Once upon a time✅

Luukku10=Sittenkin ihan jees

"Eikä ole!" Niko huudahti.

Se oli jälleen niin väärässä kun vaan saattoi olla. Mutta tällä erää siitä ei ollut niin suurta haittaa. Ehkä se oli pelkästään hyvästä. Saatiinpa uudenlaista näkökantaa tähänkin hommaan.

"Mikä sitten?" kysyin epäilevänä.

Meillä oli meneillään väittely siitä mikä Linkin Parkin biiseistä sopisi parhaiten meidän tehtävään. Meidän oli siis määrä valita jokin genre ja kertoa siitä tärkeimmät asiat sekä antaa esimerkkejä kyseisen lajin edustajista. Loppuun saatiin lisätä vielä muutama parhaiten kyseistä tyyliä kuvaava kappale.

Lopuksi meidän oli määrä esitellä nämä yhteisesti koko luokalle. Kokonaisuudessaan esityksen kesto ei kuitenkaan saanut ylittää kymmentä minuuttia. Laskennallisesti siis viisi minuuttia sai kuluttaa itse esitykseen ja toiset viisi minuuttia biisien kuunteluun. Minun matikkapääni mukaan meidän esitys oli tällä hetkellä kestoltaan lähempänä kahtakymmentä minuuttia joten jostain oli karsittava. Miksei tätä samaa ongelmaa ollut koskaan muiden oppiaineiden esityksissä...

"What I've done" mua vastapäätä istuva brune kertoi.

Kyseinen biisi oli hyvä mutta se ei sopinut tähän yhteyteen. Se oli liian uusi. Tähän oli sisällytettävä vielä vanhempaa tuotantoa. Jotain mikä tukisi vielä paremmin meidän aihetta. Enemmän yksityiskohtia. Jokin missä Chester Benningtonin ääni pääsi todella näyttämään monipuolisuutensa.

"Ei. Miten ois One step closer?" ehdotin.

Niko veti meidän välissä olevan paperin eteensä ja suttasi ehdotuksista sekä omansa että minun. Totta kai. Me oltiin siis kirjoitettu käytännössä koko Linkin Parkin tuotanto tuohon paperille. Reilusti yli puolet paperista oli nyt sutattu ja jäljellä oli enää muutama vaihtoehto. Ellei me sitten alotettaisi listaa alusta ja muutettaisi itse esityksestä muutamaa kohtaa...

"Papercut" se jatkoi.

Mä katsoin sitä ilmeellä joka ei paljoa arvailuille varaa jättänyt. Tuo huokaisi syvään ja veti senkin vaihtoehdon yli. Miten tämä saattoi olla niin vaikeaa? Mä kun kuvittelin tämän olevan helpoin osuus koko hommasta. Joelin kanssa me oltais oltu valmiita jo kauan aikaa sitten...

"Given up" heitin lennosta.

Siinä ainakin oli mukavasti screameja. Juuri sellainen mikä tähän sopisi. Sitten meidän pitäisi vain vaihtaa Numb johonkin toiseen. Toisaalta taas... siinä ehkä kyseisen bändin monipuolisuus pääsi juuri parhaiten esiin. Ehkä tuo minunkaan ehdotukseni ei ollut niin hyvä.

"Harkitsen pikkuhiljaa" Niko tokaisi.

Mä naurahdin huomaamattani sen sanoille. Siihen kelkkaan mäkin olisin ollut valmis hyppäämään. Sen verran haasteelliselta tämä alkoi jo tuntua. Jos jotain positiivista tästä oli haettava niin ainakin meillä oli aika kulunut kuin siivillä. Tuntia ei ollut jäljellä enää kuin muutama minuutti.

Niko pyöritteli kynää kädessään ja tutkaili meidän sotkemaa listaa biiseistä. Yhtäkkiä se nosti katseensa muhun ja näytti siltä kuin olis saanut tuhannen taalan idean. Nyt jos koskaan sellainen kelpasi.

"Tästä puuttuu yksi biisi" se sanoi.

Mä odotin suurempaa Ahaa-elämystä. Siitä ei ollut apua tässä kohtaa. Se tuskin ratkaisisi meidän ongelmaamme.

"Mikä muka?" kysyin skeptisenä.

Kuinka mä olisin voinut muka unohtaa tuosta jonkin? Vain Joel tiesi mua enemmän kyseisestä bändistä. Ja se oli paljon se. Sillä mäkin tiesin kaikenlaista täysin turhaa nippelitietoa.

"Kun mä en muista sen nimeä.." Niko tuskaili.

Tyypillistä mielikuvitusbiisien kohdalla... okei ehkä mä olin hieman ilkeä. Meillä oli ihan oikeasti ollut yllättävän mukavaa tämän tehtävän parissa. Eikä Niko sitten kuitenkaan ollut ihan niin kusipää mitä oli antanut ymmärtää. Sillä vain näytti olevan todella kova ulkokuori. Musiikki oli ilmeisesti ainoa aihe jonka kanssa sitä pääsi edes hieman raottamaan.

Mä vilkaisin ranteessani olevaa kelloa ja sitten Nikoa. Olihan tässä vielä minuutti tehokasta aikaa. Jos se ei muistanut kerran biisin nimeä niin ainahan sitä voi hakea laulamalla.

"Täs on 60 sekkaa aikaa. Anna palaa poika" sanoin virnistäen.

Se katsoi mua turhautuneen näköisenä ihan kuin se olis haistanut mun piilotetun vittuiluni. Kuinka se oli mahdollista?

Mun leuka loksahti lattiaan kun tuo avasi suunsa. Ensinäkin, se oli oikeassa ja toiseksi... sillä oli aivan helvetin hyvä lauluääni. Mä en saanut hetkeen sanaa suustani. Keskityin vaan kuuntelemaan kuinka hyvin se veti... screamit ja kaikki. Mä sain kylmiä väreitä...

"Faint" me sanottiin samaan aikaan.

Se se oli. Meidän palapelin viimeinen pala oli löytynyt.

***

Sanoja 614

Nyt oon kuulkaas ajois :) Koitan pistää teil viel jotai muutaki tänää :) Ja jos joku ei oo näit biisei kuullu mitä täs on lueteltu ni käykää korjaamas virheenne asap :))