Always || Oleksi

6.

Aleksi

Olemme kävelemässä Nallikarille. Aamulla mietin vielä kroppani näyttämistä uudelle perheelle, mutta sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vain nauttia tästä päivästä. Jennillä on eväskori joka on täynnä vähän kaikkea. Eväsleipiä, mansikoita, vettä... En edes muista mitä kaikkea. Tarkoitus olisi siis nauttia kuumasta kesäpäivästä rannalla. Illalla grillaisimme jotain. Minä jännitin tänne tuloa todella paljon ihan turhaan. Matelat on tosi mukavia.

---

Olemme olleet rannalla jo hetken. Olemme vain istuneet viltillää ja nautineet lämmöstä. Onneksi laitoimme aurinkorasvaa, sillä täällä ei ole yhtään varjopaikkaa. Täällä on paljo ihmisiä, mutta kuulemma yleensä on enemmän. Jenni sanoi, että jos minua alkaa ahdistaa niin voimme lähteä. Suuret ihmisjoukot ovat kyllä hieman ahdistavia. Siksi en uskalla mennä festareille, vaikka haluaisin.

"Tuutko Aleksi uimaa?" Olli kysyy. Minulla ja Ollilla on tällä hetkellä t-paidat ja uimashortsit. "Voin mä tulla." vastaan. Otamme t-paidat pois ja lähdemme kävelemään ihmisjoukon läpi.

Kastan varpaani veteen. Olli on jo pidemmällä. "Täähän on ihan sairaan kylmää" valitan. Olli vain nauroi. "Tuu ny. Tähän tottuu nopeesti." Olli sanoo vieläkin hymyillen. Lähden kävelemään syvemmälle. Olli oli oikeassa. Varpaita ei enää palele, mutta kyllä tämä silti vielä kylmää on.

Olli on jo pari kertaa sukeltanutkin. Minä en ole uskaltanut. "Olli mul on kylmä." valitan. "Sukella kerran ni ei oo paha enää" Olli vastaa nauraen. Vettä on tällä hetkellä lantiooni asti. "Älä naura" vastaan hymyillen. Okei nyt teen sen. Yksi. Kaksi. Kolme. Kiljaisen kuin pikkutyttö. Vittu tämä on kylmää.

Olemme uineet Ollin kanssa jo hetken. Ollu oli oikeassa, sillä tämä ei ole enään niin kylmää. Jos nyt nousisin pois vedestä, jäätyisin. Täällä tuulee hieman. Olemme hieman hiljaisemmalla paikalla. Muut ihmiset ovat aika kaukana meistä. Jenniä ja Jaria ei kyllä millään erota rannalta. Tänne on tullut paljon väkeä. Nyt vasta tajusin kuinka paljon täällä oikeasti on ihmisiä. Niin monet eri kasvot. Eri pituisia ihmisiä. Kuka vain voi tehdä mitä vain. Olen selkeästi syvällä ajatuksissani sillä säikähdän hieman kun huomaan Ollin tulleen paljon lähemmäs. "Aleksi onks kaikki hyvin?" Olli kysyy. Pudistan päätäni. "Me voidaan kyl lähtee jos ahdistaa" Olli sanoo. Nyökkään vastaukseksi. Miksi nämä ovat minulle niin kilttejä? En siis valita.

—

Tulimme kotiin hetki sitten. Hetkinen. Sanoinko koti? No ei kai se niin väärinkään ole. Jari alkaa kohta grillaamaan, kun kellokin on kohta viisi. Olimme rannalla aika pitkään. Istun ulkona ruskeilla puuportailla. En tiedä tarkalleen missä muut ovat. Olli todennäköisesti huoneessamme ja Jari valmistelee grillattavia. Jennistä en tiedä. En tiedä pitäisikö minun sanoa Jenniä ja Jaria äidiksi ja isäksi. Ehkä se olisi vielä hieman liian aikaista. Olen taas uponnut ajatuksiini. Tunnen hennon koputuksen olallani jolloin palaan takaisin maanpinnalle. Käännyn katsomaan taakseni ja näen Ollin. Kivat silmät. "Onks sulle ok jos ne mun kaverit tulee meille tänään?" Olli kysyy. "Kuinka minta niitä siis on?" kysyn. "Neljä" Olli vastaa. "Okei. Kyl se on mulle siis ok." vastaan. "Okei hyvä. Ne tulee aika pian." Olli sanoo. Päädyn vain nyökkäämään. Tästähän voi tulla ihan kivaa. Saatan saada jopa ystäviä. Tai edes kavereita. Ainakin toivottavasti.

....
Sanoja: 483
Mä oon sit Porista enkä tiiä millane Nallikari oikeesti on joten älkää tappako mua😭