Love of mine | Olli matela x Ava |

31. Linnaan

AVAN POV
ei ollut enää montaa tuntia linnanjuhliin. Lopulta saimme tuolta yhdeltä suunnittelijalta haluamamme juhlavaatteet.  Minulla oli päälläni kaunis, pitkä, punainen mekko. Siinä oli myös pieniä timanttisia yksityiskohtia. Olin rakastunut tuohon mekkoon. Peilasin itseäni olohuoneen peilistä. Ihastelin. Minulla ei ole koskaan ollut näin kaunista oloa. Olli asteli takaatani, ja häneen katseensa hohti hänen katsoessaan minuun. Tuo oli ensimmäinen kerta kun hän näki tuon mekon päälläni. Hän oli sanaton. Se oli juuri se reaktio mitä haluisin saada. "Tykkääksä sä tästä" hymyilin ja pyörähdin mekko päälläni ympäri. "Ava toi, toi on- oon iha sanaton, sä näytät prinsessalta. Siis oikeesti Pussasin häntä nopeasti ja aloin auttamaan häntä kravatin laitossa. Hän ei edellenkään sanonut mitään. Hän vain katsoi minua, ja jokaista yksityiskohtaani erittäin tarkasti.  "Mitens sä nyt niin hiljanen oot" kysyin Ollilta pieni virne ylläni.  "Sä oot niin kaunis"  "Oikeesti?"  "Miten niin oikeesti? Mä luulin jo että sä tiiät sen, enkö mä oo kertonu sulle tarpeeks monta kertaa?"  "Voi olli tietysti oot mut, toi kuulosti jotenkin tosi spesiaalilta mulle" 

OLLIN POV 
Olimme juuri lähtemässä, kunnes muistin muistuttaa avaa meidän yhteisistä koruista. Tarkalleen ottaen noista  samanlaisista kaulakoruista.  Katsoimme vielä meitä yhdessä peilin kautta. Olin niin onnellinen, mutta samaan aikaan minua jännitti ihan helvetisti. Tänään kaikki saavat nähdä Avan. En malta odottaa, mutta olen myös kauhuissani. Eise voi olla vain minä, ehkä myös ava kokee samalla tavalla.  Avaa ja minua tuli hakemaan taksi. Hyppäsimme kyytiin, ja siinä vaiheessa tajusin kuinka vähän aikaan h- hetkeen on. Puristin avan kättä tiukemmin. "Hei Olli ihan rauhassa hyvin se menee" Ava silitti peukaloani rauhotellen.  Koko matkan ajan olimme miltei hiljaa. Meillä oli niin paljon puhuttavaa, mutta kumpikaan ei halunnut puhua.  Saapuassamme presidentin linnan läheisyyteen, katsoin ikkunasta ulos. Siellä satoi lunta. Ava oli tästä erittäin innoissaan.  "Kato olli vau!" Ihankuin hän ei koskaan ennen ole nähnyt lunta.   Astuttuamme taksista ulos, laitoin Avan päälle takkini, että hänelle ei tulisi kylmä ja että mekko ei menisi pilalle. Pääsimme linnaan sisälle, ja siellä pojat jo odottivat. "Hei ei vittu te ootte kyl kaunis pari"  Joel sanoi häkeltyneenä. En tiennyt olivatko he enemmän häkeltyneitä meistä kahdesta, vai vaan universaalin kauniista Avasta. Tuntuu että kaikki katsoivat meitä, taino, totta puhuen häntä ihastellen. 

