Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

40. "Totta helvetissä"

Viimeistä viedään...

Aleksi
Se olisi sitten Joulukuu, tää vuosi on ollu...kröhöm...hyvin tapahtumarikas.

Nappasin puhelimen käteeni ja näpyttelin muutaman viestin. Tänään oli vapaapäivä, joten minulla oli oikein mukavasti aikaa käydä kaupassa, siivota ja laittaa ruokaa eli sellaisia perinteisiä kotitöitä. Livia oli päättänyt lähteä vapaapäivän ajaksi äitiensä luokse Jyväskylään ja palaisi sieltä huomenaamulla.

Valmistelin Livialle yllätystä, jonka pääsisin toivottavasti toteuttamaan huomenna treenien jälkeen. Toivon todella, että hän pitää siitä...

Heräsin oven kolahdukseen ja vilkaisin yöpöydän kelloa, joka näytti varttia vaille kymmentä aamulla. Nousin ylös ja kävelin keittiöön, jossa rakkaani keitti aamukahvia.
"Huomenta" sanoin ja vedin hänet hellään suudelmaan. "Huomenta, sä oot siivonnu täällä. Ihanaa" hän totesi vilkaistessaan tiskipöytää, joka ei notkunut likaisia astioita niin kuin tavallisesti koska minä tiskasin eilen.

Söimme aamupalan ja lähdimme sitten treenikselle. "Mitä sun äideille kuuluu?" kysyin Livialta, joka istui pelkääjän paikalla. "Hyvää, pitäis kuuelma tulla sun kanssa ens kerralla" Hän vastasi naurahtaen. "Kyllä me siellä voitas käydä" totesin muistellessa edellistä reissuamme Jyväskylään.

Livia
Nappasin basson käteeni ja aloin rämpyttää sitä, olihan se sentään työni ja elämän tarkoitukseni. Soitimme Gun ja Giants biisit pitkästä aikaa etteivät ne millään ihmeellä pääsisi unohtumaan. Kiva joskus soittaa jotain muutakin kuin vain Dark Sidea, vaikka se biisi vitun hyvä olikin.

Treenien jälkeen lähdimme takaisin kotiin.
"Kun päästään kotiin niin sun kannattaa laittaa jotkut vähän hienommat vaatteet, koska mulla on sulle yllätys" Aleksi totesi salaperäisesti, mitäköhän hänellä oli mielessään. "Okei, mua kyllä vähän pelottaa mitä sä oot keksiny."

Nappasin vaatekaapista punaisen pitkähihaisen mekon, joka ulottui polviini asti. Se oli yksi suosikeistani, sillä äitini olivat yhdessä valinneet sen minulle 20-vuotislahjakseni. Jätin hiukset auki ja korjailin kevyttä päivämeikkiäni, joka oli hiukan kulunut treeneissä.

Avasin makuuhuoneen oven ja Aleksi odotti minua eteisessä päällään musta kauluspaita ja mustat farkut. Hän huomasi minut ja hänen leukansa melkein putosi. "Livia, mä en oo ikinä nähny mitään yhtä kaunista" hän sopersi hämmennyksensä keskeltä. Naurahdin hieman, oli todella huvittavaa nähdä hänet tuollaisena.
"No mennäänkö?" Aleksi kysyi ja otti minua kädestä kiinni. "Mennään."

Kävelimme autolle ja Aleksi sitoi liinan silmieni päälle etten näkisi yllätystä ennen aikojaan.
"Ollaanko kohta perillä? Mua jännittää ihan törkeesti" sanoin ja kuulin Aleksin naurahtavan, "Joo ollaan ihan just perillä, mä luulen että sä tykkäät tästä."

Auto pysähtyi ja ovi aukesi, pian tunsin Aleksin käden auttavan minut ulos autosta kylmään talvi-iltaan. "Okei, nyt varovasti koska täällä voi olla liukasta" Aleksi totesi ohjatessaan minua jonnekkin.

"Voit ottaa sen pois" Aleksi totesi, kun olimme pysähtyneet. Avasin liinan ja huomasin, että olimme sen samaisen puistonpenkin luona kuin vajaa 1,5 vuotta sitten. Edessä avautui näkymä joelle, joka oli osittain vielä sula. "Sä toit mut tänne" totesin katsoen vieressäni hymyilevää Aleksia. "Niin toin, koska mun pitäis kysyy sulta jotain." Aleksi polvistui eteeni, "Livia Elle Eloharju, tulisitko sä mun vaimoksi ja olisit vihdoin täysin mun?" Silmissäni valui onnenkyyneleet, "Totta helvetissä tuun" sain soperettua vastaukseksi kyynelteni keskeltä.
Aleksi nousi maasta ja otti minut halaukseen, painaen sitten suudelman huulilleni.

Tästä penkiltä alkoi meidän yhteinen matkamme, ja täältä se myös jatkuu.
Nyt ja aina.

Huh huh, nyt takana ois 40 lukua sekä Livian ja Aleksin rakkaustarina.
Mun fiilikset on tosi haikeet, koska tän kirjan kirjottaminen opetti mulle tosi paljon ja oli sellanen juttu, joka sai aina hymyn mun huulille.

Mä haluun kiittää teitä kaikkia ihania lukijoita, teitä jotka ootte ollu täällä melkein alusta asti ja teitä jotka ootte jossain vaiheessa hypänny matkaan mukaan ❤️
Jokainen kommentti ja tähti on merkinny mulle niin paljon, koska tää tarina kumminki lähti yhestä yöllisestä ideasta ja ollaan päästy tänne asti. Uskomatonta.

Kiitos vielä kertaalleen ja jää nähtäväks mitä tulevaisuus tuo tullessaan 😉

<3 : llä   H

Sanoja 490