Always || Oleksi

12.

Aleksi

Istun tuolilla ja jatkan kuvan piirtämistä. Tämä on kai tapani purkaa erilaisia tunteita. En edes tiedä mitä tunnen. Nolostuneisuutta? Häpeää? Kiusallisutta? Ahdistusta? Ei, sitä se ei ole. Oli vain kiusallista herätä Ollin päältä, varsinkin kun hän heräsi ennen minua. Toivottavasti hän vain unohtaa koko asian eikä muistele sitä ikinä.

Huoneen ovi avataan. Olli. Ole hiljaa. Hän menee kai istumaan sängylleen, sillä sängyn jousista kuuluu pieni ääni. On hiljaista. Kiusallisen hiljaista. "Aleksi" Olli sanoo hiljaa. Enkö sanonut, että ole hiljaa. "Mitä" sanon ehkä hieman tylyn kuuloisena. "Puhutaan" tuo sanoo. Huokaisen hiljaa ja menen sängylleni istumaan. Katson lattiaa, sillä en vieläkään kehtaa katsoa Ollia silmiin. "Miks sä pyysit aamulla anteeks?" Olli kysyy. "Emmä tiiä. Oli vaa jotenki kiusallista herätä siitä. Tuntu siltä, et oisin joku pikkupoika ku en yhtä painajaista kestä." vastaan katse edelleen maassa. "Hei ei siin oo mitään hävettävää, jos alkaa pelottaa. Ja sä voit aina herättää mut tai tulla suoraa vieree jos alkaa pelottaa." Olli sanoo. Nostan katseeni häneen ja nyökkään. Unohdin jo miltä tuon silmät näyttää. "Onks kaikki nyt ok?" Olli kysyy. "On" vastaan hiljaa hymyillen. "Saanks mä halata sua?" tuo kysyy hiljaisesti. "Saat" vastaan ja nousen sängystäni. Ollikin nousee sängystään ja kävelee minua kohti. Pian välillämme on vain muutama sentti ja Olli kaappaa minut haliin.

--

Olli

Olen Joonaksella. Olen ollut täällä jo tovin. Täällä on myös Joel, Tommi ja Niko minun ja Joonaksen lisäksi. Koko porukka siis koossa. Tykkäämme olla enemmän porukassa. Teemme yhdessä korvapuusteja, extratäytteellä. Mietimme ensin pitkään, että onko viiden apinan turvallista leipoa, mutta kaikki meistä halusi korvapuusteja joten oli pakko.

Olemme leiponeet ehkä kymmenen minuuttia. Joonaksella on vehnäjauhoa hiuksissa ja Niko on luopunut paidastaan. Muuten kaikki on hyvin.

—

"Nonii jätkät nyt on pullat uunissa" Joel hihkaisee. "Kenest tulee isä" Niko kysyy. "Ollista" kuulen Joonaksen sanovan ja nään hänen virnistävän minulle. Katson häntä murhaavasti. Tosi hauskaa. "Hei viedääks näitä Aleksille? Nii ja voi kai Olli sun vanhemmatki ottaa." Niko kysyy ja katsoo minua. "Joo, viedää vaa" vastaan aj hymähdän.

--

Pääsimme meille ilman sairaalassa käyntiä tai auton alle jäämistä. Saavutus sinäänsä. "Moi!" huudan, kun pääsen ovesta sisälle. "Moi" kuulen äidin huutavan jostain. Otimme kengät pois ja menimme keittiöön, missä äiti keitti kahvia juuri sopivasti. "Me tuotiin korvapuusteja" sanon ylpeänä ja nostan pussia kädessäni. "Siis. Te viisi leivoitte?" äiti kyseenalaisti. "Jep" Joonas sanoo ylpeä hymy kasvoillaan. "Ja ette polttanu taloa?" Äiti kysyy. "Ei me mitää sellasta tehtäis." Niko sanoo ja istuu keittiön pöydän tuolille. "Missä Aleksi on?" kysyn. "Se ei oo poistunu teidän huoneesta sen jälkeen, ku sä lähdit niin uskon, että on vieläkin siellä." keittiöön tullut isä sanoo. "Okei mä meen hakee sen" sanon ja lähden yläkertaan.

Avaan huoneen oven. "Al-" olen sanomassa, kunnes huomaan jotain söpöä. Aleksi nukkumssa päiväunia. Pitäisikö tuo herättää? Menen kyykkyyn hänen sängyn viereen. "Aleksi" sanon ja katson miten tuo reagoi. Aleksi liikahtaa hieman ja avaa pian silmänsä. "Tuu alas. Me leivottii jätkien kaa korvapuusteja." sanon. "Joo mä tuun" tuo sanoo väsyneesti ja haukottelee.

--

Aleksi

Olen juuri menossa nukkumaan, mutta haluan tehdä vielä yhden jutun. Katson Ollia, joka makaa sängyllään ja selaa puhelinta. Huoneessa ei ole valoja, mutta ulkona on vielä valoisaa, joten ikkunasta tulee valoa. En tiedä miksi ei suljettu verhoja. "Olli" sanon hiljaa. Olli kääntä kysyvän katseen minuun.

....
Sanoja: 530
Joo sori ei oo tullu lukuja mut mä oon vaa virkannu kaikki päivät eikä oo muutenkaa hirveesti kiinnostanu.