Once upon a time✅

Luukku1=Maanantai

*JOONAS*

Hytisin vilusta kauhoessani ruokaa alas suusta. Meillä oli viisi minuuttia aikaa siihen että kellot soi ja me oltiin vasta päästy ruokalaan. Kiitos paskaksi menneen fillarin renkaan, me jouduttiin kävelemään liikuntatunnilta tuolla perkeleen pakkasessa. Meillä oli siis liikuntakeskus erikseen jossa meidän sporttitunnit pidettiin... sekin oli kyllä aivan perseestä.

Ja seurana mulla oli vain kyrpiintynyt Joel Hokka, joka ei ollut nähnyt poikaystäväänsä koko päivänä. Se oli helvetin raskas kun ei ollut saanut kaipaamaansa huomiota koko päivänä. Ei sillä etteikö se olisi muutenkin ollut. Välillä sitä teki mieli lyödä, välillä halata. Sellainen oli Joel. Mutta siitä huolimatta se oli mun paras ystäväni.

Vaikka se oli mua vuoden vanhempi, me oltiin silti samalla luokalla sillä Joel oli aikanaan kerrannut eskarin. Mutta kiva näin. Eipä me tästä lukiotaipaleesta oltais puoliakaan jaksettu taittaa jos ei yhdessä oltais tätä matkaa kuljettu. Jaettu ilo oli kaksinkertainen ilo.. se sama koski myös kurjuutta.

"Vitun vittu" kuului kiukkuinen murahdus mua vastapäätä.

Nostin katseeni tarjottimella olevasta lautasestani Joeliin, joka pudisteli päätään kiukkuisena ja lusikoi viimeiset jämät ruuastaan. Sehän oli nopea...

"No?" kysyin yrittäen pysyä sen tahdissa.

Oli tämä aivan saatanan naurettavaa.. kun ei enää syödäkään rauhassa saanut. Sitä paitsi mä en olisi saanut syödä kiireessä. Tuli vain paha olo ja nälkä katosi samantien. Sitten alkoi oksettaa. Ei jatkoon.

"No olisin voinu syödä vielä enemmän mut aika loppuu kesken" Joel valitti.

Se nappasi vesilasin käteensä ja veti sen ykkösellä alas. Oli siitäkin jotain hyötyä et se oli shotteja vetänyt kuin liukuhihnalta tuohon tyyliin. Ei multa vaan tuollainen onnistunut.. mä olinkin sivistynyt.. uskoo ken tahtoo.

"Mennään vaikka koulun jälkeen pitsalle" sanoin ja yritin itsekin juoda lasiani tyhjäksi yhtä nopeasti. Turha toivo... jostain syystä vesi pisti mulla aina vastaan jos olis pitänyt nopeasti juoda. Se tuntui inhottavalta.

"Mulla on treenit neljältä.. ei ehdi" se sanoi noustessaan ylös.

Ai niin. Nyt oli maanantai. Ja maanantaisin sillä oli aina neljästä kuuteen lätkätreenit. Ihmeen kauan se oli sitä jaksanut. Hyvä mun oli toisaalta puhua kun mielenkiinto ei tahtonut säilyä samassa asiassa puolta tuntia kauempaa... vaikka Joel oli meistä se jolla oli adhd... ehkä se rauhoitti sitä kun se sai olla tekemässä jotain mikä vei keskittymisen mennessään.

Mä taas viihdyin vain himassa tai sitten keskustassa pyörimässä frendien kanssa. Toisin sanoen siis Joelin, Aleksin, Tommin ja Ollin.

"Tuu jo!" Joel hoputti.

Mä en kyennyt juomaan lasiani tyhjäksi. Jätin suosiolla loput siihen ja nappasin tarjottimen mukaani. Nousin seisomaan ja lähdin seuraamaan Joelia. Vilkaisin nopeasti kelloa joka näytti olevan minuuttia vaille kaksitoista. Ei enää paljoa paremmin olis voinut tätäkään laskelmoida. Kaikesta huolimatta me ehdittiin ja se oli pääasia.

Me vietiin ruokailuvälineet pois ja kiiruhdettiin omille kaapeillemme hakemaan tavaroitamme. Seuraava osoite olisi huone numero 666.. ruotsin luokka. Ei se siis oikeasti ollut... Joel vaan joskus oli todennut niin, nähdessään oveen tussilla kirjaillut numerot. Jollain mielikuvitus kukoisti selvästi...

"Mä vihaan ruotsia" blondi ystäväni tuhahti availlessaan oman lokeronsa ovea.

