Always || Oleksi

15.

Aleksi

Pääsimme Joonaksen kanssa meille. Olen menossa yläkertaan, sillä Jenni kertoi Ollin olevan siellä. Joonas jäi olohuoneeseen. Jännittää ihan saatanasti. En edes tiedä miksi.

Olen huoneemme ovella. Harkitsen pitkään avaanko oven. Kuulen huoneesta jotain ääntä. Mitäköhän Olli tekee?

Seison edelleen oven edessä. En tiedä miksi en uskalla avata ovea. Yhtäkkiä huomaan kun ovi aukeaa ja Olli tulee ulos. Pelästymme molemmat toisiamme. Olemme todella lähekkäin. Välissämme on ehkä 5cm. Kumpikaan ei puhu mitään. Katsomme vain toisiamme silmiin. Haluaisin lähteä tästä, mutta en uskalla. "Missä sä olit?" Tuo kysyy ja astuu askeleen kauemmas. "Mä olin yhellä urheilukentällä" vastaan hiljaa. "Aa okei. Tuu." Olli sanoo ja menee huoneeseemme.

Menen sängylleni ja Olli omalle. "Meijän pitäis kai taas puhuu" sanon katsoen Ollia silmiin. Yllätys. Yleensä katson maahan. Edistystä.

Joonas

Istun olohuoneen sohvalla Jennin vieressä katsomassa tv:tä. Jari lähti jonnekin kavereidensa kanssa. Kuulin yhdessä vaiheessa yläkerrasta vaimeaa puhetta, mutta en kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Pojat saa keskustella ihan rauhassa ja kertovat, jos haluavat.

Jenni on minulle kuin toinen äiti. Pystyn puhumaan hänelle kaikesta. "Jenni?" kysyn ja katson tuota silmiin. "Niin?" Tuo vastaa ja siirtää katseensa minuun. "Onks se laitonta, jos sijaislapsi seurustelee sijaisperheenjäsenen kanssa?" kysyn. "No kyllä se kai on. Mä en oo ihan varma." tuo vastaa. Nyökkään vastaukseksi. "Olli taitaa tykätä Aleksista?" Jenni sanoo kysyvästi. "Mm" mumisen vastaukseksi. "No jos sä niitten takia kysyit nii ei mua ja Jaria haittaa jos ne seurustelee. Ei siitä tarvi kenellekkää kertoo." Tuo sanoo lempeästi. Alan hymyilemään. "Haluuksä jotai syötävää?" Jenni kysyy. "Joo voin mä jotai ottaa" vastaan.

Olli

"Sori, kun mä lähin aamulla. Mä vaa menin paniikkii ku näin Joonaksen." Aleksi sanoo pahoittelevasti. "Ei se mitää. Oisin vaa halunnu et jäät siihe." sanon hiljentäen ääntäni loppua kohden.

"Etkai sä oo vihanen?" Aleksi kysyy rikkoen jo hetken kestäneen hiljaisuuden. "En tietenkää. Oon vaa vähä surulline" vastaan. "Sust on tullu tosi lyhyessä ajassa mulle tosi tärkee." sanon. "Nii sustaki mulle" Aleksi sanoo hiljaa. Katson häntä tarkasti silmiin ja näen kuinka kyyneleet nousevat hänen silmiin. "Aleksi onks sul kaikki hyvin?" kysyn tuolta huolestuneena ja menen tuon viereen istumaan. "Joo on" tuo vastaa ja kyynel vierähtää tuon poskelle. "Miks sä itket" kysyn ja laitan käteni tuon olkapäälle. "No. On yks asia mikä on vaivannu mua jo hetken. Tai no ei vaivannu, mut.. Emmä tiiä.." tuo sopertaa. "Sano vaa, mä kuuntelen." sanon rohkaisevasti. "Olli.."

....
Sanoja: 383
Kirjotin tän ihan paniikissa, ku lupasin julkasta tänää uuden osan vaikka mul ei ees ollu mitää julkastavaa. 🥲