Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

5. Kysymyksiä

Niko
Heräsin järkyttävään päänsärkyyn, joku makasi päälläni. Avasin silmäni ja päälläni makaava henkilö paljastui Porkoksi. Olimme nähtävästi sammuneet Aleksin sohvalle yöllä.

Joonas heräsi siihen, kun vessasta kuului oksentamisen ääniä. Voi Joel, hän oli juonut meistä eniten.

Nousimme ylös sohvalta ja suuntasimme keittiöön etsimään särkylääkettä. Myös Joel pääsi vihdoin vessasta ja tarjosin hänelle särkylääkettä. "Kelpaisiko Hokalle burana?" kysyin ojentaen särkylääkepakettia. "Kiitos paljon" hän vastasi väsyneen kuuloisesti.

Olimme kaikki kolme vihdoin keittämässä kahvia, Aleksi säilytti kahvia jääkaapissa joten sen etsimiseen upposi ainakin 15 minuuttia. "Vihdoin tää kahvi löyty, kuka säilyttää kahvia jääkaapissa?" Joel ihmetteli. "Herra Kaunisvedestä puheen ollen, mulla ei ole mitään hajua missä se tai Livia on. Kuulin kyllä, kun Olli ja Tommi lähti jossain vaiheessa." totesin miettien yön tapahtumia.

Kävelin kohti makuuhuonetta, jossa Aleksi nukkui levollisesti. Hän ei kuitenkaan nukkunut kovin kauaa, sillä pian Joonas hyppäsi suoraan Aleksin päälle. "Voi vittu Joonas! Eikö saa omassa kodissaan nukkua rauhassa?!" Aleksi huusi hiukan ärtyneeseen sävyyn. Hän ei siis ollut kovin iloinen tästä herätyksestä, mutta ilmestyi kuitenkin keittiöön muutaman minuutin päästä.

Aleksi
Miksi helvetissä tuli taas juotua niin paljon, sillä tämä päänsärky oli pahempi kuin koskaan ennen. Olin kuitenkin todella onnellinen siitä, mitä tapahtui Livian kanssa rappukäytävässä joskus aamun aikaisilla tunneilla.

Join kahvia ja söin omenan, sillä aamupala ei yleensä maistu minulle varsinkaan darrassa. Muut jätkät söivät jotain mitä pienestä jääkaapistani olivat löytäneet.

"Aleksi, lähtikö Livia yöllä kotiin?" Joel kysyi kahvikuppinsa takaa. Tunsin punastuvani hiukan kuullessani hänen nimensä, mutta vastasin kuitenkin "Joo, se lähti samoihin aikoihin ku Olli."

Livia
Heräsin jälleen auringon paistaessa silmiini, pitäisi varmaa ostaa tänne pimennysverhot. En kuitenkaan ehtinyt pohtia asiaa pidempään, sillä juoksin suoraan vessaan oksentamaan.

Pidin onneksi aina jääkaapissa Jaffaa juuri tälläisiä aamuja varten, sillä koen Jaffan kohentavan darraista olotilaani huomattavasti.

Päivä meni lähinnä Netflixia katsoessa, sillä minulla ei ollut oikein energiaa tehdä yhtään mitään muuta. Kello kuitenkin lähestyi uhkaavasti neljää ja olimme sopineet näkevämme puoli viisi treeniksellä. Kenen idea oli treenata darrassa?

Harjasin hiukseni, jotka olivat aivan sekaisin ja pesin kasvoni. Löysin myös toisen tennareistani keittiön pöydältä, jonne olin sen ilmeisesti yöllä jättänyt.

Kello oli 16.22 ja pääsin vihdoin treenikselle, avasin oven ja huusin "Moro!" Muut jätkät olivat jo paikalla, mikä oli suuri ihme. He eivät ikinä olleet etuajassa.

Istahdin nojatuoliin ja aloin soittamaan bassollani muutamaa tulevalla keikalla esitettävää biisiä. "Voi nyt helvetti" Olli kirosi vieressään omalle bassolleen.

Meistä kukaan ei pystynyt kuitenkaan keskittymään täysillä soittamiseen, sillä olotilamme ei vieläkään ollut huipussaan.

Olimme päättäneet lopettaa tältä päivältä ja istuskelimme vain selaten instagramia. Yhtäkkiä Joonas katsahti minuun ja kysyi "Öö...Livia, mikäs toi on?"

Hahaaha, tän kirjan eka cliffhanger. Mitäköhän Joonas tarkottaa? 🤭
Tää luku oli pikkasen lyhyempi, mutta ens luku on sit pitempi.
-H

Sanoja 414