Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

4. Bisseä ja suklaakakkua

Tw: runsas alkoholin käyttö

Livia
Heräsin auringon paistaessa suoraan minua silmiin, nostin puhelimen yöpöydältä ja huomasin lukitusnäytön olevan täynnä ilmoituksia.

Tänään 7. elokuuta 2019 täytän vihdoin 22 vuotta. Aika oli vierähtänyt, sillä liittyessäni bändiin viime vuoden kesäkuussa olin vielä 20 vuotta.

Tein itselleni aamupalaksi banaanipannukakkuja, ne olivat olleet suosikkiherkkuani 8-vuotiaasta asti. Sain pannukakut paistettua ja kahvin keitettyä, tämä oli täydellinen aamu.

Avasin treeniksen oven ja astuin sisälle, olin jälleen ensimmäinen. Riisuin farkkutakkini ja otin jo parhaimmat päivänsä nähneet mustat converset jalastani.

Kävelin keittiöön päin, kun yhtäkkiä joku laittoi valot päälle ja kaikki jätkät hyppäsivät sohvan takaa huutaen yhteenääneen "ONNEA LIVIA 22!!" Säikähdin hiukan, mutta olisihan tämä pitänyt arvata.

Istuimme ringissä lattialla ja jaoimme jääkapista löytyneitä bisse-tölkkejä. Kyllä, Blind Channel aloittaa ryyppäämisen kello 10 aamulla.

Niko
Olimme juuri yllättäneet Livian huutamalla toistemme päälle, tyypillistä meille. Livia näytti muutaman sekunnin siltä, että olisi saanut jonkin sorttisen sydänkohtauksen yllättymisen seurauksena. Hän kuitenkin purskahti nauruun ja tuli halaamaan meitä kaikkia vuorotellen aloittaen minusta.

Jonkin ajan kuluttua istuskelimme kaikki bisset kourassa studion parkettilattialla, koska sohvalla istuminen on yliarvostettua.

Tavalliseen tapaan jauhoimme paskaa kaikesta mahdollisesta, mutta suunnittelimme myös illan ohjelmaan. Menisimme Aleksin luokse juhlimaan, sillä Livian asunnossa oli ilmeisesti käynnissä sisustusprojekti.

Tänään emme juurikaan treenanneet, koska tarkoituksena oli juhlia basisti junioria. Olimme myös viime päivinä treenanneet tavallista ahkerammin, sillä kesän viimeinen keikka lähestyi kovaa vauhtia.

Aleksi
Lähdimme juuri treenikseltä ja muut saapuisivat luokseni vaihdettuaan vaatteensa eli noin tunnin kuluessa.

Ruokin Rillan sekä tiskasin aamulta ja eilisillalta jääneet tiskit, jotta keittiö näyttäisi edes siedettävän siistiltä. Muuten asuntoni oli todella siisti vaikka itse sanonkin.

Olin todella iloinen siitä, että Livian syntymäpäivä koitti vihdoin sillä olin jo viikko sitten ostanut hänelle sopivan lahjan. Toivoin todella, että lahja on onnistunut.

Livia
Tein lähtöä kohti Aleksin asuntoa, minulla oli päälläni revityt siniset farkut, valkoinen toppi ja tietenkin rakas farkkutakkini.

Kävelin ulos raikkaaseen kesäiltaan, jossa oli loppukesän tuoma tunnelma. Aleksille ei ollut kuin noin 7 minuutin kävelymatka, sillä asuimme melko lähekkäin.

Pääsin ulko-ovelle, jonka takana olin viimeksi seisonut noin viikko sitten. Nyt minua ei jännittänyt läheskään yhtä paljon kuin silloin, nyt olin lähinnä innoissani tulevasta illasta.

Istahdin Aleksin vaalealle sohvalle, jonka toisessa päässä Olli ja Niko jo istuivat. Joel, Joonas ja Tommi olivat vielä matkalla, sillä Joonas oli hävittänyt puhelimensa juuri ennen lähtöä. Kuka yllättyi? En ainakaan minä.

