Once upon a time✅

Luukku13=Yllättävää

Historian tunti oli päättynyt jo hyvissä ajoin ja me oltiin päästy melkein jopa ajoissa syömään. Olli, Tommi ja Aleksi olivat kuitenkin päässeet ennen meitä ruokalaan sillä niiden oli oltava seuraavaksi liikuntatunnilla. Toivottavasti kenenkään pyörästä ei tällä kertaa puhkottu renkaita... hyvä puoli siinä oli että nuo kulkivat kävellen. Mutta lähinnä muita ajatellen...

Ollilla ja Tommilla oli sen verran pitkät matkat että ne pääsi koulukyydillä. Harvemmin ne sitä mahdollisuutta kuitenkaan hyödynsivät sillä Ollin vanhemmista jompikumpi oli lähes poikkeuksetta kotona ja valmis kyyditsemään poikansa ohella myös naapurissa asuvan Tommin kotiin.

Joel veti päivän toista särkylääkeannostaan ja vakuutteli kovasti pärjäävänsä yhtä hyvin vielä seuraavat kaksi tuntia. Mä yritin sanoa että olis vain lähtenyt kotiin mutta järjen takominen tuon päähän oli samaan verrattavissa kuin olis seinälle puhunut.

"Vartti aikaa tunnin alkuun, vauhtia sen ruuan kanssa" Olli sanoi malttamattomana.

Luojan kiitos mun ei tarvinnut käydä sen kanssa samaan aikaan liikuntatunneilla. Joelissakin oli jo ihan tarpeeksi. Mutta jos mahdollista, Olli oli vielä pahempi. Liikunta oli sille samaan verrattavissa kuin mulle ja Joelille musiikki.

Vaikka joukkuepeleissä Joel olikin välillä täysin sietämätön, se jaksoi silti aina tsempata ja ohjeistaa muita. Jääkiekkoilun mukanaan tuoma joukkuehenkisyys oli opettanut näemmä jotain... helvetillisen kilpailuvietin lisäksi. Mutta totta puhuen se oli oikeasti ihan mukavaa. Välillä se tsemppasi muita enemmän kuin meidän opettaja. Siitä se oli saanut paljon kehuja. Ihmetelkää vain miksi sillä oli liikunta ollut aina 10...

"Mä en aio hotkia ruokaani vaan sen takia että sä ehdit venytellä ennen tunnin alkua" Aleksi tuhahti. Se ei sitten pitänyt liikunnasta alkuunkaan. Odotti kuin kuuta nousevaa että viimeinen kurssi tulisi päätökseen. Sitä se valitettavasti joutui odottamaan vielä seuraavaan lukukauteen. Meillä vika kurssi oli viimeisessä jaksossa. Surullista ettei abivuodelle jätetty enää mitään...

Mä olin oman ruokani jo syönyt ja meillä olisi vielä melkein se samainen vartti seuraavan tunnin alkuun. Katselin aikani kuluksi ruokalasta poistuvia ja sinne tulevia tyyppejä. Mä olin aina pitänyt siitä miten pieni meidän koulu oppilasmäärältään oli. Vaikka sellaisessa oli tietysti kääntöpuolena se miten kaikki tunsi toisensa ja oma rauha oli vaikeasti tavoiteltavissa. Mutta silti meillä oli aina ollut todella rauhallinen yhteisö. Mä en koskaan ollut kuullut että ketään olis kiusaamalla kiusattu. Ei ainakaan sinä aikana kun mä olin koulua käynyt.

Hämmennyin lievästi nähdessäni yhtäkkiä Nikon ruokalan edessä olevalla käytävällä. Se oli ollut kahdelta ensimmäiseltä tunnilta pois ja jaksoi ilmestyä vasta viimeisille tunneille. Tai mistä mä tuon syitä sen enempää tiesin. Ehkä sillä oli hyväkin sellainen. Eihän se minulle kuulunut.

Se seisoi tolppaan nojaten ja näytti juttelevan jonkun blondin tytön kanssa. Kyllä mä tuon kasvoista tunnistin mutta nimestä ei ollut hajuakaan. Lukion jutuissa mä en ollut sitä nähnyt joten sen oli oltava vielä peruskoulun puolella. Sitä näytti kovasti naurattavan Nikon jutut...

"Huhuu saatana!" Joelin ääni sanoi.

Siirsin katseeni mua vastapäätä istuvaan yksisilmäiseen blondiin. Näemmä sekin oli saanut jo syötyä. Eikö ruokalassa chillaaminen muka ollut hyvää ajanvietettä? Nyt mä en ymmärtänyt ollenkaan.

"Joo joo Sparrow. Mennään sit" tokaisin virnistäen ja sain samalla kaikki muut paitsi Joelin itsensä nauramaan. Älä viitsi olla tosikko. En mä sitä kuitenkaan kauaa jaksaisi kiusata. Vaikka se ihan hauskaa olikin. Se tiesi itsekin etten mä sitä millään pahalla tarkoittanut.

Nousin ylös ja nappasin tarjottimen mukaani. Muut seurasi kuuliaisesti perässä ja keskusteli samalla jostain joka ei kantautunut enää mun korviini. Niille tulisi oikeasti kiire mikäli ne mieli ehtiä tästä liikuntahallille reilussa kymmenessä minuutissa ja vaihtaa vielä vaatteet ennen tuntia...

Heitin ruokailuvälineet niille tarkoitettuun paikkaan, laitoin lautasen linjastoon ja lasin kerrostetusti muiden päälle. Huikkasin keittiöön kiitokset ruuasta ja otin seinässä olevasta pumppupullosta käsidesiä käsiini. Aina ei vain jaksanut jäädä pesemään käsiä.

Muiden seuratessa perässä, me poistuttiin ruokalasta kohti käytävää jossa Niko oli edelleen juttelemassa tuon blondin kanssa. Juuri meidän mennessä ohi, se kumartui halaamaan tuota niin ettei nähnyt meidän menevän siitä.

Hidastin vauhtia tarkoituksella ja tökkäsin Joelia varovasti kylkeen. Se katsoi mua ihmeissään ihan kun sen olisi muka pitänyt tajuta mitä mä tarkoitin.

"Se Niko oli tuossa" kuiskasin.

Joel kääntyi katsomaan taakseen samalla matkaa jatkaen. Tätä menoa sillä olisi kohta toinenkin silmä mustana... sitten se vasta katseita keräisikin. Kun se teki sitä jo tuolla yhdelläkin tarpeeksi hyvin.

"Halailemassa tota blondia? Sehän oli nopee" tuo tokaisi huvittuneena.

Niin näköjään. Mä olin jotenkin saanut siitä hieman erilaisen käsityksen. Tai kyllähän ulkokuori monesti petti mutta sen tyyli oli jotenkin.. erilainen. Jostain syystä mulle vain oli tullut siitä mielikuva että se olisi saattanut olla kiinnostunut oman sukupuolensa edustajista... hyvähän mun oli sanoa. 

***

Sanoja 714

Tää oli ny vähä random jotenki.. mut koittakaa selvitä