Love of mine | Olli matela x Ava |

29. Aikaa

AVAN POV
  Vähän yli kuukausi oli vierähtänyt. Voisi sanoa että arki oli normaalia, taino, niin normaalia mitä se tässä vaiheessa voi enää olla. Olli oli päivät pitkät studiolla, kun minä taas juontamassa radiota.  Yöt minä ja Olli käytimme puhumiseen.  Tässä on pari asiaa mitä sovimme ollin kanssa:   Yksi.  Unohdetaan sairaus. Ei tiedetä elänkö puoli vuotta, vuoden, vai viisi. Monien kinastelujen jälkeen päädyimme aina samaan tulokseen.  Sitä on turha miettiä nyt. Halusimme nauttia jokaisesta hetkestä. Kaksi.  Älä muistuta minua siitä. Tiedän kyllä milloin ottaa kipulääkettä jne, mutta en halua että minua muistutetaan siitä.  En halua muistaa olevani sairas. Kolme. Tehdään kaikkea. En tietenkään ollut mitenkään fyysisesti rajoitettu, eikä minulla ollut niin tarkkaa lääkekuuria, joten pystyin tekemään lähes kaikkea. Ja niin me myös aiomme.  Monta päivää olemme ottaneet rauhallisesti, mutta tänään pojilla on keikka helsingissä. Tietysti pääsisin katsomaan sitä bäkkäriltä. He eivät ole pitkään aikaan päässyt keikkailemaan, joten olin hyvin innoissani tästä. Tuntuu että molemmat meistä halusivat vähän irtaantua ajatuksistaan ja saada  edes vähän aikaa ajatella kaikkea ihanaa.  Saavuin yhdessä vilmen kanssa autolla bäkkärille. Siellä oli pojat jo stressaamassa. Kaikilla oli tosi totinen ilme.  Edes niko ei näyttänyt nauravan ollin huonoille vitseille. "Hei pojat!" Huusin heille. Kaikkien katse kääntyi minuun, ja porko juoksi suoraan halaamaan minua.  "Siis mua jännittää aivan perkeleesti tuolla on iha hemmetisti ihmisiä" "Hei joonas rakas kyllä se menee hyvin. Ootte tehny tän miljoona kertaa ennenki." Seuraavaksi kaikki muutkin bändin jäsenet tulivat moikkaamaan meitä ennen lavalle menoa. "Tarviitteko jotain? Voin hakee teil bissee jos haluutte"  Ale sanoi ja lähti hakemaan meille bisseä.  Sitten Olli tuli vielä halaamaan minua. Hänellä oli tuo hölmö ja lapsellinen hymy yllään. Rakastin tuota hymyä.  Hän melkein pomppi innostuksesta. Annoin hänelle samaa energiaa takaisin, ja sanoin: "Te tuutte vetää ihan helvetin hyvin, oon niin ylpee teistä!" Ja niin he menivät lavalle. Kuvasin heistä useita klippejä. Sain myös pari sellaista jossa niko ja joel koko ajan törmäilivät. Ainiin, ja Olli källitti poikia koko ajan. Voi häntä.  Kun pojat tulivat lavalta, meno ei loppunut.  Heillä oli jäljellä vielä niin paljon energiaa. Sen takia päätimme mennä yhdessä vielä jatkoille läheiseen yö klubiin.  Emme menneet heti tanssilattialle, vaan jäimme istumaan ison, meille varatun ympyrä pöydän ääreen.  Tuntuu että en olisi koskaan nauranut niin paljon. Joonas ei lopettanut naurattamistani, samalla kun olli välillä kutitti minua. Hän istui vieressäni ja piti minusta tiukasti kiinni. Hänkään ei lopettanut hymyilyä.  "Haluutko tulla vähä syrjemmäks munkaa?" Olli kuiskasi kaiken naurun ja metelin keskeltä. "Miksköhän noin komea herrasmies mua pyytelee?" Vastasin sarkastisesti samalla käsittämätön virne kasvoillani.  "No, mulla ois pikku yllätys sulle" Nousin ylös, ja otin ollin kädestä kiinni niin, että nostin hänet ylös. "Malttaisit odottaa kotiin asti" minä  kuiskasin. " mä en ehkä malta, oot liian ihana"  Menimme lopulta pyörimään tanssilattialle loppu ajaksi mitä klubilla olimmekaan. Ollin kädet olivat tiukasti minussa kiinni, eikä hänen huulensakkaan sanonut paljon sanoja, vaan tekivät enemmän tekoja. Kuulin myös kun useita kuvia räpsittiin, mutta siinä vaiheessa Olli tajusi viedä meidät pois, ja peittää kasvoni. Hän ei halunnut suhteemme paljastuvan. Enkä minäkään halunnut, sehän paljastuisi vasta linnanjuhlissa parin viikon päästä.  Hetkinen.  JUHLAT OVAT PARIN VIIKON PÄÄSTÄ?