38. 365 pitkää päivää

69 5 0
                                    

Aleksi
Tänään olen ollut bändin jäsen vuoden, 365 päivää. Toiset pidempiä kuin toiset, pisin oli ehdottomasti se päivä kun minut potkittiin väliaikaisesti bändistä ulos. Ehkä meidän ei tarvitse muistella sitä...

"Aleksi" Ollin ääni herättää minut ajatuksistani. "Mitä nyt?" esitän kysymyksen,
"Ihan sitä vaan, että edistyykö se demo jota siinä työstät?" Olli vastasi. Huokaisin ja sanoin sitten: "Edistyy, olin vaan vähä ajatuksissa."
"Okei, mitä me muuten tehää tänään töitten jälkeen?" Olli kysyi muilta, jotka istuivat eri puolilla huonetta. "Niin, pitää päättää mennäänkö baariin vai jonkun luokse juhlimaan little mania" Niko totesi sohvan nurkasta. "Baari vois olla hyvä" Livia liittyi keskusteluun, hän oli palannut juuri kaupasta jonne Joonas oli hänet lähettänyt.

Livia latoi seitsemän red bullia pöydälle ja vei loput jääkaappiin, ne katoavat sieltäkin seuraavan parin päivän kuluessa. Pian hän palasi keittiöstä ja istui syliini korkaten oman juomansa. "Käykö se baari kaikille?" Joonas varmisti ja sai vastaukseksi nyökkäyksiä eikä yhtään kieltävää vastausta. "No se on sitten päätetty" hän totesi hymyillen.

Loppupäivä sujui rattoisasti ja nyt makoilin Livian kanssa sängyllämme. "Paljon kello on?" kysyin tuolta vieressäni makaavalta kaunottarelta. "Se on puoli kuus, meidän pitäis varmaan alkaa valmistautua jos piti olla 45 minuutin päästä baarissa" hän totesi ja laski puhelimensa puiselle yöpöydälle. "Joo, sä pääset valitsemaan mulle sopivan asun" ehdotin, "Jes, susta tulee niin hyvännäkönen. Mutta ei tietenkään liian koska sillo kaikki sen baarin muut asiakkaat yrittää iskee sut" Livia totesi naurahtaen ja suuteli minua.

Laittauduimme ja Livia valitsi minulle mustat farkut ja kukkakuviollisen paidan. Hänellä itsellään oli päällä myös mustat farkut ja vihreä silkkinen toppi. "Sä oot tosi kaunis" totesin hänelle kun olimme vihdoin matkalla kohti baaria. "Kiitos rakas, säki oot tosi komea. Mä valitsin sulle hyvät vaatteet."

Joonas
Istuskelimme vakiobaarissamme odottamassa Liviaa ja itse DJ:tä, joka vuosi sitten liittyi bändiimme. "Sieltä ne tulee" Joel huomasi Livian ja Aleksi lähestyvän pöytäämme.
"Moi, ootteko jo tilannu juomat?" Aleksi kysyi istuessaan alas, "Ei olla, mä voin käydä hakemassa kaikille" vastasin ja suuntasin kohti tiskiä.

Kannoin seitsemää bisseä kohti pöytää yrittäen kovasti pitää lasit tasapainossa, jotta ne eivät tippuisi lattialle. Pääsin kuitenkin turvallisesti pöydän luo ja jokainen sai juomansa, tottakai myös minä sain omani. "Pitäis varmaan harkita sitä baarimikon uraa ku siitä on ollu aiemminki puhetta" totesin ja otin siemauksen lasistani.
"Sä voit ruveta baarimikoks sit eläkepäivilläs" Tommi ehdotti. "Et muuten rupea, me rundataan hautaan asti" Niko totesi tyrmäten ehdotukseni ja saaden kaikki nauramaan.

Ilta jatkui ja nyt oli Aleksin puheen aika. Olimme jo melko kännissä, varsinkin minä ja Joel. "Onko siitä oikeesti vuos? Mä oon kestäny teitä jo niin kauan, elämäni pisimmät 365 päivää. Mutta on tää tuonu ihan törkeen hienoja juttuja tullessaan kuten esimerkiksi mun maailman kauneimman tyttöystävän" Aleksi sanoi vilkaisten Liviaa, joka hymyili leveästi. "Ehkä sä kestät vielä muutamat 365 päivää lisää" Olli totesi virne kasvoillaan.
"Saa nähdä, musta on tullu ainakin alkoholin suurkuluttaja" Aleksi vastasi ja nauroimme jälleen mahat kippurassa. Tuo mies oli oikea onnenpotku bändillemme.

Hellou jälleen, piti saada baariluku täyteluvuks. Toivottavasti pidätte baariluvusta <3
-H

Sanoja 475

Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharjuWhere stories live. Discover now