Kun olimme kaikki kasassa ja istuimme Aleksi keittiössä. Istuin pöydän päässä ja Joel asetteli päähäni juhlahattua, jonka Olli oli löytänyt jostain studion syövereistä.

Aleksi asetti eteeni herkullisen näköisen suklaakakun, jossa paloi tasan 22 kynttilää. Olin yllättynyt kuinka hän oli saanut tuollaisen määrän kynttilöitä edes mahtumaan kakun päälle, olihan Aleksi kuitenkin omien sanojensa mukaan ihmeiden mies.

"PUHALLA! PUHALLA!" jätkät huusivat ympärilläni, kun vihdoin puhalsin kaikki 22 kynttilää yhdellä puhalluksella.

"Kai sä muistit toivoa?" Olli kysyi minulta virnuillen. "Muistin muistin" vastasin hymyillen salaperäisesti. Onneksi minun ei tarvinnut paljastaa mitä olin toivonut, sillä toiveeni oli saada Aleksilta suudelma vielä illan päätteeksi.

Aleksi
Livia näytti erittäin onnelliselta ja hymyili syödessä suklaakakkuaan. Olin itse omin kätösin leiponut kakun toki pienellä äitin avustuksella. Pienellä avustuksella tarkoitan lähemmäs 20 puhelua viime yönä, jonka käytin lähes kokonaan leipomiseen.

Tommi istui DJ pöytäni takana ja hallitsi tämän illan musiikkia, sillä itse en sitä jaksanut tehdä. Teinhän sitä lähes vuorokauden ympäri. Livia nautti elämästään tanssiessaan Ollin kanssa keskellä olohuonetta. Hän oli upeampi kuin koskaan.

Siemailin juomaani sohvalla, Livia istui viereeni ja hymyilimme toisillemme. Tiesimme molemmat ettemme voisi suudella tai tehdä mitään muuta, koska tämän oli tarkoitus olla salaisuus.

Joonas
Tämä ilta oli ollut oikein loistava. Aloin olla melko kännissä, mutta sehän ei menoa hidasta vaan päinvastoin. Menin Nikon luokse keittiöön  ja sain mahtavan idean suudella häntä. Hetkeäkään empimättä painoin huuleni hänen omilleen ja vastasi suudelmaani, sillä tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun suutelimme.

Palasimme takaisin muiden luo, Joel oli ilmeisesti kadonnut. Hän kuitenkin löytyi sammuneena kylpyhuoneesta, olipahan vessanpönttö vieressä odottamassa oksentamista varten.

Itse nukahdin tai sammuin jossain vaiheessa Nikon viereen sohvalle. Tommi oli lähtenyt kotiin nukkumaan, mutta Olli, Aleksi ja Livia juttelivat vielä keittiössä.

Livia
Tämä ilta oli ollut todella hauska. Olli lähti juuri ja olin itsekkin lähdössä kotiin, sillä en olisi mahtunut nukkumaan sohvalle ja olisi ollut epäilyttävää jos olisin herännyt Aleksin vierestä aamulla.

Aleksi saattoi minut rappukäytävään, jossa suutelin häntä intohimoisesti. Hän painoi minut seinää vasten ja alkoi suudella kaulaani, jos joku aamuvirkku mummo päättäisi lähteä aamulenkille hän saattaisi järkyttyä pahasti. Irrottauduin Aleksista ja lähdin vihdoin kohti koti. Tämä oli ollut yksi parhaimmista syntymäpäivistä tähän mennessä.

Heips, tää oli enemmän täyteluku. Tätä oli kuitenkin jotenkin hauska kirjottaa. Nyt ei välttämättä tuu lukuja pariin päivään, koska pitää kirjottaa varastoon ja lisäksi ostin akustisen kitaran, jonka soittamista opettelen. Toivottavasti tää luku oli ees pikkasen viihdyttävä...
-H

Sanoja 728