Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

31. Kaikki tai ei mitään osa 2

Olli

Avaan silmäni, joku kuorsaa huoneessa. En rehellisesti sanottuna tiedä olisinko halunnut herätä tähän päivään, pelottaa ja ahdistaa sitäkin enemmän. Juuri äsken kuorsannut henkilö paljastuu Tommiksi, hän ei yleensä kuorsaa.

"Kello on puol kuus aamulla, jos sitä mietit." Joel vastaa hotellihuoneen nurkassa sijaitsevasta nojatuolista, hän ei ole ilmeisesti taaskaan nukkunut sekuntiakaan. "Voi vittu Joel, sä säikäytit mut" huokaisen hieraistessani silmääni. "Sori, ei ollu tarkotus" hän vastaa ja jatkaa puhelimensa selaamista.

Nousen sängystä ja vedän sängyn vieressä lattialla lojuvat kollarit jalkaani. Suuntaan matkani kohti kylpyhuonetta, yksikään aamu ei ala ilman 7 kohdan ihonhoitorutiiniani. Pesen kasvoni ja levitän eri tuotteet väsyneille kasvoilleni, uni olisi ollut tarpeen mutta ei sille voi mitään jos ei saa enää unta.

Istun sängylle ja kaivan puhelimeni hupparin taskusta. Selaan kaikkea mahdollista, onneksi vielä ei ole kiire mihinkään.

Niko
Herätyskello soi, voi vitun vittu. Nousen ylös ja teen aamutoimeni, seuraavaksi alan heittelemään Porkoa tavaroilla, ei hänenkään tarvitse nukkua koko päivää varsinkaan kun kyseessä on euroviisujen finaalipäivä.

Porko herää ja katsoo minua vittuutuneena, "Oliko pakko herättää?" hän kysyy. "Kyllä oli, herra olis varmaa nukkumassa vielä finaalinki aikaa jos en olis herättäny ja sitä paitsi se on yleensä Olli joka pitää herättää etkä sinä" vastaan vittuillen takaisin.

Kello lyö kahdeksan, aamupala-aika. Lähdemme laahustamaan kohti hotellin käytävää, jossa Joel, Olli ja Tommi jo odottavat. "Missäs meiän nuoripari on?" Joonas kysyy naurahtaen, "Toivottavasti ei ainakaan nukkumassa" Joel toteaa. "Mulle tuli jotai pahempaa mieleen kun nukkuminen mut ei mennä siihen" Olli vastaa saaden meidät hymyilemään.

Seisomme Livian ja Aleksin huoneen oven takana, Joonas alkoi hakkaamaan ovea agressiivisesti. Pian Aleksi ilmestyi oven takaa näyttäen vittuuntuneemmalta kuin kukaan meistä, uskokaa minua se on iso saavutus. "Mitä vittua nyt?" Aleksi kysyi, myös Livia ilmestyi oven väliin. "Niin että olisitteko te pian valmiita, että päästäs aamupalalle?" Olli kysyi heiltä, "Joo ollaan me valmita" Livia vastasi ja veti kengät jalkaansa.

Seisoimme hississä matkalla alakertaan, meitä seitsemää ei ikinä ole nähty näin hiljaisena. Hissimatka kesti kaksi minuuttia eikä kukaan sanonut sanaakaan, pelottavaa.

Söimme aamupalan ja lähdimme kohti areenaa, kun palaisimme takaisin yöllä tietäisimme jo paljon enemmän. "Monelta ne vikat treenit on?" Livia kysyi rikkoen hiljaisuuden, "Kello 15" Joonas totesi katsahtaen Liviaan. Matka jatkui yhtä hiljaisena kuin oli alkanutkin.

Pääsimme areenalle ja aloimme valmistautumaan vikoja treenejä varten. Treenit menivät hyvin, nyt pitäisi vain istua ja pelätä iltaa.

Livia
Olimme saaneet valmistauduttua ja nyt istuimme jälleen green roomissa, lähetys alkaisi noin tunnin kuluttua. "Livia, haluutsä toisen bissen?" Joonas kysyi saaden minut havahtumaan yliajatteluni keskeltä. "Kyllä mä voisin ottaa" vastasin ja otin vastaan minulle ojennetun bissen.

