Always || Oleksi

13.

Olli

"Olli" tuo pörröpää sanoo kysyvästi. Käännän katseeni häneen. "Voiks sä tulla mun viereen?" tuo kysyy. Niin että mitä että. "No jos sä lupaat, että et pyydä aamulla anteeks ni sit voin" vastaan hymyillen. "Mä lupaan." tuo vastaa.

Nousen ylös sängystäni ja kävelen Aleksin sängylle. Tuo tekee minulle tilaa ja menee aivan kiinni seinään. Menen makaamaan Aleksin viereen. Katsoin häntä pitkään silmiin. "Miks sä halusit mut tähän?" kysyn. "Kuule mun sängyn alla voi olla vaikka minkälainen mörkö." tuo sanoo kuulostaen jälleen taaperolta. Naurahdan. "Ja jos mä oon tässä nii ne lähtee pois?" kysyn huvittuneena. Kiusaan tahallaan tuota väsynyttä blondia. "Ei. Nyt ku sä oot siinä ni ne möröt syö sut ja mä voin jatkaa onnellista elämää." tuo selittää. "Ai oisko sun elämä onnellista jos mä oisin mörköjen masussa?" kysyn edelleen huvittuneena. "Lopeta" tuo valittaa ja painaa kasvonsa tyynyyn. Punastuiko hän? Täällä ei nimittäin näe kovin hyvin. Hymähdän ja suljen silmäni. Tunnen kun tuo käperyy minuun kiinni. Söpö.

--

Joonas

Päätin yllättää Ollin ja herättää sen "mukavalla" tavalla. Heräsin jo aikaisin ja olen nyt Ollin kotipihassa. Hänen vanhempiaan ei haittaa, vaikka tulisin keskellä yötä. Minulla on jopa oma avain heille. Avaan oven ja kävelen peremmälle. Potkin kengät jaloistani. En näe Ollin vanhempia missään joten päätän käydä olohuoneessa.

Huomaan Ollin vanhemmat sohvalla. "Moi" sanon. "Ai moi Joonas. Olli ja Aleksi nukkuu vielä." Jenni sanoo pirteästi. "Joo no mä käyn herättämässä ne" vastaan veikeä hymy kasvoillani ja lähden kävelemään portaita kohti. "Kohta kuuluu huutoa" Jari tokaisee naurahtaen. Mahdollisesti.

Avaan Ollin ja Aleksin huoneen oven. Vai että tällästä. Tuo nuori pari nukkuu samassa sängyssä kietoutuneena toisiisna. Eli en siis voi herättää Ollia niinkuin oli tarkoitus.

En keksi muuta tapaa joten päädyn vain karjumaan. "OLLI JA ALEKSI TÄÄLLÄ PALAA!!" huudan. Tai siis karjun. Aleksi nousee nopeasti istumaan ja Olli hieroo silmiään. "Älä välitä se on vaa Joonas" Olli sanoo Aleksille. Totta. Minä olen Joonas. Aleksi katsoo minua hetken pelästyneesti, kunnes nousee nopeasti ylös sängystä ja lähtee huoneesta. "Aleksi!" Olli yrittää huutaa tuon perään ja nousee istumaan. "Vittu" tuo huokaisee ja menee takaisin makaamaan. "Teinks mä jotain?" kysyn hieman hämmentyneenä. "Et. Se kai taas pelästy" tuo vastasi ja meni omaan sänkyynsä.

"Taas?" kysyn ja istun Ollin viereen. "Nii. Sillon ekalla kerralla se pyysi anteeks ja lähti. Se oli sille kuulemma kiusallista." tuo vastaa. "Miks te nukuitte samas sängys?" kysyn. "Noku sitä pelotti et sen sängyn alla on mörkö tai jotain. Tai sillee se ainaki sano." Olli vastasi hymyillen. "Nii ja sit piti pyytää Olli suojelee" sanon lässyttäen. Tuo heittää minua tyynyllä. "Hei älä oo väkivaltanen" valitan ja heitän tuota samalla tyynyllä, joka juuri lensi minun naamaani.

....
Sanoja: 430
Tää tarina ei jostai syyst etene enkä tykkää täst yhtää🥲