Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

11. Yllätys

Aleksi
Avasin silmäni ja ensimmäinen asia, jonka näin oli aivan ihanalta näyttävä Livia, joka oli kietonut kätensä ympärilleni.

Tuijotin vain Livian levollisia kasvoja ja silitin hänen ruskeita hiuksiaan. Eilinen ilta oli yksi elämäni parhaista.

"Tuijotatko sä mua ku mä nukun?" Livia kysyi avatessaan silmänsä. "No sua on vähän vaikee olla tuijottamatta." Totesin hänelle hymyillen.

Nostin jääkaapista omenamehua, jogurttia ja kahvimaidon pöydälle, jonka päälle on asettanut kaksi muumimukia ja lautaset. Kaadoin kahvin kuppeihin ja istahdin alas.

Livia ilmestyi keittiöön päällään t-paitani. "Sä taisit löytää puettavaa." Totesin virnuillen. Hän kääntyi katsomaan minua ja punastui hiukan. "Juu, tää paita on tosi mukava."

Olimme syöneet aamupalan ja valmistauduimme parhaillaan lähtemään treenikselle.

"Toivottavasti jätkät ei epäile mitään." Livia sanoi ja katsoi huolestuneena minua. "No ne on aika dum dum. Voidaan sanoa että lupasin antaa sulle kyydin, kun asutaan samassa suunnassa." Vastasin rauhallisesti ja Livia nyökytteli.

Avasin oven ja kävelimme olohuoneeseen. Emme olleet ensimmäisiä, Olli ja Joel olivat jo paikalla. Istuin nojatuoliin ja Livia istui Ollin viereen.

Livia
"Millo loput tulee?" Kysyi malttamattomana, halusin jo soittamaan. "10 minuutin päästä" Joel totesi samalla kun selasi tiktokkia.

Pian ovi kävi ja olohuoneeseen ryntäsi Joonas perässään Niko ja lopulta eteisestä käveli myös Tommi.

"Nonii, eiköhän aleta treenaa!" Niko huusi toisesta huoneesta. Nousin ylös ja otin syliini oman bassoni.

"Livia nyt skarppaa vähä, mitä sä oikein mietit?" Olli kysyi, kun sekosin sointujen kanssa. "En mitää ihmeellistä, nukuin vaa huonosti." Valehtelin, Aleksi katsahti minuun huvittuneena.

Pian soittaminen alkoi kuitenkin sujua ja saimme 4 biisiä treenattua. Meillä olisi pian edessä äänitysten aloittaminen uutta albumia varten, joka oli todella jännittävää.

Treenit oli treenattu ja jätkät olivat juuri lähteneet. Kävelin Aleksin työpöydän luokse ja
käänsin hänen tuolinsa ympäri. Aleksi katsoi minua hämmentyneenä, joten painoin huuleni hänen omilleen. Hän irrottautui suudelmasta ja kaappasi minut syliinsä.

Aleksi kantoi minut keittiöön ja laski minut keittiön tasolle istumaan, kun alkoi itse keittämään kahvia.

"Noo mihinkäs me jäätiin?" Hän kysyi virnuillen, kun jatkoimme suutelemista. Suudelmat olivat täynnä intohimoa.

Avasin silmäni ja näin ovella seisovan Ollin, joka näytti aika järkyttyneeltä. "Ööö, mä meen tolle puolelle." Olli sanoi ja poistui keittiöstä, kun minä ja Aleksi irrotauduimme suudelmasta.

Olimme paljastuneet, tämän ei todellakaan pitänyt mennä näin. "Mitä me nyt tehää?" Aleksi kysyi. "Mä voin mennä puhuu Ollille." Vastasin ja lähdin kohti olohuonetta.

Istuin Ollin viereen sohvalle ja Olli katsahti minuun. "Sori ei ollu tarkotus keskeyttää, tulin vaa hakemaan mun puhelimen" Hän sanoi pahoitellen. "Ei se haittaa. Oisko kuitenkin mahdollista, että et sanois tästä mitään muille jätkille?" Kysyin Ollilta hymyillen pienesti. "En sano. Mä lupaan" Olli vastasi hymyillen. "Me ei oikein Aleksin kanssa vielä tiedetä mikä tää meidän juttu on." Olli näytti mietteliäältä, mutta nyökkäsi kumminkin.

Lähdimme Aleksin kanssa hiukan Ollin jälkeen. Istuimme autoon ja Aleksi käynnisti sen. "En kyllä ois uskonu, että noin käy." Sanoin naurahtaen. "En kyllä minäkään, mutta oltiin tosu onnekaita että se oli just Olli. Se ainakin osaa pitää ton jutun salaisuutena, Joonas ei todellakaan pystyis siihen." "No ei todellakaan."

Ajoimme kohti kotiani, jonka pihalle Aleksi minut vei. "Moikka" sanoin ja suutelin häntä vielä ennen kuin nousin autosta."

Moro, oon ollu niin väsyny että en jaksanu eilen julkasta uutta lukua. Tässä nyt kuitenkin ois vihdoin uus luku, toivottavasti tykkäsitte.
-H

Sanoja 500