Always || Oleksi

14.

Aleksi

Tänään ei ollut edes noloa herätä Ollin vierestä, mutta kun huomasin, että Joonas seisoo ovella niin menin paniikkiin. Pitikö hänenkin nyt tulla juuri nyt tänne. Söin vähän aikaa sitte aamupalan ja ajattelin nyt lähteä lenkille. Olli on edelleen yläkerrassa Joonaksen kanssa. Hän ei näköjään halua edes nähdä minua. "Mä meen käymään lenkillä." sanon Jennille, joka istuu olohuoneen sohvalla. "Okei. Lounas on parin tunnin päästä. Tuu viimeistään sillon." tuo vastasi. "Joo mä tuun." vastaan, jonka jälkeen lähdin eteiseen.

Laitan kengät jalkaani ja lähden ulos. Enhän minä edes tiedä mihi menen, koska en tunne Oulua vielä melkein yhtään. Mutta kai minä jotenkin kotiin pääsen.

—

Olli

"Pojat tulkaa syömää!" isä huutaa alakerrasta. "Joo!" vastaan, jonka jälkeen lähdemme Joonaksen kanssa syömään.

"Mis Aleksi on?" kysyn ihmeissäni. "Se lähti lenkille aamupalan jälkeen. Se lupas kyllä tulla syömään." äiti vastaa. "Siis se lähti yksin kävelemään ja on ollu ulkona jo kaks tuntii?" kysyn jo hieman huolestuen. "Eihän se osaa ees liikkuu täällä" vastaan. "Mä voin yrittää soittaa sille." äiti sanoo. "Sil ei oo puhelinta mukana" sanon huolestuneena.

"Olli rauhotu. Syödään ensin ja lähetään sitte ettii sitä" Joonas sanoo rauhallisesti. "Okei" vastaan surullisena. Toivottavasti hänelle ei ole sattunut mitään.

--

Joonas

Saimme Ollin kanssa syötyä ja lähdimme ulos etsimään sitä kadonnutta lammasta. Lähdimme Ollin kanssa eri suuntiin. Minä päätin mennä yhdelle urheilukentälle. En tiedä miksi hän olisi siellä, mutta kaikki on mahdollista.

--

Saavun ihan juuri urheilukentälle. En nääen ketään ainakaan kentällä. Kun kävelen lähemmäs, näen yksinäisen pojan. Aleksi. Laitan Ollille heti viestiä, johon hän vastasi hyvin nopeasti.

Olli🧦

Minä: Eksynyt lammas löyty. Sä voit mennä jo kotii. Mä puhun hetken Aleksille ja tullaa sit.
Olli🧦: Okei hyvä

Kävelen katsomolle jossa Aleksi on. Tuo näyttää olevan ihan omissa maailmoissa. Istun tuon viereen jolloin hän vihdoin huomaa minut. Hän katsoo minua hetken, mutta jatkaa sitten taas maisemien katsomista. "Sä et tullu syömää" sanon. "Ei ollu nälkä. Enkä mä varmaa ees osais täältä kotii." tuo vastaa.

"Mitä sä ajattelet Ollista?" kysyn. Tuo miettii hetken ennen kun vastaa. "Olli on. Kiva. Tosi kiva. Ja sen vieressä on kiva nukkuu." tuo sanoo. "Mut mä oon vaa joku sijaislapsi kenen vanhemmat on hylänny lapsensa." tuo jatkaa pidettyään pienen tauon. "Hei Aleksi sä et oo vaan sijaislapsi. Varsinkaa Ollille. Äläkä välitä sun vanhemmista, ne on ihan kusipäitä." sanon. "Sun pitää puhua Ollille. Kerro sille." sanon rohkaisevasti. "No en. Se vaa alkais vihaa mua." tuo sanoo lannistuen. "Ei alkais. Mä lupaan. Joonas-setä tietää" sanon ja laitan käteni tuon hartialle. "Joonas-setä?" tuo naurahtaa. Naurahdan itsekin. "Just se".

....
Sanoja: 413
Tuleeks 13 jälkee 14 ku mä en oo iha varma😭