Once upon a time✅

Luukku3=Lumipalloefekti

Lumi narskui kengissä ja pakkanen koetteli kylmyyden sietokykyä parhaan mahdollisen taitonsa mukaan. Mä kävelin Tommin ja Ollin kanssa jonkin matkaa Aleksia ja Joelia edellä. Ne oli kai tarkoituksella jättäytyneet kauemmas että saivat söpöstellä rauhassa. Hyvä niin... ei niiden nuoleskelua kukaan olisi jaksanut katsoakaan.

Olisivat ihan suoraan voineet silti sanoa että halusivat mennä kahdestaan. Ei kai me siitä oltais loukkaannuttu. Sitä paitsi mä olin kyllä tälle päivälle saanut vaeltaa Hokan kanssa jo ihan tarpeeksi. Lalli ja Matela olivat sen tilalle oikein hyvää vaihtelua.

"Onks teillä mitään suunnitelmia?" kysyin vieressäni kulkevalta kaksikolta.

En mä ajatellut että maanantai-iltapäivä olis ollut mikään erityisen tapahtumarikas mutta kunhan kysyin. Siltä varalta että tuli tylsää.. jos vaikka niistä olis saanut seuraa. Mä kun en juuri yksikseni viihtynyt.

"Ai tälle illalle?" Olli kysyi.

Se oli aina kovin uskollisesti liittynyt mun seuraani jos mä olin pyytänyt vaikka ei varmasti aina olisi niin kiinnostunut asiasta ollutkaan. Se ei koskaan halunnut tuottaa toisille pahaa mieltä. Takana raahautuva blondi teki sitä työkseen...

"Nii" vastasin hartioitani kohauttaen.

Eipä tänään silti kovin pitkään olisi sopinut mitään tehdäkään sillä huomenna meillä olisi englannin sanakoe. Viime kerralla moinen oli kussut mun osalta aika huolella joten nyt oli aihetta tsempata. 2 ½ /10 ei nimittäin ollut ihan sitä parhaimmistoa...

"Pitäis alotella historian esseetä talvisodasta" brune kertoi.

Mun puolesta oltais voitu vaihtaa osia. Jos se lukisi mun puolesta sanakokeeseen, mä voisin pureutua sen puolesta talvisodan syvimpään ytimeen. Jostain syystä sodat ja historia ylipäätään oli kiinnostanut mua aina. En mä oikein tiennyt mikä siinä kiehtoi mutta se jokin veti mua kovasti puoleensa. Kai mä olin edellisessä elämässäni ollut jokin esihistorian sotilastaistelija.

Mä en ehtinyt muodostaa edes ajatusta Ollille vastaamisesta kun tunsin kylmän, suorastaan jäisen iskun niskassani. Hyi saatana...

"Siinä sulle talvisotaa" kuului Joelin ääni takaapäin.

Sä ihan tosissasi heitit mua juuri lumipallolla niskaan... sinä saatanan runkkari. Okei eiköhän Aleksi hoitanut sen homman Joelin puolesta. Mutta sivuutetaan se tosiasia nyt.

Käännyin takana kulkevan kaksikon suuntaan ja loin murhaavan katseen kohti Joelia. Sulla oli tasan viisi sekuntia aikaa piiloutua ennen kun mä heittäisin sut lumihankeen ja tukehduttaisin sinne...

Tuo virnisti tyytyväisenä ja meni turvaan Aleksin taakse. Raukkamainen veto napata viaton sivullinen tähän mukaan... okei Aleksi oli kyllä viattomasta melko kaukana. Mutta siitäkin voitiin vain syyttää yhteistuumin Joelia.

"Joonas, anna lapsen leikkiä" Tommi tokaisi.

Sen sanat huvitti mua vaikka ne lähellä totuutta olikin. Joel oli toimintatapoihinsa peilaten meidän porukan lapsi. Vaikka oltiin me muutkin hieman lapsenmielisiä. Eihän elämää nyt turhan vakavasti sopinut ottaa..

Mä yritin pudistella lumia pois niskastani mutta onnistuin saamaan vain väristyksiä tuon sulatessa oitis vedeksi. Hyi helvetti se tuntui inhottavalta...

Ovelana mä uskottelin Joelille jättäväni sen rauhaan ja jatkoin matkaani Tommin ja Ollin seurana. Sitten mä iskisin kun Joel oli heikoimmillaan. Sitä hetkeä mä olinkin odottanut koko elämäni.

Sivusilmällä mä näin sen tarttuvan Aleksia kädestä ja seuraavan meitä tyytyväisenä. Vielä hetken aikaa... se varmaan vihoittelisi mulle tästä seuraavan viikon mutta itsepähän aloitti.

Hidastin vauhtia tarkoituksella jotta voisin pitää sitä silmällä eikä se pystyisi varautumaan mun yllätykselliseen hyökkäykseeni millään tapaa. Eiköhän tuo silti tajunnut itsekin etten mä suostunut jättämään tätä tähän.

"Meinasit sä jotain vai?" Olli kysyi yhtäkkiä.

Hetken mä jouduin jopa miettimään mistä se puhui kunnes tajusin sen tarkoittavan mun aiempaa kysymystä niiden menoista. Ehkä mä meinasin.. oli sitten asia erikseen jaksoinko mä sellaisia toteuttaa..

"Sitä mä vaan et olisko hetkeks ehtinyt jotain" tokaisin hartioitani kohauttaen.

Katsoin sivusilmällä taakseni ja näin koston paikan tulleen. Käännyin ympäri ja hyökkäsin Joelin kimppuun, kaataen sen lumihankeen selälleen.

"Vittu Porko, mitä helvettiä?!" se kirosi.

Mä nousin sen päältä hieroen vielä lumista lapasta sen kasvoille, kuin vittuillakseni hieman lisää. Sen pipo upposi hankeen ja katse viesti kiukusta ja syvästä yllättyneisyydestä. Kyllä minäkin osasin.

"Nyt me ollaan tasoissa" tokaisin virnistäen ja lähdin Ollin ja Tommin perään, jättäen Joelin kiroamaan yksinään lumihankeen. No, oli sillä onneksi Aleksi seuranaan. Se varmasti pelasti tilanteen. Mä puristelin ylimääräiset lumet pois vaatteistani ja pinkaisin toisten perään. Ennen kun Joel ehtisi nousta tuolta ja lähteä hakemaan koston kostoa. Se oli ikuinen kierre. Lumipalloefekti suorastaan.

***

Sanoja 634

Oon jotenki ihan in love tähän kirjaan(for sure ku tiiän mitä tulevis osis tulee tapahtuu :))