Love of mine | Olli matela x Ava |

36. Lämmössäsi

AVAN POV 
oli mennyt pari päivää, ja meillä oli ollut niin hauskaa. Kävimme hiihtämässä, laskettemassa ja mitä nyt talvella yleensäkin tehdään. Tänään kuitenkin Joonas ja Niko lähtisivät viettämään omia joulujaan.  Minun ja ollin huone oli täysin pimeä ja hiljainen. Olin vielä syvässä unessa kunnes herätys soi, ja pomppasin pystyyn sydänkohtauksen partaalla.  Kello oli ehkä puoli kuusi aamulla, ja muistin että Porkon ja Moilasen pitää jatkaa matkaansa. "Rakas nuku vaan vielä" olli sanoi hiljaa, ja peitteli minua. Unen sekaisena sain vain mumistua jotakin takaisin.  Kuulin hänen nousevan ylös, ja avaavan makkarin oven.  Vaikka koitin nukkua, talossa meteli ei loppunut. Pojat keräili kamojaan, kaatoi tavaroita ja pelleilivät. Lopulta päätin itsekkin nousta. Pistin tennissukkani jalkaan ja astelin olohuoneeseen.  "Huomenta" sanoin haukotellen. Silmäni suurenivat kun näin poikien laittavan kuusta ja lahjoja.  "Aajoo tosiaan haluttiin vähä vastineeks jättää lahjoja" Niko tokaisi. Minullakin välähti päässä, ja juoksin nopeasti hakemaan piilosta lahjat jotka olin suunnitellut pojille. "Tässä näin olkaas hyvä. Ja hei, nää avata sitte vasta huomenna" "En tiiä maltanko odottaa" joonas sanoi virnistäen. 

JOONAS POV 
Niko ja Olli auttoivat auton pakkaamisessa. Ava oli sisällä valmistaen varmaan hänen kolmatta kupillista kaakaota. "Hei, en kai häiritte?" Ava kääntyi, ja katsoi minua lempeästi.  "Et tietenkään" "Mulla ois yks vähän spessumpi lahja sulle" Sanoin pidellen pakettia selkäni takana. Totta puhuen tunteeni Avaa kohtaan eivät koskaan lähteneet. Päädyin siihen tulokseen etten tietenkään voi tunnustaa sitä hänelle. Olli ja ava kuuluivat yhteen, ja niin se on tarkoitettu.  En aikoisi tulla heidän väliin, mutta halusin silti jotenkin näyttää hänelle että rakastin häntä.  Ojensin hänelle pienen koru rasian.  "Voi joonas ei sun ois tarvinnu" Ava sanoi ja antoi minulle lämpimän halin, mistä en halunnut päästää irti.  Katsoin hänen kasvojaan ja hymyilin. "Nähdään joulun jälkeen" "Nähdään"  Ja niin minä lähdin. Tunteet pullotettuna sisälläni. 

AVAN POV
  "Noniin nyt sitte saadaan olla ihan kahestaan" Olli tuli luokseni ja pussasi hiuksiani. Pyöräytin silmiäni hänelle ja aloin suuntaamaan ulko-ovea kohti.  "Mihis sä oot menossa?" Olli kysyi ihmeissään, koska kello ei ollut vielä paljoa mitään ja ulkona oli edelleen pilkkopimeää. "ME mennään raivaamaan lunta, siistimään piha, ja tekemään lumitaideteoksia." Vastasin napakasti. Olihan huomenna jo kuitenkin 24 päivä. Kaikki piti olla mielestäni tiptop. Olli oli kuitenkin hieman erimieltä kanssani. "Äääähh eikö voitais viel cuddlaa pari tuntii ja sitte vasta. Väsyyttäää en jaksaa" Olli valitti lapsellisesti.  Lopulta sain suostuteltua hänet ulos kanssani.  Työnteko kuitenkin venyi erinäisistä syistä. Suurimmaksi osaksi alen laiskuuden takia.  "Hei kato Ava mä tein lumilyhdyn!" "Mut sunhan piti raivaa tää lumi tästä tieltä olli?" Hieman suuttuneena nappasin Ollin epäsymmetrisestä ja heikosta lumilyhdystä pallon, ja heitin sen häntä päin. Hieman huvituin siitä. "Mitä sä naureskelet?" Olli sanoi ja antoi samalla mitalla takaisin.  Lopulta päädyimme ehkä 45 minuutin mittaiseen lumitaisteluun. Ei tän nyt näin pitänyt mennä- Kumpikin meistä luovutti, koska totta puhuen taistelu oli erittäin uuvuttavaa.  Lopulta saimme kun saimmekin kaiken tehtyä. Piha oli siisti ja valaistu. Nyt mieleni lepäsi rauhassa. Niin lepäsi ollikin. Lumessa. Syytän täysin häntä siitä että hommamme venyi ehkä kolmella tunnilla. Taino, olihan lumisota, jääveistos kilpailu ja painiminen ihan hauskaa. Menin hänen viereensä makaamaan lumikasaan. Hän katsoi tähtiä taivaalla kuin pikkulapsi.  "Hei mulla on vähän kylmä mennääks sisälle" sanoin Ollille hampaat täristen. "Vihdoin!" Olli hurrasi.  Vaihdettuani lämpimän "ruman joulupuseron" , villasukat sekä lökärit, astelin olohuoneeseen.  Olli oli sytyttänyt sohvapöydän kynttilät, ja sammuttanut muut valot. "Moi rakas" Olli sanoo samalla kävellessään olohuoneeseen   Lämpimät kaakao mukit kädessään.  Istun sohvalle, vielä hieman väristen. "Aa hei oota mulla ois yks juttu"  Olli menee juosten keittiöön. Hän tulee takaisin ja ojentaa iloisesti irttari pussin selänsä takaa. "Aikanen joululahja" ujostuneena hän tokaisee. Hän käyttäytyy vielä kuin olimme suhteemme alussa. Eli perhoset vatsassa, rakastuneena. Rakastin häntä.  "Voi kiitos rakas, hei toisitko sä vielä semmosen huovan mulla on vähä kylmä" Johon tuo poika kohautti kulmiaan ja virnisti takaisin. "Ei hätää mä lämmitän sua"  Ja niinhän teki. Piti minua tiukasti lähellään, eikä antanut minun paleltua uudestaan. Hänen kätensä välillä hipsuttivat selkääni, ja hän tiesi että pidän siitä.  Juttelimme pari tuntia kaikista hulluista muistoistamme. Kauniista kartanosta, noloista mokistamme, ensitapaamisestamme, linnanjuhlista, hotellista ja lista ei koskaan pääty.  Olin kokenut kaikkea niin ihanaa juuri hänen kanssaan. Läpi surujen ja murheiden, aina yhdessä.  "En usko et oisin vielä tääl jos en ois tavannu sua"  "voi muru, en ois antanu sun mennä, enkä edelleenkään anna"  Ja niin minä sammuin rakkaani otteeseen, kynttilän lailla.  Tunsin hellän suudelman poskellani. Hän kantoi minut makkariin nukkumaan.