AVAN POV 
Ei mennyt kauaa kun pääsimme vihdoin jonottamaan kättelyä. Se todellakin tuntui ikuisuudelta.  "Presidentti vois hankkia vähän paremmat liittymät" Joonas valitti samalla kun koitti saada insta stooria linnasta. Voi että porko. Tuntuu, että tässä vaiheessa Olli oli tosi väsynyt. Hän nojaili minuun paljon, ja pussaili hiuksiani.  Kunnes pääsimme lähelle kameroita, jotka kuvasivat presidentti paria. Olli alkoi puristamaan kättäni tiukemmin, ja koitti koko ajan laittaa hiuksiaan paremmin.  "Hei olli nyt sitä mennään" Olli katsoi minua pitkään. "Nyt sitä mennään" hän toisti.  Kaiken tämän odotuksen ja salailun jälkeen pääsisimme vihdoin paljastamaan toisen puoliskomme. Totta puhuen minua ja ollia ei paskaakaan kiinnostanut mitä muut miettisivät meistä, mutta halusimme jo vain elää normaalia elämää.  Astuimme jonossa tuohon kauniiseen, yksityiskohtaiseen ja korkeakattoiseen miltei palatsimaiseen huoneeseen missä kamerat kävivät. Kuulimme siellä myös jatkuvan reportaasin kättelyyn tulevista. Seuraavaksi oli blind channelin vuoro.  "Ja sieltä tulee musiikki menestyksellään kukoistava blind channel!  Avekkeja heillä ei näytä olevan paitsi tietysti Olli Matelalla radiojuontaja Ava hägerström. He ovat seurustelleet jo pidemmän aikaa, ja kokivat että tämä on täydellinen tilaisuus paljastaa suhteensa" reportaasi mies sanoi. Kaikki pojat olivat yllättävän kiltisti kätellessään presidentti paria. Myös minä pääsin kättelemään heitä. He vaikuttivat niin hyväsydämmisiltä.  Lopulta pääsimme muiden vieraiden kanssa toiseen juhlahuoneeseen. Siellä oli pieni orkesteri soittamassa. Juttelin useiden korkea tasoisten ihmisten kanssa. Pojille tämä oli arkipäivää, mutta ei minulle. He kaikki olivat yllättävän mielenkiintoisia.  Jossain vaiheessa tunsin, kun joku vetää minua syrjemmälle. Se oli joonas. "Hei onneks olkoon nyt sitte. Miltä tuntuu?" "Mä oon nii ilonen joonas!" Sanoin ja halasin häntä. Pian tunsin jonkun toisen "vetävän minua hihasta" Se oli Olli.  "Hei Ava sen jälkeen ku presidentti pari on alottanu tanssin nii meidän on pakko mennä tanssimaan" "Tietysti me mennään"  Ihastelimme Ollin kanssa presidenttiparia. Sitten tuli kutsu, että muut saavat tulla tanssilattialle. Olli vetäsi minut heti sinne. Hän oli niin innoissaan.  Aloimme tanssimaan hitaasti. Taustalla mini orkesteri soitti jotain klassista musiikkia, mikä olisi varmaan pitänyt tietää.  Katsoimme toisiamme silmiin, kuin kaksi tyhmästi rakastunutta. Tämä kaikki tuntui aivan kuin unelta. Hienossa tanssisalissa, hienot vaatteet päällä. Me olimme vain yksi pari muiden joukossa, mutta kukaan ei tiennyt tarinaamme. Jollain tavalla se kävi järkeen. Kaikki tämä kävi järkeen. Niinkuin kaiken olisi kuulunutkin mennä näin.   Tanssiessamme monet silmäparit tuijottivat meitä.  Monet kamerat kuvasivat ja ottivat kuvia. Mutta ainoa asia mikä minua kiinnosti oli Olli. Hän hieman tiukensi otettaan minusta, ja otti minut lähemmäs. Tuntui kuin olimme ainoat ihmiset siinä huoneessa.  "Voisitpa sä nähdä ittes mun silmistä, niin sä näkisit kuinka kaunis sä olet" Olli sanoi kuiskaten korvaani.   "Sanat ei riitä kuvailemaan" Olli kuiskasi.  Olin aivan hiljaa, mutta tiesin että Olli tietää mitä mietin. Minun ei edes tarvinnut vastata.  "Älä koskaan päästä irti musta" kuiskasin Ollin korvaan.  "Jos sä et, niin en mäkään"