgimme, aina täynnä energiaa. "Moikka, tulkaa vaa sisälle. Meillä on ruoka viel pikkasen kesken" Inka-äitini huutaa keittiöstä, "Jooo" vastaan. Aleksi oli siirtynyt rapsuttamaan koiraamme, "Mikäs sun nimi on?" hän kysyi koiralta, joka ei kuitenkaan osannut vastata kysymykseen. "Tän palleron nimi on Kida, se on 6 vuotta" vastaan rapsuttaen edelleen Kidaa. "Moikka Kida" Aleksi jatkaa.

Kävelemme olohuoneeseen Kida perässämme ja pian myös Mila-äitini ilmestyy paikalle. "Äiti, tässä on nyt Aleksi" esittelen Aleksin, joka näpläilee sormiaan hermostuneena. "Ihana tavata, Livia on puhunu susta tosi paljon" Mila-äitini sanoo ottaen Aleksin lämpimään halaukseen. "Toivottavasti hyviä juttuja, mutta on myös kiva päästä näkemään missä Livia on kasvanu" Aleksi naurahtaa. "Pelkkää hyvää" Inka-äitini sanoo liittyen keskusteluun.

Keskustelemme taas jälleen kerran jotain täysin turhaa, mutta äidit halusivat välttämättä esitellä taloa Aleksille, joka vaikutti nauttivan kierroksesta. "Tässä on sit Livian huone" Inka-äitini sanoo avatessaan vanhan huoneeni oven, kaikki näyttää suunnilleen samalta kuin 5 vuotta sitten. Katosta riippuu led-valoja ja pöydät ovat täynnä tekokasveja unohtamatta nurkassa lojuvaa ensimmäistä bassoani. "Onpa kotosta" Aleksi toteaa istuessaan sängylleni, "Ihan mukavaa täällä oli elää."

Kuulen pienten tassujen kipittävän alakertaan, jossa huoneeni sijaitsee. Pian Kida kurkkaakin oven raosta ja tassuttelee lattialla istuvan Aleksin luokse. "Ruoka ois valmista" Inka-äitini huutaa yläkerrasta. "Me tullaan" huudan hänelle vastaukseksi ja autan Aleksin lattialta ylös, "Kiitos rakas" hän vastaa painaen kevyen suudelman huulilleni.

Syömme Inka-äidin tekemää pestopastaa, hän on todella taitava kokki. "Äiti, tää on tosi tosi hyvää" sanon Inka-äidille, joka hymyilee vastaukseksi. Ruoan jälkeen raahaamme Aleksin ja minun reput alakertaan, jossa nukkuisimme yön. "Onneks sulla on tollanen super iso sänky, johon mahutaan molemmat" Aleksi toteaa laskiessaan kangaskassini tuolille. "No niinpä, ei tarvii nukkuu lattialla. Oon saanu tarpeeks Niko kämpän lattialla nukkumisesta."

Väsymys alkaa jo pikkuhiljaa painaa, mutta lupasimme kattoa äitien kanssa yhden jakson huvilaa ja huussia. "Haluutko sä Aleksi teetä?" Mila-äiti kysyy noustessaa sohvalta, "Voisin mä kupillisen juoda, kiitos" Aleksi vastaa äidille. "Onks sun perheellä kesämökkiä?" Inka-äiti kysyy, "Kyllä meillä itseasiassa on, se on kans Vihdissä missä mun vanhemmat asuu" Aleksi sanoo hymyillen. "Voitas mennä sinne vaikka joskus viettää viikonloppua" ehdotan Aleksille, joka nyökkää hyväksyvästi. Pian Mila-äiti palaa keittiöstä tarjottimen kanssa, jonka päällä on neljä teekuppia. "Kiitos" sanon Mila-äidille hänen ojetaessa minulle oman mukini, ei kyllä oo tullu juotua teetä pitkään aikaan. Otan hörpyn kupista ja käperryn paremmin Aleksin kainaloon, joka painaa suudelman otsalleni.

Ohjelma loppuu ja Aleksi nappaa minut reppuselkään, "Hyvää yötä äidit!" toivotan heille. "Hyvää yötä" myös Aleksi sanoo ja          Inka-äiti vastaa: "Hyvää yötä." "Nukkukaa hyvin" kuuluu Mila-äidin ääni jostain keittiön suunnasta.

Heipsan, tässä ois nyt vihdoin lukua ku oon alkanu toipua tästä festarien jälkeisestä väsymyksestä. Halusin sisällyttää nää Livian äidit jotenki tähän tarinaan ja tällänen oli lopputulos. Toivottavasti ei ollu liian tylsä luku :)
-H

Sanoja 1016