Love of mine | Olli matela x Ava |

14. Aallot

AVAN POV
(TW: sh)  Päästyäni vessaan aloin itkemään. En tiedä johtuiko itkuni siitä että Olli ei tiedä yhtään mitä tapahtuu, vai siitä että pelkäsin Ollin ja minun puolesta. Tiesin että Olli rakastaisi minua, mutta rakastaisiko hän tätä puolta minusta. Oikea käteni oli täynnä viiltoja. Vanhat tapani olivat tulleet takaisin. Silloin kun olin lukiossa, ajat eivät olleet helppoja. Tunsin itseni turhaksi, merkitsettömäksi, hirveäksi ihmiseksi. Olin jo päässyt siitä eroon mutta nyt se oli tullut takaisin. Kaikki pahat ajatukset valtasivat mieleni. Hetki sitten vielä leikin Ollin hiuksilla, letittäen niitä.  Pyyhittyä kyyneleeni ja pestyä kasvoni kylmällä vedellä päätin suunnata takaisin muiden luo. Kävelin pitkää käytävää pitkin takaisin chillailemaan poikien kanssa. Olli oli mennyt istumaan nurkassa olevaan nojatuoliin. Hän katsoi puhelintaan, eikä edes huomannut minua. En miettinyt siitä mitään kummallista. Joskus hän vain halusi omaa rauhaa. Kummallisuus alkoi vasta kun näin hänen katsovan minun puhelintani. "Olli mitä sä teet?" Katsoin häntä kummastuneena. Olli vihdoin nosti katseensa ylös puhelimestani ja silmämme kohtasivat. Hetken vain tuijotimme toisiamme ihmetellen. Kunnes aleksi sanoi: "Mennääks vähä kävelylle?" "ömm ulkona on aikas huono sää" vastasin ihmetellen. Ollin katse tiukistui, ja tajusin hänen ilmeestään että hänellä oli oikeaa asiaa. "Aajoo mennään vaa"  Ulkona ei varsinaisesti myrskynnyt mutta tietysti majakalla ollessamme tuuli oli kova. Ilmassa oli myös hieman sumua, ja taivaalla näki tähdet. Kävelimme Ollin kanssa istumaan ja katsomaan aallon täytteisiä meri maisemia. Olin niin ajatuksissani, että hieman säpsähdin ollin kosketuksesta. Hän pisti käteni päälle oman kätensä. Hän oli erityisen rauhallinen. "rakas. Ketä on sami" Eivittu. Eieiei. Mietin mielessäni. Minun oli itse tarkoitus kertoa. Ei hänen. "Petäksä mua?" Olli kysyi itku kurkussa. 

OLLIN POV
"En tietenkään petä sua" Ava vastasi nopeasti. Sydämmeni alkoi hakkamaan kovaa, ja pudistelin päätäni. "Mitä tää sit meinaa, mikä juttu? Ketä tää sami on  ja mikse viestittelee sulle koko ajan?" Ava ei vastannut hetkeen.  Suutuin ehkä hieman liian kovaa. "Mitä tää on? Mikset kerro mulle?" Näin kun avan silmiin nousi kyyneleitä ja hän itkun partaalla oli nousemassa ja lähtemässä. Tajusin nopeasti idioottimaisen käytökseni, ja tartuin hänen ranteestaan kiinni. Hänen ranteensa ei tuntunut samalta. Siinä oli jotakin tekstuuria. Vielä pitäessäni hänen ranteestaan kiinni nostin hänen hihaansa.  Miten. En ole. Huomannut. 

AVAN POV
Ulkona minä vielä selitin kuka sami oli, miksi hän lähettelee minulle jatkuvasti viestejä, ja miksi hän on minulle päänvaivaa. En ehkä koskaan ollut nähnyt Ollia niin keskittyneenä. Hän piti tiukasti kädestäni kiinni ja katsoi minua silmiin koko sen ajan kun selitin itkuisena tapahtumat. Päästyämme ylös majakkatorniin missä minä ja olli nukuimme, olli ei antanut minun tehdä mitään. Hän petasi meille sängyn, antoi hänen hupparinsa minulle ja varmisti että olin peitelty lämpimästi. Makasimme nyt lusikassa. Olin tietysti pienenpi lusikka. Ulkona kuului sateen ja tuulen ääniä. Tunsin ollin hengityksen. Hän laittoi kätensä minun yli niin, että hän otti kädestäni kiinni. Hän kuiskasi: "Anteeks että mä en huomannu, mun ois pitäny" "Eise oo sun syytä" vastasin  "Meidän ei tarvii tehä tänä yönä mitää  josset halua" "O-okei" vastasin hieman jostain syystä hieman pelokkaasti. Olli alkoi silittää kättä ja selkääni. Samalla hän lauloi minulle tuttua unilaulua. Sininen uni.  Lopulta olli oli aivan kiinni niskassani, hegittäen raskaasti. Hengitimme samaan tahtiin, kunnes nukahdimme.  "Rakastan sua niin paljon mun oma prinsessa." Kuulin ollin sanovan juuri ennenkuin nukahdimme. Silitin hänen poskeaan, ja annoin pienen pusun