Always || Oleksi

10.

Aleksi

Katson Ollia, kun hän tekee aamupalaa. Katseeni tippuu hänen vartalolleen. Tuolla on vain vaaleanharmaat collegeshortsit päällään. Minulla on harmaat collegehousut ja musta t-paita. Ollin keho on todella kaunis. Anteeksi. Lopetan nyt. Siirrän katseeni pöytään. "Kahvia vai kaakaota?" Olli kysyy. Nostan katseeni häneen. "Ei kiinnosta" jatkan viisi vuotiaana olemista. "Eli kaakaoo" Olli sanoo ja jatkaa aamupalan tekoa.

--

Saimme syötyä aamupalan jonka Olli teki. Olemme nyt olkkarissa ja katsomme ilmeisesti lasten ohjelmia. "Olli" sanon kysyvällä äänensävyllä. "Mitä" tuo kysyy. "Miks mä en saanu kahvii?" kysyin esittäen taas pikkulasta. "Ei noin nuoret saa vielä" Olli sanoo. "Mä en oo mikää pikkulapsi" valitan. "No kyl sä vähän oot" Olli sanoo naurahtaen. Heitän tuota sohvatyynyllä päähän. "Sähä oot väkivaltane" Olli sanoo. "Mä oon ongelmanuori" vastaan. "Jaaha. No sit sut pitää pistää ruotuu." Olli sanoo ja tulee päälleni.

Jenni

Pääsimme vihdoin kaupasta kotiin. Nyt täytyisi vielä viedä kaikki ostokset sisälle. Niitä on tosiaan muutama kassi.. Nousimme autosta ja minä menin avaamaan ulko-ovea. Jari meni ottamaan jo muutaman kauppakassin. Onkohan Olli ja Aleksi vielä nukkumassa? Sain ulko-oven auki ja kuulin naurua olohuoneesta. Eivät taida pojat nukkua.

Menen olohuoneen ovelle ja alan hymyilemään näylle. Nuo kaksi painivat olohuoneen lattialla ja nauravat kuin viimeistä päivää. "Mitä ihmettä te pojat teette?" kysyn naurahtaen. Jari oli jossain vaiheessa ilmestynyt selkäni taakse. "Ei aavistustakaan." Jari sanoo. "Aleksi sano et se on ongelmanuori ni pistän sen ruotuu." Olli sanoo naurun keskeltä. "Vai nii" sanon naurahtaen ja menen hakemaan kauppakasseja autosta. "Hyvä, että pojat tulee toimeen." sanon Jarille, joka seisoo auton takana. "Niin on. Ihan veljeksiä ovat" tuo vastaa. "Mä kyllä luulen, että Aleksi on Ollille muutaki ku vaa veli" vihjaan Jarille hiljaa, ettei kumpikaan pojista kuule. "Aijaa" Jari sanoo yllättyneenä ja ottaa kauppakassit kantoon.

--

Olli

Lähdimme Aleksin kanssa kävelylle. On jo ilta aurinko laskee pian. Viileä kesäillan tuuli puhaltaa, eikä ole liian kuuma. Minun oli siis tarkoitus näyttää Aleksille paikkoja, jos se auttaisi Aleksia kotiutumaan paremmin tänne. "Mennääks vaik rannalle kattoo auringonlaskuu?" kysyn Alesilta. "Joo, mennää vaa" tuo vastaa.

Pääsimme Aleksin kanssa rannalle. Istumme hiekalle ja katsomme horisonttiin. Rannalla ei ole ketään muita. Ainoastaan me kaksi keskellä isoa rantaa. "Haluisiksä kertoo sun vanhemmista?" kysyn Aleksilta ja katson häneen päin. Aleksi on pitkään hiljaa ja pitää katseensa tiukasti auringonlaskussa. "Anteeks. Ei sun oo tietenkää pakko kertoo." sanon ja katson itsekin auringonlaskua ja aaltoja jotka saapuvat rantaan. On taas aika pitkään hiljaista, kunnes Aleksi rikkoo sen. "Mun vanhemmat eros muutama vuos sitte. Niiden eron jälkeen kaikki on ollu yhtä helvettiä. Äiti ja isä muuttu täysin. Niistä tuli agressiivisia ja päällekäyviä. Mua alko pelottaa olla kotona. Välillä, kun tulin koulusta kotiin, löysin isän olkaarista kännissä ja kun yritin puhua sille niin se nousi ylös ja löi mua. Kun äiti näki mut ilman paitaa, se alko rajottaa mun syömistä. En saanu enää syödä kunnolla. Kerran menin koulussa puhuu kuraattorille ja sit kaikki alko järjestyy. Puol vuotta sitte mä pääsin lastensuojelulaitokseen ja nyt oon tässä." Aleksi kertoo. Käännän katseeni häneen ja näen kyyneleet hänen silmissään. "Aleksi. Mä oon pahoillani." sanon haikeana. Aleksi pudistaa päätään. "Älä oo" tuo sanoo hiljaa. Kaappaan hänet haliin. "Kaikki on nyt hyvin. Sä oot turvassa nyt." sanon. Tunnen kuinka Aleksi nyökyttää päätään olkaani vasten. Tunnen myös kuinka olkani kastuu Aleksin kyynelistä, mutta en anna sen haitata.

....
Sanoja: 536
Viel yks osa tälle päivälle 1k lukijoiden kunniaks ❤️ love u all