mitä. Helvettiä. Parin metrin päässä minusta oli prinssini. Ja minä olin hänen prinsessansa. Hänellä oli päällään tummansiniset puvunhousut, ja valkoinen kauluspaita jossa pari ylintä nappia olivat auki. Hänen kauniit ruskeat hiuksensa olivat auki, ja jopa harjattuina. Siinä hetkessä kaikki tunteeni taistelivat toisiaan vastaan, mutta yhden asian tiesin varmaksi. Mä rakastan Ollia. Kaikkea mitä hän tekee puolestani. Että minä olisin onnellinen. Että me oltaisiin onnellisia. Hänen seisoessaan, katseemme vihdoin kohtasivat. Molempiemme ilmeet olivat pienessä shokissa. Kävelimme toisiamme kohti, mutta molempien tahti nopeentui miltei juoksuksi. Törmäsimme toisiimme halaten. Olli ei ole koskaan halannut minua niin tiukasti kuin nyt. "Sä et uskokkaan kuinka paljon mä kaipasin sua" olli kuiskasi korvaani kun olimme yhä halaamassa. Päästin irti halista ja katsoin häntä silmiin: "Hetkinen... mitä sä täällä teet?"
OLLIN POV
Kerroin hullusta amerikan kiertueesta, ja miten sitten lopulta päädyin tähän. Hän oli aivan ymmällään. "Kaunis mekko muuten. Ja hieno koru näyttää vähän tutulta" "Aajoo, sun äiti osti mulle tän mekon" Mä arvasin! "Hei onks noi ne vaatteet mitä piilottelit kun oltiin sun vanhempien kaa syömässä?" Nostin pienen virneen naamalleni. "Saattaapi olla" Syötyämme herkulliset ruuat, otimme vielä lasilliset viiniä. Pidin avan kädestä kiinni samalla. Ava nautti rauhallisesta ja kauniista ravintolasta, mutta minä nautin hänestä. Minulla oli vielä yksi pieni yllätys hänelle. "Hei muistaks ku lupasin sun synttärilahjaks viedä sut hotelliin" Ava katsoi minua epäilevästi, ja samalla silitti peukaloani. "Oisiksä valmiks lähtee viettää 2 romanttista yötä kämp hotelliin mun kanssa?"AVAN POV
Ravintolan pihasta taksi tuli hakemaan meitä. En tiedä oliko Ollin läheisyyden kaipuinen vai vaan vähän humalassa, mutta taksissa hän ei pitänyt näppejään irti minusta. Tai sitten se johtuu vain siitä että emme ole päässeet tekemään mitään toisillemme melkein kahteen kuukauteen. Istuimme molemmat taksin takapenkillä, ja hänen kätensä seikkaili koko ajan ylemmäs reittäni. Koitin peittää reisiäni, mutta Olli huomasi sen. Hän sanoi hiljaa: "Miks sä koitat peittää sun jalkoja" "Mä o-on vähä epävarma tällä hetkellä. En oikeen tykkää niistä" "Mut mä rakastan sun reisiä" Olli ei edes tiennyt millaiset perhoset vatsassani oli tällä hetkellä. En malta odottaa että päästään hotellille. Päästyämme hotellille yksi työntekijöistä kantoi kassimme, ja saattoi meidät huoneemme ovelle. "Rouva ja herra matelalle" Emme olleet naimisissa. Aa. Niinpä tietysti. Olli oli ilmoittanut meidät naimissa olevina. Kuinkas hauskaa. Katsoin kun hän virnuili minulle. En melkein pystynyt peittämään nauruani. "Naiset ensin" olli sanoi ja viittoi että menisin sisälle. "Voi kiitos herra matela" sanoin sarkastisesti ja astelin huoneemme sisään. Se oli sviitti. Niin kaunis ja rikkaan näköinen. Meillä oli jopa parveke. Mitä oli tämä yhtäkkinen yleellisyys? Vielä pari päivää sitten makasin haisevassa kämpässä. Nyt olin kämp hotellissa. Olli otti minut olalleen ja heitti minut sänkyyn. "Tykkääks sä?" Hän kysyi. "Ai tästä huoneesta vai susta?" "No siinä tapauksessa molemmista" Hän käänsi minut mahalleen ja alkoi avaamaan mekkoni vetoketjua. "Olli eiks täällä oo jotku pienet tanssiaiset illemmalla?" "On on, ei mietitä sitä nyt" Ollilla oli ihan muut ajatukset mielessäään. "Sitä vaan että keretäänkö me ennenku ne alkaa?" "Voin olla vähä nopeempi jos haluut" olli sanoi korvaani, samalla kun hänen kätensä alkoivat hieromaan olkapäitäni. Rakastin ollin kosketusta, olin kaivannut kaivannut häntä ja hänen vahvoja käsiään. Kello ehti lyödä puoli kymmenen, kun olli makasi päälläni hengästyneenä. Meidän sydämmet loivat samaan aikaan toisiaan vasten, ja huoneen hiljaisuus täyttyi hengityksellämme. Olli alkoi sormenpäillään hipsuttamaan minua. "Mä haluisin olla tässä ikuisesti" Olli sanoi
VOCÊ ESTÁ LENDO
Love of mine | Olli matela x Ava |
AçãoOlet NJR:n uusi radiojuontaja ja saat vieraiksesi suomen suosituimman bändin blind channeilin ensimmäisiksi vieraiksesi. Katseesi kohtaa tuohon kiharapäiseen olliin. Sinä päivänä en tiennytkään että kuinka kohtalokas tämä haastattelu olisi loppu e...