Always || Oleksi

24.

Aleksi

Syömme Aleksin kanssa Jennin tuomia hedelmiä. Jugurtit söimme jo. "Aleksi", Olli sanoo hymyillen. Siirrän katseeni häneen. "Mitä", kysyn. "Voiksä antaa ton banaanin mulle?" Olli kysyy ja osoittaa tarjottimella olevaa banaania. "Olli, toi banaani on ehkä 30 sentin päässä sun kädestä." naurahdan. "Mut mä haluun et sä annat sen mulle." Olli sanoo hymyillen. Naurahdan. Otan banaanin käteeni ja annan sen Ollille. "Vau. Banaani suoraan Aleksi Kaunisveden kädestä." tuo sanoo ja kuorii banaania. Alan nauramaan.

"Tää maistuu hyvältä. Ei oo liian kova. Mukavan pehmee." Olli sanoo kuin jokin tieteilijä. "Laita nyt vaan sitä banaania suuhus ja oo hiljaa", nauran. Tiedättekö miltä tuntuu, kun hymyilette niin paljon, että poskiin saattuu? Hyvä, koska minusta tuntuu juuri nyt siltä.

Timeskip 3 päivää

Olli

Olemme autossa ajamassa.. johonkin. Äitillä ja iskällä on kuulemma joku yllätys. Matka on kestänyt jo tunnin. "Mihin mielisairaalaan te viette meitä?" kysyn turhautuneena. Autossa on kuuma eikä täällä ole mitään tekemistä. "Enää puoltuntia", äiti vastaa naurahtaen. "Ai sinne mielisairaalaan?" kysyn. No mitä? Hän ei vastannut, että olemmeko päätymässä mielisairaalaan vai ei. "Ei se oo niin synkkä paikka", isä naurahtaa. "Eli se on synkkä paikka, mut ei niin synkkä ku mielisairaala?" sanon kysyvästi. Kaikki alkavat nauraa minulle. Jopa Aleksi. "Hei ei oo hauskaa", sanon hymyillen. "Sä kuulostat ihan pikkupojalta", Allu sanoo nauraen. "Ite oot vauva", sanon ja alan nauraa.

—

"Nyt teijän täytys pojat laittaa silmät kiinni. Ollaan kohta perillä." äiti sanoo. "Ai sen lisäks, et mä meen synkkään paikkaan ni mun täytyy mennä sinne sokeena?" kysyn ja suljen silmäni. "Joo", isä vastaa. Kiva. Tunnen, kun Allu ottaa kädestäni kiinni. Häntä taitaa jännittää. Niin kyllä minuakin.

Auto pysähtyy. Nyt alkoi oikeasti jännittää. "Älkää avatko silmiä" äiti sanoo jonka jälkeen nousee isän kanssa autosta. Minun puoleinen ovi avataan ja joku ottaa kädestäni kiinni ja auttaa minut autosta ylös. "Noni", kuulen äitin sanovan.

"Te voitte ny-", äiti on sanomassa, kunnes keskeytän hänet. "Oota! Haluun Allun viereen."  sanon, tai oikeastaan huudan äidille. Tunnen, kun Aleksi ottaa kädestäni kiinni ja naurahtaa hieman. Aa. Olin koko ajan hänen vieressään.

"Noni. Avatkaa silmät." isä sanoo. Avaan silmäni. "Mitä!?" huudan. Missä välissä he tälläisen hommasi. Ja miksi minulle ei kerrottu. Tämä on ihan super hieno. Ja iso.

....
Sanoja: 356
Mun piti julkasta tää jo pari pv sitte, mut mun pappa kuoli enkä oikeesti tiiä enää, et mikä on unta ja mikä ei.
Kiitos 10k lukukertaa❤️