Se nappasi mustan repun käteensä ja veti oven uudelleen lukkoon. Mä tein samoin ja kiskoin repun selkääni. Tämähän painoi kuin synti...

"Sä sanot noin aina ennen tunnin alkua" huomautin virnistäen ja lukitsin oman kaappini.

Lähdin seuraamaan Joelia ja nappasin samalla puhelimen pois hupparini taskusta. Ryhmächatti huusi näemmä hoosiannaa...

Tommi oli kysellyt että missä helvetissä me oikein viivyttiin kun ei oltu niiden kanssa samaan aikaan syömässä. Juoksemassa -20 asteen pakkasessa kohti koulua! Ihan vain huvin ja urheilun vuoksi... se viivytti hieman. Sopi kokeilla jos tuotti suunnattomia vaikeuksia uskoa mua.

Näpyttelystä päätellen Joel oli jo vastaamassa sille ellei se sitten kirjoittanut jotain helvetin irstasta seksiviestiä Aleksille..

Se oli parhaillaan Tommin ja Ollin kanssa yläkerrassa uskonnon tunnilla. Meillä tuota paskaa olisi vasta keskiviikkona. Kaksi tuntia viikossa oli jo aivan liikaa minun ateistiselle maailmankatsomukselleni... sillä ei tietenkään ollut mitään tekemistä asian kanssa että meidän opettaja sattui olemaan täysin natsi.

Käytävältä kantautuva korkojen kopina viittasi pitkälti siihen että meidän opettajamme oli saapumassa. Tuo samainen korkojen kopistelija sattui muuten olemaan myös meidän luokan ryhmänohjaaja. Rasittava nainen...

Toki huonompikin olis vielä voinut olla. Esimerkiksi abeilla oli juuri tuo aiemmin mainittu uskonnon opettaja. Ei kateeksi käynyt kyllä niitäkään.. eikä junnuillakaan kehumista ollut. Historian opettaja joka oli itsekin kaukaa sieltä keskiajalta. Kaikki osasivat olla yhtä ärsyttäviä kun sille päälle sattuivat.. Toisaalta se sama kai oli vähän myös meidän oppilaiden kohdalla...

Haukottelin askeltaessani massan mukana kohti luokkaa. Mä olin vähällä törmätä yhteen luokkakaveriini. Kaimaani.. tämän siitä sai kun meni tunnille suoraan ruokalasta.

"Sori" sanoin pahoittelevasti.

Se naurahti ja heilautti vain kättään välinpitämättömänä. Onneksi meillä oli mukava luokka. Kaikkien kanssa tuli toimeen eikä ketään koskaan kiusattu. Meidän luokka taisi muutenkin olla hieman erilainen muihin nähden. Mutta musta se oli vain hyvä asia.

"Oot sä jo muuten kuullut että meidän luokalle on tulossa joku uusi oppilas?" tuo kysyi.

Mä katsoin sitä hämilläni ja luokkaan päästyä jäin seisomaan pieneen nurkkaukseen tuon kanssa. Joel ei huomannut mitään... se vain viestitteli murusensa kanssa. Oksettavaa...

"En. Koska? Ja kuka?" kyselin kiinnostuneena.

Toinen kohautteli vain hartioitaan. Oli epäreilua jakaa tietoa jos sitä ei ollut tuon enempää! Ei mun kaltainen utelias ihminen kestänyt tällaista.

"En tiiä nimeä mutta alottaa kaiketi huomenna" se sanoi.

Keskellä viikkoa? Minkä ihmeen takia? Toisaalta eipä se minun asiani ollut. Kiva silti saada uutta verta myös meidän luokalle. Tällä samalla kokoonpanolla oltiinkin menty seiskaluokasta asti.

"Joonakset! Omat paikat kutsuu!" kuului käskevä ääni luokan edestä.

Me erkaannuttiin toisistamme ja mentiin omille paikoillemme. Se eturiviin Matiaksen viereen ja mä puolestani ihan takariviin Joelin luo. Ihme että me oltiin vielä saatu pitää paikkamme...

Mä jäin mielenkiinnolla odottamaan et millainenkohan se uusi tyyppi mahtaisi olla. Toivottavasti mukava ja sopivan rento meidän luokkaan. Meillä kun ei ollut yhtäkään joka olisi ottanut tämän opiskelun turhan vakavasti. Saa nähdä kostautuisiko se ensi vuonna kirjoituksissa.... 

***

Sanoja 900

Tässä teille nyt ensimmäinen luukku tästä Jiko-aiheisesta kalenterista :) Kuten jossain aiemmin sanoin nii nää ikäjutut ei mee ihan sillee ku oikeesti mutta tarinahan tää on muutenkin :)