Love of mine | Olli matela x Ava |

19. Lähtö

OLLIN POV 
Pitkän päivän jälkeen studiolla heitimme joonaksen ja Alen kotiin ja menimme siitä suoraan kotiin avan kanssa. Heti avattuani oven ava meni minua ennen sisään ja melkein suoraan sohvalle istumaan. Olin hieman huolestunut hänestä. Yleensä hän roikkuisi minussa, pussaisi ja halailisi. En halunnut että viimeiset yhteiset hetkemme ennen lähtöäni olisi tälläisiä. Minun on pakko selvittää mistä on kyse. Menin keittiöön tekemään meille kaakaota.  Kaakaon valmistuessa laitoin viltin avan ympärille. Hän hymyili minulle, hieman haikeasti.  Hain meidän kaakaot keittiöstä ja laitoin ne sohvapöydälle. Sateisessa helsingissä oli pimeää, joten sytytin pari kynttilää. Menin saman viltin alle avan kanssa. Koitin saada näistä parista  hetkestä mahdollisimman paljon irti hänen kanssa.  Pistin käteni hänen ympärilleen ja katsoin hänen silmiään. Tai ainakin yritin. Nuo silmät olivat täynnä paniikkia. Ne välttelivät katsettani.  "Hei mikä on?" Hetken hiljaisen tauon jälkeen hän sanoi: Mä kuulin sen mitä alen kanssa puhuitte. Onks mä vaa joku sun ja allun lelu mist te tappelette? Sikskö sä et oo halunnu kertoo kenellekkään musta? Ja miks ale puhuu musta niin en tajuu- "Ava" sanoin ehkä vähän liian kovaa. " sillonkun meidän bändi näki sut ekaa kertaa, niin pakko myöntää mä ja ale tapeltiin susta vähäsen. Mut EI enään. Alensi ei oo vaa ehkä päässy yli siitä.  Näin kun ava helpottui hieman. "Mua pelottaa olli" tuo kaunis olento kuiskasi samalla katsoessani silmiini. Näin kun hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä. "Mikä sua pelottaa" vastasin myös kuiskaten. "että sä tapaat amerikassa jonku muun. Jonkun paljon kauniimman, hauskemman, fiksumman, paremma- Katkaisin hänen puheensa ja suutelin hänen huuliaan.   Samalla pitäen kättäni hänen poskellaan nojasin otsani hänen otsaansa vasten ja kuiskasin: "Mä en vois koskaan rakastaa ketään muuta" "Ootsä varma?" "Varmasti." 

AVAN POV 
Lopun iltaa kuuntelimme Ollin kanssa musiikkia ja tanssimme olohuoneessa. Sain jopa letittää ollin hiukset. Yhdessä vaiheessa olli nosti minut ilmaan, enkä meinannut päästä pois hänen otteestaan. "Päästä mut alas olliiiii!" "Vasta sitten ku sä myönnät että mä oon parempi tekemään meille ruokaa!"  Loppu illasta otimme paljon kuvia minun polaroid kameralla. Emme meinanneet pysyä tosissaan kuvissa, joten suurin osa niistä olivat aika hauskoja. Laitoin salaa pari kuvaa ollin lompakkoon mukaan.  Ehkä hän huomaa ne sitten kun on amerikassa.  Lopulta nukahdin sohvalle, josta olli kantoi minut  sänkyyn. Viimeinen muistoni on kun halailin häntä.  Heräsin, mutten heti avannut silmiäni. Kuuntelin melua, mikä kuului koko kämpästä. Tiesin että olli koitti olla hiljaa samalla raahatessaan tavaroitaan ulko oven viereen, mutta siinä hän epäonnistui täydellisesti. Naurahdin pienesti itsekseni. Voi mikä hölmöläinen.   "Huomenta rakas" sanoin kävellessäni takaatapäin halatakseni häntä.  "Jännittääks sua?" "Jännittää."  Ajoin ollin lentokentälle, että hän saisi vielä nukuttua autossa hetken. Punaisissa valoissa hän aina luuli että olimme jo perillä. Niin paljon häntä jännitti.  Päästyämme lentokentälle halasin kaikkia poikia. Kuiskasin joonaksen korvaan halatessaan häntä: "Pidä huolta ollista" "Tietysti. Muista hei pitää huolta itestäs" Minusta ja joonaksesta oli tullut tosi läheisiä ja hyviä kavereita. Pystyin luottamaan häneen, ja hän minuun. Kiusasimme aina yhdessä muita. Seuraavaksi halasin joelia ja toivotin onnea. Viimeiseksi oli tietysti ollia.  Me molemmat herkistyttiin ja halattiin toisiamme tiukasti. Sitten olli päästi irti. "Hei ota tää koru" Se oli ollin  lempikoru. Se oli kultainen kaulakoru, josta roikkui pieni timantti. Hänellä onse aina päällä. "Mut miks?" "Että sä muistat mut" hän sanoi tuo höpsö hymy yllään.  Ja niin he lähtivät. Kaksi kuukautta. Yksin