Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

26. Yöllisiä pohdintoja

Aleksi
Avasin oven, Livia oli antanut minulle vara-avaimen asuntoonsa. Hän istui sohvalla kitara sylissään näyttäen erittäin keskittyneeltä, hän ei ollut huomannut minua.

Ripustin nahkatakkini naulakkoon ja hiivin hiljaa Livian luokse. Asetuin hänen taakseen ja halasin häntä takaapäin, Livia säpsähti ja kääntyi minuun nopeammin kuin Porko häviää vieraassa kaupungissa. "Mitä vittua Aleksi? Mä meinasin säikähtää kuoliaaks" Livia aloitti leikkimielisen tilittämisen. "Joo sori, en viittiny häiritä kun näytit niin keskittyneeltä. Mitä sä olit soittamassa?" kysyin kiertäessäni sohvan toiselle puolelle Livian viereen. "Vähän fiilistelin jotai uutta, mutta en oikeen saanu mitään aikaseks. Mitäs sä täällä?" "Ihan kuule tulin tyttöystävääni moikkaamaan" vastasin kietoessani käteni Livian ympärille, joka laski kitaransa sohvan vieressä sijaitsevaan telineeseen. "Vai sellasta."

Vietimme Livian kanssa muutaman tunnin makoilemalla sohvalla. Nyt kello oli vaille seitsemän ja vatsani alkoi murista, kohta pitäisi kai syödä jotain. "Onko Allepallella nälkä?" Livia kysyi naurahtaen. "Niin mikä oli?"
"Allepalle" hän toisti nauraen jo lähes hysteerisesti. "Saat kyllä keksiä paremman lempinimen mulle senkin Livilavi. Ja voitas me kyllä jotain syödä" vastasin hymyillen ylpeästi keksimälleni lempinimelle. "No Allepalle, mites ois nachopelti?" Livia ehdotti. "Kuulostaa hyvältä, neiti Livilavi."

Kaadoin nachot mustalle uunipellille ja Livia levitti päälle jauhelihan ja juuston. "Voitko sä laittaa ton uuniin?" Livia kysyi näyttäen sitä kuuluisaa koiranpentuilmettä, jolle minä joka kerta myönnyin. Asetin nachopellin uuniin ja laitoin uunin ajastimeen 15 minuuttia. "Mitäs me nyt tehää sillä aikaa kun toi paistuu?" Kysyin ja istuin keittiön pöydän ääreen.
"Meidän kannattaa varmaa kattaa tää pöytä, jotta päästään sit suoraan syömää." Livia sanoi ja käveli astiakaapin luo.

Saimme pöydän katettua ja uunin ajastin alkoi piipata. Nostin pellin keittiön tasolle, se tuoksui herkulliselta. Livia oli löytänyt jääkaapista guacamolea ja salsaa, joita voisimme laittaa nachojen päälle. "Eiköhän aleta syömään?" hän kysyi malttamattomana. "Kyllä ehdottomasti."
Istuimme pöydän ääreen ja aloitimme syömään ruokaa, jonka olimme itse valmistaneet. Itse valmistettu ruoka maistuu yleensä parhaimmalta, siis tämänkaltaisessa tilanteessa kun se onnistuu eikä esimerkiksi pala pohjaan kiinni. "Tää on tosi hyvää" totesin ja otin kulauksen viinilasistani. "On kyllä, pitäis tehä tätä useammin."

Livia
Olimme Aleksin kanssa saaneet syötyä ja makasimme nyt sylikkäin sohvalla katsomassa jotain sarjaa, oikeasti kumpikaan meistä ei juurikaan katsonut sitä vaan vietimme vain aikaa kiinni toisissamme.

Avasin silmäni, Aleksin nukkui allani. "Aleksi, Aleksi, Aleksi" herätin hänet ja avasin silmänsä hämmentyneenä "Mitä nyt rakas?" "Me nukahdettiin tähän sohvalle. Kello on puoli yksi yöllä" totesin katsahtaen seinällä tikittävää ruusunkultaista kelloa, jonka olin saanut tuparilahjaksi vanhemmiltani. "Eiköhän mennä sänkyyn nukkumaan" Aleksin ehdotti ja nousimme sohvalta.

Vaihdoin vaatteeni johonkin valkoiseen t-paitaan, joka tarttui ensimmäisenä käteeni vaatekaapista. Käperryin peiton alle ja Aleksi tuli viereeni. "Mä rakastan sua Livia" Aleksi sanoi, katsoin häntä hämmentyneenä. Olinko unessa, sanoiko hän oikeasti sen mitä luulen?
"Mäki rakastan sua" vastasin ja painoin suudelman Aleksin poskelle.

Havahduin hereille, vierestäni kuului puhetta.
"Mä ajattelin, että mä ja Livia voitas muuttaa yhteen" hän selitti unissaan, kasvoilleni nousi leveä hymy. Kuinka joku saattoi olla noin herttainen? Nukahdin itsekin, toivottavasti seuraavan kerran kun herään kuulen jotain vastaavaa.

"Huomenta" Aleksin ääni sanoi, avasin silmäni.
Mieleeni palautui yön tapahtumat, muistiko Aleksi mitä oli sanonut. "Huomenta. Tiesitkö että sä puhut unissaan?" kysyin hymyillen.
"En kyllä tienny, mitä mä sanoin?" "Sä selitit jollekkin, että me voitais muuttaa yhteen" sanoin Aleksin punastuessa. "Justiisa, mun itseasiassa piti kysyä sitä sulta. Taisin kuitenkin paljastaa sen huomaamattani." Hän totesi katsahtaen minuun kysyvästi, hengitin syvään ja sanoin sen: "Mäki haluan muuttaa sun kanssa yhteen. Me muutenkin eletään koko ajan täällä mun asunnossa, ois helpompi jos sä vaan muuttaisit tänne." Aleksin kasvoille levisi lämmin hymy "Pitää tänään kysyä jätkiltä muuttoapua."

Moikka, on taas vierähtäny hetki edellisestä luvusta mutta piti tulla julkasee tää sen kunniaksi, että tässä kirjassa tuli 1k lukukertoja täyteen. Kiitos ihan törkeesti, oon sanaton <3
- H

Sanoja 572