Love of mine | Olli matela x Ava |

34. Tunteet

AVAN POV
Koko kehoni oli lämmin, ja tuntui että olin juuri nukkunut sata vuotta. Lämpöni taisi ehkä johtua siitä, että nukuin villapusero päälläni autossa. "Sun posket on ihan punaset" joonas sanoi minulle. "Mulla on ihan hemmetin kuuma" vastasin väsyneesti takaisin. "Noniin pojat ja tytöt, olemme saapuneet huoltoasemalle nostakaa perseenne penkistä, käykää vessassa, ostakaa syötävää ja nauttikaa raittiista ilmasta sillä seuraava stoppi on pitkän matkan päässä" niko sanoi niinkuin olisi joku kuuluttaja. Olli parkkeerasi auton ja avasi ovien lukitukset. Heti noustuani autosta olli tuli ja pussasi hiuksiani. En kuitenkaan ehtinyt tehdä samaa hänelle, sillä ulkona pyrytti lunta jatkuvasti ja haluttiin kaikki vaan päästä sisälle turvaan. Tuon kahvila-huoltsikan omisti joku vanha suloinen rouva. Ja siltä se myös vaikuttikin. Heti kun pääsin sisälle nenääni kantautui korvapuustin ja kanelin tuoksu. Paikka oli valaistu kynttilöillä ja lyhdyillä, mikä teki siitä erityisen kodikkaan. Siellä ei tietenkään ollut ketään muuta, koska no, olimme keskellä korpea. Vanha mummi tervehti meitä, ja teki olomme kodikkaaksi. Kuuntelimme innolla hänen höpinöitään. Hän oli ihana. Hänellä oli myös pikku tonttu apuri. Lapsen lapsensa. Kuusi-vuotias tyttö, jolla oli vaaleat pitkät hiukset ja kaunis hymy. Olli piti hänelle vähän seuraa mummon hoitaessaan kauppaa. Olli oli niin luonteva lapsen kanssa. Hän tiesi mitä tehdä, ja miten saada hänet nauramaan. Katsoin heitä ihastellen. Ollista tulee täydellinen isä. Paitsi että en voi saada lapsia sairauden takia. "Millos on teidän vuoro?" Niko sanoi nojatessaan korvani viereen. Hän ei tiennyt, enkä halunnut juuri nyt avautua. Vastaukseksi hymähdin iloisesti.

JOONAKSEN POV
oli aika jatkaa matkaa. Olli oli edelleen tosi väsynyt, joten joel laitettiin ajamaan. Olli tuli siis takapenkille istumaan. Koska ava oli pienin, hänet laitettiin istumaan keskelle. Minä olin hänen oikealla puolellaan, kun taas aleksi vasemalla. Ava nukahti Ollin päälle, eikä minun. No, mitä oletin. Eihän kukaan miettinyt minusta sillä tavalla. Olin kaikille vaan joku yhen illan juttu. Taino ainakin hyvä sellainen. Melkein oksennettua Ollin ja Avan päälle, päätin itsekkin mennä torkuille. Koitin taistella sitä etten menisi nojailemaan Avan päälle, mutta en voinut vastustaa. Hänellä oli niin pehmeä kosketus. Puoli unessa tunsin kun joku, varmaan Ava alkoi räpläämään hiuksiani. "Mitä sä teet?" Kuulin Ollin kuiskaavan. "Pieniä lettejä" Ava kuiskasi takaisin. En tiennyt oliko tuo ele vain "hyvän ystävän ele" mutta minä todella pidin siitä. Turvassa jonkun rakkaan käsissä. Uskon että oli mennyt monta tuntia, koska kun avasin silmäni ulkona oli jo pilkkopimeää. Missä joel on? Ollaaks me jo kohta perillä? Miks Ava nukkuu mun päällä? Aa. Olli ajaa taas. Sitten Ava kuiskasi: "Rakas" Ei helvetti. Se luulee että oon Olli. Toivottavasti olli ei kuulllu tota. Pitäskö mun vaan jatkaa mukana? Ava otti minusta tiukemman otteen, edelleen silmät kiinni. Päätin tehdä liikkeeni ja aloin hipsuttamaan häntä. Siinä hän vain tuhisi. Ei mennyt kauaa, kun Olli hiljaisesti pysähtyi tankkaamaan autoa. Hän ei katsonut meitä, varmaan luuli että nukuttiin. Nikokaan ei näyttänyt elonmerkkejä, vaan nukkui sikeästi. Ollin ollessa auton ulkopuolella, Ava päätti jotain mahdollisesti peruuttamatonta. Unisena hän tarttui leuastani kiinni ja painoi huulemme yhteen. Hän ei selvästikään ollut tietoinen teoistaan, mutta en ehkä halunnut että hän olisi. Suudelma ei ollut intohimoinen, kiihkeä tai seksuaalinen. Se oli vain, miten sen nyt selittää rakastavainen. Sellaista mitä en ole ennen kokenut. Hän jatkoi suudelmaa, mitä minäkin olisin halunnut jatkaa mutta työnsin hänet pois Ollin tullessa autoon takaisin sisälle. Miten mä tän nyt selitän kun ava herää. Voi helvetti. Tunteeni avaa kohtaan vain kasvoi. En todellakaan ole sen tyyppinen joka rakastuu. En edes tiennyt että voin rakastua. Mitä helvettiä mä nyt teen.. Sitten Olli sanoi: "Heräilkääs kaikki ollaan ihan kohta perillä" Aloin ravistelemaan Avaa hereille. Hän vihdoin avasi silmänsä, ja hetken katsoi minua järkyttyneenä. "Mut- mut sä et oo-" Pistin sormen hänen huuliensa päälle. Tätä ei selvitetä nyt