Love of mine | Olli matela x Ava |

39. Viimeinen tanssi

AVAN POV
  Pakkasimme auton, ja lähdimme liikenteeseen. Helsingin keskustasta kartanolle kestää parisen tuntia lauttojen takia. Meidän piti lähteä kiireellä, koska jos myöhästymme niin seuraava lautta lähtee vasta huomenna.  Matkalle tekemistäkään ei varsinaisesti paljoa tarvinnut keksiä, vaan se tuli aikalailla luonnostaan. Emme koskaan tylsisty toistemme seurassa, joten heti kun olimme päässeet vähän syrjäisemmälle seudulle, pistimme radion päälle.  Olli nosti käden reideltäni, ja alkoi pistämään biisejä jonoon.  "Tästä tulee hyvä" hän tokaisi ja siirsi katseensa takaisin tielle.  Minulla ei ollut hajuakaan mitä sieltä tulisi.  No jestas. Tietysti tuo hieman turhamainen poika haluaa soittaa omaa musiikkiaan. Miten en arvannut? Olli matela ego alkoi taas tulla esiin.  Turhautumiseni kuitenkin lähti heti, koska olihan biisit järkyttävän hyviä.  Meillä oli niin hullu meno autossa. Olli heilutti hiuksiaan hulluna. Minä tein samaa. Mietin mielessäni, että hänen hiuksiaan voisikin siistiä hieman. Hän näyttäisi vielä komeammalta kun pukukin on päällä.  Olimme nyt uuvuttaneet itsemme täysin.  "Noniin noniin, herra DJ. Eiköhän me olla kuunneltu tätä tarpeeksi" sanoin, ja vaihdon biisiä.  Nyt on minun vuoroni. Valintani ei kuitenkaan ollut yhtään sen rennompi, mutta toisaalta tunteikkaampi. "I was made for lovin' you"  "Meidän biisi" Olli sanoi tajuttuaan mikä soi.  Tuo kultakimpale kappale edelleen soi, kun pääsimme lautalle. Olli oli saanut rakkaan autonsa ajettua lautalle. Nyt vain odotimme pääsevämme saarelle. Tai ainakin minä odotin. Kappaleen yhä soidessa Olli alkoi laulaa mukana. "You were made for loving me" hän laulaa samalla osoittaen minuun.  Pian meidän molempien kurkut ovat kuivana tästä karaoke tempauksesta.  "Tuus tänne" Olli sanoo hiljemmalla äänellä ja ottaa käsillään kasvoistani kiinni. Hän laittaa minun huulet vasten hänen huuliaan. Laitoin omat käteni hänen hiuksiin. Niitä oli niin kiva sotkea niiden pörröisyyden ansiosta. Pian Ollin kädet kuitenkin päätyvät rintakehälleni.  Vetäydyn nopeasti pois hänestä. "Olli me ei voida täällä" lähes huutokuiskaan. "Miten niin" hän sanoo ja nostaa kätensä ilmaan."  "Odota nyt, ollaan kohta perillä" sanoin ja tartuin hänen kädestään kiinni.  Sitten portit aukesivat, moottori käynnistyi ja jatkoimme matkaamme kohti kartanoa.  Päätimme kuunnella adelea. Se vaan jotenkin sopi tunnelmaan.  Totta puhuen Olli oli aikamoinen adele fani. Se oli hänen salaisuutensa. Nautin kuitenkin katsoa hänen iloaan. Harmittaa hieman, että hän ei laula bc:ssä. Se olisi mahtavaa.  Olimme melkein perillä kartanolla. Enää oli jäljellä Tuo suora pitkä metsä tie. Päätimme jättää auton tien alkuun, koska lumen ja tien ahtauden takia sen kanssa olisi vaikeaa ajaa.  Otimme kaikki kamamme, ja jatkoimme matkaamme jalan.  Sain vähän flashbakkeja siitä kun käveltiin tänne meidän ensimmäisenä kesänä. Tätä samaa tietä, tietämättöminä minne se johtaa. Puut olivat nyt paljon karummat, mutta tien päästä kurkistava kartano oli yhtä kaunis kuin ennenkin.  "Hei pysähdy" aleksi sanoi ja pysähtyi. Hän alkoi kaivamaan laukkuaan. "Miks?" "Oota otin tän polaroid kameran mukaan. Tästä saa ihan sika hyvän kuvan susta. Poseeraa jotenki" Nostin hymyin kasvoilleni ja katsoin kameraan päin. Juuri kuin kamera oli välähtämässä, nostin keskarin ilmaan.  "Hei, en mä voi näyttää tätä mun vanhemmille!" Olli valitti. Hän ei ilmeisesti tykännytkään pikku källistäni. "Voi ei, et muuten varmana ota uutta kuvaa!   "Otan!" Olli alkoi räpsimään kuvia minusta.  Uskon että kuvista tuli ihan söpöjä koska minulla oli aito nauru niissä.  Lopuksi Olli otti meistä vielä yhteiskuvan. Se on oikeasti paras kuva koskaan meistä kahdesta. Heti kun se on kehitetty, aion kehystää sen. "Mä haluun tän kuvan mun lompakkoon" Olli sanoi osoittaen meidän yhteiskuvaa.  "Me näytetään nii sulosilta. Olli sanoi perään edelleen tuijottaen kuvaa. "tuu nyt Olli mulla on kylmä haluun sisälle" Niin minä vetäisin häntä kädestä ja jatkoimme matkaa.  Kartanon ovilla olli nopeasti kaivoi avaimet esiin, ja avasi oven. Hampaat täristen astuin sisään. Kartano oli niin tyhjä ja eloton. Aivan hiljainen. Pystyin kuvittelemaan että siellä joskus tähän aikaan vuodesta oli varmasti paljon ihmisiä juhlimassa. Nyt oli vain me kaksi. Olisi hienoa saada tällainen paikka takaisin eloon. No, nyt se tavallaan oli kun Olli ja minä asustaisimme täällä hetken. Viihdyttämässä haamuja.  Ojensin ollille  laukun, jossa oli hänen juhla vaatteensa. Hän ei vaan vielä tiennyt sitä.  "Mikä tää on?" "Saat sen selville kohta, tavataan tunnin päästä tanssisalissa" vinkkasin silmääni ja otin kamani. Aloin tallustamaan isoja portaita pitkin kartanon vasemmalle puolelle ns. Pinkkiin huoneeseen.  Näin silmäkulmastani kuin Olli jäi vain seisomaan paikalleen ymmällään.  Ajattelin mennä käymään kylvyssä, ja pukea kauniin mekkoni päälle. Ainiin, ei saa unohtaa kaulakorua.  Kylpy oli niin rauhallinen. Laitoin kuplia ja pari kynttilää viereeni. En edes pistänyt musiikkia, vaan olin omien ajatuksieni kanssa.  Aloin miettimään minua ja Ollia. Minkälainen tuuri ja onni minulla on ollut, että olen päässyt viettämään aikaa juuri hänen kanssaan. Ennen en edes uskonut sielunkumppaneihin tai rakastumiseen ensisilmäyksellä, mutta voi kuinka olin väärässä. En edes tiennyt että joku voisi saamaan minut rakastamaan ja arvostamaan itseäni. Olen ikuisesti kiitollinen siitä.  Sain melkein sydänkohtauksen, kun tuo sielunkumppani koputti oveen. "kaikki ois valmista, ootko sää valmis jo?"  "Aajoo, ihan hetki vaa" olin ollut liian ajatuksissani ja täysin unohtanut ajankulun. Onneksi en ehtinyt kastelemaan hiuksia. Hyppäsin kylvystä nopeasti pois, ja aloin kuivaamaan itseäni. Aleksi oli jo ilmeisesti mennyt alas.  Puettuani päälle mekkoni, avasin hiukseni klipsusta ja harjasin ne. Heitin kaulaan vielä kaulakorun. Tein kevyen, mutta kauniin meikin itselleni. Suihkutin vielä hieman parfyymia ranteisiin sekä rintakehälle, ja sitten katsoin itseäni peilistä.  Nyt olin valmis. 