"And we're going live in ten seconds / ja suora lähetys alkaa kymmenen sekunnin kuluttua" kuului kuulutus jostain päin suurta salia. Vedin syvään henkeä, kyllä me ehkä selviämme tästä. Lähetys alkoi ja ahdistus jatkoi kasvamistaan sisälläni, kuin musta möykky joka vei kaiken huomioni ja sai oloni tukalaksi.

Nousimme ylös ja poistuimme salin sivuovesta suureen aulaan. Kävelimme aulan poikki bäkkärille, jossa meille laitettiin korvat päähän ja sain rakkaan bassoni syliini. Olimme valmiita ja ennen meitä oli vielä kaksi esitystä.

Keräänyimme jälleen tavanomaiseen ryhmähaliin ja Joonas aloitti puhumisen: "Me ollaan tehty ihan vitusti töitä, että ollaan päästy tähän pisteeseen. Tää on nyt sellanen kaikki tai ei mitään-tilanne, me voidaan hävitä totaalisesti tai sit me onnistutaan. Joka tapauksessa, lopputuloksesta huolimatta me yritetään nyt niin vitun kovaa ku me pystytään. Me ollaan kuitenkin niin helvetin onnekkaita, että saadaan olla täällä tekemässä just sitä mitä rakastetaan joten eiköhän mennä näyttämään koko saatanan Euroopalle mistä meiät on tehty!" Huusimme ja rutistimme toisiamme kovempaa kuin koskaan aiemmin. Lopulta irrotauduimme ja lähdimme surman suuhun.

Tässä kohtaa täytyy rehellisesti myöntää, että en muista esityksestä oikeastaan mitään, alkoholilla ja järkyttävällä ahdistuksella oli kenties osuus asiaan. Muistan vain välkkyvät valot ja yleisön äänet kun kävelimme pois lavalta, muistan myös Aleksin rauhallisen äänen bäkkärillä, joka sanoi: "Livia, me oikeesti tehtiin tää."

Istumme jälleen kerran green roomissa, nyt olisi totuuden hetki tai no oikeastaan lähinnä jäätävän pelon ja ahdistuksen hetki eli pisteiden antaminen. Pisteitä annettiin ja mekin saimme muutamalta maalta 12 pistettä, joka tuntui todella merkityksekkäältä.

Pisteet oli nyt annettu ja seuraavaksi selviäisi voittaja, se olisi Italia tai Sveitsi. "And the winner of eurovision song contest 2020 is...ITALY AND MÅNESKIN!!! / Ja euroviisujen 2020 voittaja on...ITALIA JA MÅNESKIN!!!" Juontajat huusivat yhteen ääneen, me hurrasimme. "Vitun mahtavaa, Italia voitti ja me ollaan vittu kuudensia" Joel sanoi ääni huokuen iloa ja helpotusta.

Viisut loppuivat, mutta juhlat eivät. Pääsimme vihdoin tapaamaan Måneskinin, he olivat aivan mahtavia ja todellakin ansaitsivat voiton. "Nice to meet you again / Hauska tavata jälleen!" Damiano sanoi hymyillen. "Yeah, you were amazing! / Kyllä, olitte mahtavia!" vastasin hymyillen. "You were also really good, I loved your vibe / Te olitte myös todella hyviä, rakastin teiän fiilistä" Victoria sanoi ja kiitin häntä kohteliaasti.

Juttelimme vielä jonkin aikaa Måneskinin kanssa ja lopulta tilanne oli se, että Joel roikkui Damianon kaulassa ja molemmat huusivat:
"Rock'n'roll never dies!! / Rock'n'roll ei kuole koskaan!!"

Otimme muutamat instagram kuvat ja jatkoimme juhlimista. Minulla ei kuitenkaan ole  juuri minkäänlaisia muistikuvia yön tapahtumista, jossain välissä Joonas ja Olli pelasivat pingistä ja soitimme ukrainan biisiä uudestaan ja uudestaan.

Jossain aamun tunneilla lopulta nukahdin Aleksin turvalliseen syliin, tämä oli kyllä kokemus.

Moikka, sain nyt luvun julkastua ihan uuden biisin kunniaks, don't fix me on kyllä aivan mahtava. Mutta toivottavasti tykkäsitte ja toivottavasti tässä ei oo kauheesti kirjotusvirheitä ku tätä tällee puolen yön jälkeen tarkistelen...
-H

Sanoja 841