Always || Oleksi

21.

Olli

Saimme syötyä ja menimme Aleksin kanssa huoneeseemme. Saanko muuten sanoa häntä poikaystäväkseni? Täytyy kysyä.

Menin sänkyyn ruokalevolle. Aleksi jäi seisomaan sängyn eteen ja katsoi vaatelipastojamme. "Mitä nyt?" kysyn. "Noita täytyy siirtää. Telkkarii on vaikee kattoo tosta." Aleksi sanoo tarkoitten vaatelipastoja. "No voidaaks siirtää vähä myöhemmi?" kysyn. Olen nimittäin ihan täynnä. Äiti ja isä ovat huippukokkeja. Miksi niistä ei muuten tulleet kokkeja? "Joo käy" Allu sanoo ja kömpii viereeni.

"Saanks mä muute kutsuu sua mun poikaystäväks?" kysyn hieman jännittyneenä. Tai siis todella jännittyneenä. "Et" tuo vastaa. Katson häntä kysyvästi ja hämmäntyneenä. "Sun täytyy" tuo sanoo ja pussaa minua huulille. En edes ehtinyt vastata siihen. "Okei poikaystävä" sanon ja suutelen tuota. "Aleksi ja Olli" tuo sanoo hymyillen. "Aina" sanon.

Hetkemme keskeyttää äiti, joka koputtaa oveen. "Joo" sanon ja tuo avaa oven. "Vau, tääl on paikat muuttunu" tuo sanoo. "Miks kaks seurustelevaa ihmistä nukkuis erillää?" kysyn leveästi hymyillen. "Eikä! Onnea!" äiti innostuu ja tulee halaamaan meitä. "Oliks sul jotai asiaa?" Aleksi kysyy. "Joo. Tota me mietittiin et ei ehkä kannata ihan hirveesti huudella teidän suhteesta. Ku me ei olla ihan varmoja, että onks tää laillista." äiti sanoo. "Joo" vastaan hymyillen. Tämä hymy lukittui kasvoilleni. Helvetin Kaunisvesi.

Äiti lähti hetki sitten ja jäimme kahden. Aleksi ponppasi ylös sängystä. "Nyt hoidetaan tää homma" tuo sanoo ja menee vaatelipastoille. En vastaa mitäään. Nousen vain ylös ja menen auttamaan.

Saimme lipastot siirrettyä. Nyt näkyy hyvin. "Koeajetaaks heti?" Aleksi kysyy. "Sänky vai tv:n paikka" kysyn virnistäen. Aleksi naurahtaa. "Vittu sun kanssa" tuo sanoo hymyillen.

Päädyimme katsomaan jotain kauhuelokuvaa. Tiedän, että Aleksi ei tykkää kauhuelokuvista, mutta olen hänen vieressään. Aleksi kiljahtaa ja käpertyy minuun kiinni. Alan nauramaan. "Lopeta, sä oot ihan kauhee" tuo kitisee kuin pikkulapsi. Söpö. "Aleksi tätä elokuvaa on kulunu kolme minuuttia." nauran. Hän katsoo minua muka vihaisena ja lähtee huoneestamme. Mitä?

—

Jatkoin elokuvan katsomista puoleen väliin, kunnes tuli ihan hirveä olo. Munhan pitäis olla Aleksin luona eikä täällä katsomassa typerää elokuvaa.

Nousen ylös sängystä ja menen alakertaan. Toivottavasti Allu ei ole lähtenyt mihinkään.

Pääsen olohuoneeseen ja siellä näen jotain todella söpöä. Aleksi istuu äidin ja isän välissä sohvalla syöden jäätelöä. He katsovat muumeja ja kaikki ovat saman viltin alla. "Vai että tällästä" sanon. Äiti ja isä kääntävät katseensa minuun. Aleksi ei edes huomioi minua. "Olli ei poikaystäviä kohdella noin" äiti sanoo tuomitsevasti. Luulin ensin, että hän on tosissaan, mutta sitten näin, että Allu hymyilee.

Menen polvilleen Allun eteen. Hän pitää katseensa tiukasti muumeissa. Laitan käteni hänen polville. "Alluuuu" sanon koiranpentuilme kasvoillani. Ei reaktiota. "Okei mä meen yksin kattomaa my little ponya" sanon lannistuneena ja lähden surullisen näköisenä yläkertaan. "Olli mä tuun sun kaa" Allu sanoo ja lähtee perääni. Lähdin juoksemaan yläkertaan. "Et tuu!" huudan ja yritän ehtiä ennen Allua. Kuitenkin epäonnistun siinä ja juuri kun olen pamauttamassa ovea kiinni niin tuo pörröpää avaa sen. "Sä olit tosi ilkee" sanon surullisena. "Anteeks. Mut nii olit säki." hän puolustautui. "Halataanko?" kysyn. Tuntuu siltä kun olisimme viisi vuotiaita. "Joo. Iso hali." tuo sanoo ja halaamme. Isosti.

....
Sanoja: 488
Kirjotin tän jo 4 päivää sitte mut en vaa jaksanu julkasta. 😂 Mut tänää toine semi! ❤️