OLLIN POV
Tanssisali oli kaunis korkeilla katoillaan, kattomaalauksillaan, sekä isoilla ikkunoillaan.  Ei tarvinnut paljoa tehdä saadakseen paikasta kaunis. Siirsin penkkejä pois salista ja sytytin seinällä roikkuvia kynttilöitä.  Seisoin hetken aivan paikallaan ihastellen paikkaa. "Olli, missä sä oot?" Kuulin avan kailottavan. Kiirehdin isojen portaiden juurelle.  Ja siinä hän oli.  Kävelin häntä hieman vastaan, ja ojensin käteni. Hän otti käteni vastaan. Aloimme yhdessä kävellä tuota maagista tanssisalia kohti. Samalla ihastelin useaan otteeseen Avaa, Hänellä oli päällään juuri se vaaleanpunainen silkkinen mekko, jonka minun äitini oli ostanut  hänelle. Tuo oli lempi mekkoni. Se toi esille kaikki Avan piirteet. Hänen hieman ruskettuneen ihonsa, heiveröisen ylävartalon, kauniit isot silmät, sekä luonnollisen itsevarmuuden. Se sopi hänelle.  Saatettuani Avan tanssisaliin, menin nopeasti puhelimen luokse. Se oli kiinnitetty huoneen kaiuttimiin. Vaikka orkesteria ei ollut paikalla, näin se ainakin tuntuisi siltä. Akkua minulla ei ollut enää hirveästi, mutta se riittäisi pariin tanssiin.  Laitoin ensimmäisen biisin soimaan.  Howl's moving castle - theme song (Voit pistää tän nyt soimaan  jos haluut tunnelmaa tarinaan)  "Saisinko luvan?" Kysyin ja kumarruin hieman.  "No jos noin kauniisti pyydät" ava vastasi ja koitti piilottaa iloaan katsomalla maata. Nostin hänen kasvonsa pois maasta sormen päälläni.  Halusin nähdä hänen kauniit kasvot. Nuo silmät, jotka ovat kokeneet kaikenlaista. Ehkä vähän liikaakin.  Vedän hänen lantiota hieman kauemmas, ja alan pyörittää häntä ympäri salia loputtoman musiikin soidessa.  Tuntui kun huoneessa olisi ollut miljoona ihmistä katsomassa meitä, mutta paikalla oli vain me kaksi.  Ulkona alkoi ukkostamaan, mutta se ei meitä haitannut. Jatkoimme ja jatkoimme. Joka kerta kun hän tuli lähemmäs, tunsin olevani enemmän elossa kuin koskaan. Rakastin sitä miten hänen ihonsa tuntui vasten minun ihoani.  Avan kanssa aika tuntui loputtomalta. Hyvällä tavalla.  Monen piruetin jälkeen olimme onnistuneet tanssiman tanssisalin poikki. Laulua oli jäljellä vielä noin puolet. Avalla oli hymy kasvoillaan, mutta hän näytti väsyneeltä. Tai enemmän sekaiselta. Sen näki hänen silmistään.  Hän kaatui minua vasten. Hänen kehonsa lopetti toimimasta.  "Ava? Ava! Kuuletko sä mua!" Haloo!" Sydämeni hakkasi täysiä,toisin kuin hänen. Hänen pulssinsa oli hyvin matala.  Läpsäisin häntä pari kertaa, ja hän heräsi vähäsen. "Ava perkele sä et jätä mua nyt" Kasvojani pitkin valui kyyneleet. Minulla ei ollut enää mitään tehtävissä. Olimme keskellä ei mitään, viimeinen lautta on mennyt, auto on kaukana. Akkua on ehkä prosentti.  Mitään ei ollut tehtävissä.  "O.. Olli.." Ava mumisi.  Pidin hänestä tiukasti kiinni, ja otin huomioon kaiken mitä tuo prinsessani teki.  "Mitä rakas"  Heikko hymy nousi hänen kasvoilleen.  "Haluut sä tietää jotain tosi erityistä? Mä eilen menin salaa ulos ja kerroin tähdille jotain.." "Mitä sä kerroit?" Ava puristi kättäni viimeistä kertaa  "kerroin niille että pitää susta huolta sillon kun mä en enää pysty"  Tämä ei ole tapahtumassa.  Itku kurkussa ja paniikissa aloin selittää tulevaisuudesta. "Hei Ava, sitten kun sä parannut niin me rakennetaan se  ihana talo mistä sä oot uneksinu ja mennään ulkomaille seikkailemaan ja hankitaan ihana tytär, lupaa mulle ava me tehdään se! Sun on pakko luvata"  "Olli.." hänen silmänsä alkoivat sulkeutua. "Ava älä jätä mua"  Ava vetäisi viimeiset hengen vetonsa, juuri kuin kello löi 00:00. Vanha kello alkoi soimaan rauhallisesti, samalla kun Ava kuiskasi:  "Mä rakastan sua Olli matela"