Tähdenlentoja ja unettomia öitä / aleksi kaunisvesi x livia eloharju

23. Tekstiviesti

Livia
Lähdin vihdoin takaisin kotiin, olen asunut Ollin luona viimeiset pari päivää. Päivät ovat menneet lähes normaaliin tapaan, mutta yöt ovat yhä helvetillisiä. Olen nähnyt molempina öinä jatkuvaa painajaista tilanteesta makuuhuoneessani.

Lösähdin sohvalle, oli ihana olla vihdoin rauhassa. Olin tietenkin maailman kiitollisin, että elämässäni oli Ollin kaltaisia ihmisiä, jotka pystyivät ottamaan minut luokseni tilanteen sattuessa.

Syvennyin katsomaan netflixiä muutamaksi tunniksi, kunnes puhelimeni kilahti viestin merkiksi.

Livian alamaiset

Joel: Aleksi meillä ois nyt sulle
vähän ilmotusasiaa...

Aleksi: No kerro toki, mua ei
tosin enää kiinnosta mikää

Niko: Me ollaan puhuttu jätkien
kanssa ja tultiin siihen
lopputulokseen, että sua ei enää
tarvita tässä bändissä.

Olli: Sä vaikutit mukavalle ihmiselle,
mutta sit sä menit hajottamaan Livian
täysin. Sellasta me ei siedetä, joten
hyvää loppuelämää.

Käyttäjä Joel poisti käyttäjän Aleksi
ryhmästä Livian alamaiset

Purskahdin itkuun, miksi kaikki menee näin pahasti pieleen. Minä rakastin häntä.

Aleksi
Ei ei ei, miten voin herättää itseni tästä painajaisesta. En halunnut koskaan satuttaa Liviaa, mutta niin minä tein.

Tässä kohtaa sillä mitä oikeasti tapahtui ei selkeästi ollut enää merkitystä, paska oli jo osunut tuulettimeen.

Flashback: 4 päivää aiemmin

Olin juuri päässyt Livian asuntoon, hän oli antanut minulle omat avaimet jotka roikkuivat samassa nipussa muiden avaimieni seurana.

Ovikello soi, olikohan Livia unohtanut omat avaimensa. Avasin oven, mutta sen takana ei seisonut rakas tyttöystäväni vaan Iida. "Mitä vittua sä täällä teet?" kysyin häneltä erittäin hämmentyneenä. "Tulin käymään Helsingissä ja ajattelin yöpyä sun luona. Et tosin ollu sun omassa kämpässä nii ajattelin että oot varmaa reissussa, mutta sitten joku kiltti mummeli ohjeisti että sä oisit varmaan täällä." Hän selitti tavanomaisella nopealla äänellään. "Joo tää on mun tyttöystävän kämppä ja vietän täällä nykyään melko paljon aikaa" selitin Iidan riisuessa takkiaan.

Istuimme keittiön pöydän ääreen ja juttelimme mm. Iidan opinnoista oikeustieteellisessä, minun urastani, bändistä ja tietenkin Liviasta, olihan hänestä tullut melko merkittävä osa elämääni.

"Mua väsyttää ku toi matka oli melko pitkä, voisinkohan mä ottaa lyhyet päiväunet?" Iida kysyi ystävällisesti. "Joo eiköhän se onnistu. Ton oven takana on makuuhuone" vastasin osoittaen valkoista ovea, jota kohti Iida lähti kävelemään.

Selasin instagramia ja kaikkea muuta mahdollista, kun puhelimeni näytölle ilmestyi ilmoitus "akkuvirta 5%, kytke laite laturiin" Kävelin hiljaa makuuhuoneeseen, jossa Iida nukkui sikeästi ilman paitaa. Hänellä oli tälläisiä jänniä tapoja. Kytkin puhelimeni laturiin ja istahdin sängyn toiseen reunaan jatkaen instagramin selailua.

Ovi kävi, Livia oli vihdoin kotona. En ehtinyt kuitenkaan nousta kun hän jo ilmestyi ovelle, hänen pehmeä hymynsä vaihtui järkytykseen kun hänen silmänsä osuivat vieressäni makaavaan Iidaan.

Livia lähti juoksemaan kohti ulko-ovea, ei ei ei hän oli nähnyt tilanteen väärin. Juoksin hänen perässään mutta en saanut häntä kuitenkaan kiinni.

Nousin portaita takaisin asuntoon, jossa hämmentyneeltä näyttävä Iida käveli ympäriinsä. "Mitä tapahtu?" Hän kysyi katsoen minua suoraan silmiin. Silmiäni alkoi kirvellä
"Livia tuli kotiin ja se näki sut siinä sängyllä. Se luulee, että mä petin sitä. Mutta en mä pettäny, se ei tiedä että sä oot mun pikkuserkku" sanoin nyyhkyttäen entistä lujempaa.

Havahduin ajatuksistani, en enää tiedä miten tämän voi korjata. Avasin puhelimeni, mutta se oli paha virhe. Kaikki bändin jäsenet mukaanlukien Livia olivat estäneet minut kaikkialla, tähänkö tämä loppui?

Nousin sängyltä ja sanoin heipat vanhemmilleni. Äiti halasi minua tiukasti ja kuiskasi: "Aleksi, mä huomaan että kaikki ei oo hyvin. Kyllä kaikki järjestyy, kun vaan jaksaa yrittää."

Lähdin ajamaan kohti Helsinkiä, nyt minä teen kaikkeni jotta tämä sotku selviää.

Hellou taas, oon huomannu että näistä luvuista on tullu melko lyhyitä viime aikoina, mutta se johtuu lähinnä mun väsymyksestä. Mä kuitenkin yritän saada kirjotettua vähän enemmän lähipäivinä, koska nyt mulla on inspiraation lisäks myös poikkeuksellisesti aikaa. Toivottavasti tykkäsitte <3
-H

Sanoja 544