Vastaus Kysymykseeni

Kaikki Loput Eivät Ole Aina Onnellisia

(Kirjoittajan näkökulma)

Pitkä ja raskas kouluvuosi oli lopuillaan, vuosi oli ollut positiivisella ja negatiivisella tavalla yllätyksiä ja käänteitä täynnä. Tylypahkan tiluksilla puhalsi kevyt ja raikas tuulenvire helteisen päivän jälkeen. Monet oppilaat olivat lähteneen käymään Tylyahossa tai olivat ystäviensä kanssa koulun viileissä tiloissa, juomassa kylmiä virvoitusjuomia ja nauramassa tyhmille asioille. Mutta kaksi hahmoa käveli kohti yllättävän tuttua ruusupensaiden ympäröimää aukiota, jossa he olivat käyneet ties kuinka monilla treffeillä. Nämä kaksi henkilöä olivat Harry ja Draco. He olivat tulleet ulos nauttimaan viimeisistä päivistä Tylypahkassa ja sen kauniilla tiluksilla. Hempeä tuulenvire pörrötti Harryn kauniita ruskeita hiuksia, samalla kun Draco katsoi lumoutuneena vierestä.

"Rakastan sinua kuuhun ja takaisin." Draco totesi hymyillen ja asetti kukkakranssin Harryn päähän.

"Rakastan sinua niin paljon kuin tähtiä on taivaalla." Harry sanoi ja puristi Dracon kättä hellästi omassaan.

He katsoivat toisiaan silmiin ja suutelivat rakastavasti, ilta auringon värjätessä taivaan tulenpunaiseksi. He pysyivät paikoillaan keskustellen niitä näitä ja Harry istui Dracon sylissä ja Draco nuuhkaisi rakkaansa ihanaa tuoksua. Ulkona oli hiljaista ja ainoat äänet, joita oli kuultavissa olivat heinäsirkkojen siritys ja välillä kahden pojan iloiset huudahdukset.
Tälläisissä tilanteissa sitä toivoisi pysyvänsä ikuisesti, vaikka aika kuluisi, toivoisi elämän jatkuvan yhtä onnellisesti kuin näinä hetkinä.

(Dracon näkökulma)

Istuimme Harryn kanssa sylikkäin lempi paikassamme, eli ruusupensaiden ympäröimällä aukiolla. Painoin kevyitä suukkoja Harryn niskaan ja keskityin hengittämään tuon omalaatuista ominaistuoksua.
'Tänään minä sen tekisin, nyt on jo liian myöhäistä kääntyä takaisin' Mietin mielessäni.

"Hei Harry, voimmeko mennä tuonne ylös tuon pienen kallion päälle? Kysyin, toivoen että hermostuneisuuteni ei ollut liian huomattavaa.

"Tottakai, siellä on varmasti ihanat maisemat!" Harry hihkaisi.

Lähdimme Harryn kanssa käsi kädessä kohti tuota pientä kalliota. Hypistelin sormusrasiaa hermostuneena taskussani ja kävin kaikki pahimmat tilanteet päässäni läpi.
Olin käynyt ostamassa sormukset edellisellä viikolla, kun Harry oli tekemässä viimeisintä koettaan koko lukuvuonna.
Valitsin sormukset tarkkaan ja ajatuksella ja toivoin Harryn vain pitävän niistä. Sormukset olivat hopeiset, aika ohuet, jotka näyttivät kuin monta köynnöstä olisi kietoutunut yhteen ja sormusten päihin oli upotettu vihreät kivet. Valitsin sormukset sillä köynnösmäisyys kuvaa mutkikasta polkuamme, ennen kuin päädyimme yhteen ja vihreät kivet muistuttavat minua aivan Harryn lumoavista silmistä.

Olimme vihdoin perillä ja huomasin kuinka Harry ihaili maisemia silmät onnesta kiiltäen. Otin rasian taskustani ja laskeuduin kosimis asentoon Harryn eteen ja kun tämä kääntyi sanoakseen minulle, tämän ilme muuttui kuin salamaniskusta.

"Harry James Potter, ystävyytemme surkea alku, päätyi kuitenkin aivan ihanaan suhteeseen kanssasi ja sinua parempaa poikaystävää ei voi edes toivoa."

Avaan rasian paljastaen sormukset.

"Haluaisitko mennä kanssani naimisiin?" Kysyin henkeä pidätellen.

"Voi Draco....Kyllä haluan!" Harry huudahti ja alkoi itkemään.

Yllätyin Harryn reaktiosta ja olin juuri ja juuri kerennyt nousemaan ylös kun tuo jo suuteli minua huulille. Suljin silmäni ja nautin Harryn huulista omillani. Harry itki edelleen ja hymyilin tuolle ja laitoin sormuksen Harryn vasempaan nimettömään ja tuo teki samoin minulle toisella sormuksista.