Once upon a time✅

Luukku8=Puolet pois

Nojasin käytävän seinään ja näppäilin samalla viestiä meidän whatsapp-ryhmään. Tommi oli tullut avautumaan oudosta unestaan ja ihmetellyt miksi yhtäkkiä unimaailma oli muuttunut niin erikoiseksi että lehmät haukkui ja puillakin oli jo jalat. Ehkä sen kohdalla työvuorossa ollut nukkumatti oli ottanut vähän liian tukevat iltahömpsyt... Olli taas epäili että tämä oli psykologian tapa kostaa kun sen sijaan syventävät kurssit olikin valittu fysiikasta. Karma is a bitch...

Sen mäkin olin saanut huomata. Kevyillä viiden tunnin yöunilla tähän päivään.. lähtökohdat oli siis aivan helvetin lupaavat. Mä olin tajuamattani viettänyt Joelin luona lähes koko päivän. Mun oli tarkoitus lähteä kolmen jäljistä kun se saisi poikaystävästään seuraa. Mua ei huvittanut jäädä seuraamaan niiden nuoleskelua lähietäisyydeltä...

Aleksi oli kuitenkin joutunut perumaan kun niille oli tullut heti huomiselle jokin ryhmätyö. Toisin sanoen tälle päivää. Olipa vaikeasti muotoiltu... mutta joka tapauksessa niiden oli määrä tehdä jokin pienimuotoinen ryhmätyö kotitehtävänä ja näin ollen Joel joutui tyytymään minun tylsään seuraani.

Mä olin jeesannut sitä kotitehtävissä ja sitten mä olin pakottanut sen kuuntelemaan joululauluja. Hyvää valmistautumista musiikintunnilla tulevaan jokavuotiseen joululauluvisaan. En mä kilpailuhenkinen ollut mutta aina piti voittaa...

Ja oltiinhan me nyt sentään jo joulukuun puolella eikä tässä lomaankaan enää hirveän pitkä aika ollut. Kolmisen viikkoa...

Minähän siis rakastin joulua ja kaikkea jouluun edes etäisesti liittyvää enemmän kuin mitään muuta. Joel taas suhtautui tuohon melko neutraalisti. Kyllä se joulusta piti mutta sen mielestä moinen hype oli mennyt täysin yli. En mäkään suoraan sanoen ihan sitä ymmärtänyt että miksi suklaakalenterit piti tuoda myyntiin jo syyskuussa. Ja joka vuosi vain aiemmin ja aiemmin...

Mulla ei ollut vielä puolikastakaan suunnitelmaa joulun varalle. Kai me oltais aatto äidin kanssa kahdestaan ja joulupäivänä lähdettäis sitten mun isovanhemmille. Oltais siellä muutama päivä ja sitten takaisin. Lyhyt visiitti niin pitkäksi matkaksi mutta minkä sille mahtoi. Mutsi ei ollut saanut töistä vapaata tuon pidempään...

Mun isovanhemmat asuivat Hyvinkäällä ja jouluna sinne yleensä kokoontui koko äidin puolen suku. Toivottavasti mun rakas serkkuni ei ollut mennyt lisääntymään sitten viime joulun... sillä oli neljä alle kuusivuotiasta skidiä jotka olivat yksi toisensa perään vain pahempia.

"Huomenta" tuttu ääni sai mut irtautumaan puhelimestani.

Opettaja oli paikalla... näillä yöunilla pitäisi muka jaksaa keskittyä johonkin. Onneksi musiikki ei ollut mitään tähtitiedettä kuitenkaan. Jos mä jo kolmannelle tunnille saisin itseni hereille.

Me raahauduttiin käytävältä luokkaan ja mä rojahdin oitis vakiopaikalleni. Jostain syystä tässä luokassa ei ollut järjestetty pulpetteja ollenkaan vieretysten. Tuntui hassulta istua ikäänkuin jonossa... mutta ei näitä kääntääkään jaksanut. Sitä paitsi mä istuin oikein mieluusti yksin varsinkin nyt kun Joel oli pois.

Me käytiin heti tunnin alusta läpi paikallaolijat ja kaikesta päätellen aika harvaa oli napannut tulla tällaisena päivänä yhdeksäksi kouluun. Tuskinpa näin pahaa flunssa-aaltoakaan oli meneillään. Eilen vain Joel oli ollut pois.. tänään puuttui puolet luokasta.

Opettaja halusi luonnollisesti muistutella kurssin tärkeydestä ja siitä että tunneilla oli läsnäolopakko. Meille siitä olikin hyvä valittaa kun me oltiin juuri ne tunnolliset jotka oli vaivautuneet tulemaan kouluun. Sietäisi pitää sama puhe myöhemmin niille jotka olivat nyt poissa.

Mä vilkaisin silmiäni pyöräyttäen vasemmalla puolella istuvaa kaimaani jota ei näyttänyt opettajan puheet paljoa kiinnostelevan. Se kohotti kulmiaan turhautuneena ja virnisti itselleen kovin tyypilliseen tapaan. Näemmä senkin luottoystävä oli päättänyt skipata tunnin.

"Onks Joel kans kipeänä?" se kurottautui kuiskaamaan.

Miten senkin nyt sitten halusi ottaa. Tavallaan oli, tavallaan ei. Mä en itseasiassa ollut kovinkaan varma siitä halusiko se kenenkään vielä kuulevan asiasta. Huomenna ne sen joka tapauksessa näkisivät.

"Sille sattu pikku accident treeneissä" totesin ympäripyöreästi.

En mä halunnut alkaa sen puolesta asiaa sen enempää selittelemään. Kertoisi itse sitten mitä oli käynyt kun koki olevansa valmis palaamaan kouluun. Mä todella toivoin että se olisi älynnyt pysyä tämän loppuviikon himassa. Ei siitä Joelille mitään haittaa olisi ollut. Paitsi ehkä koulujuttujen kanssa... mutta eikö aina pitäisi mennä kuitenkin oma terveys edellä..?

"Kävikö pahastikin?" se ehti kysyä vielä ennen kuin opettajan virkayskä keskeytti.

Voi jumalauta nyt... oli täällä ennenkin saanut puhua ihan rennosti toisten kanssa. Kaikesta päätellen tuolla sattui olemaan huono päivä tänään. Yleensä se oli kuin naantalin aurinko... mistä mahtoi olla kyse? Olitko puutteessa? Unohtanut vuosipäivän? Oliko vaimo taas raskaana?

"Jakakaa toki varmasti musiikin täyteinen pohdintanne myös meille muillekin" tuo sanoi merkitsevästi. Mä vilkaisin Joonasta lievä paniikki kasvoiltani loistaen. Se oli parempi keksimään hätävalheita kuin minä. Ja nyt jos koskaan sellaisen aika oli.

"Ei kun me vaan mietittiin että kumman ääni on muuntautumiskykyisempi; Chester Benningtonin vai Corey Taylorin?" Joonas veti hatusta. Ja hyvin vetikin. En mä olisi ehtinyt tuossa ajassa muodostaa ajatustakaan mistään selityksestä.

"Te voitte pohtia sitä sitten seuraavassa tehtävässä jos maltatte ensin kuunnella hetken" Antti kertoi. Mielenkiintoista. Sillä oli meille oikein tehtäväkin suunniteltuna. Yleensä me chillattiin tunnilla kuka missäkin ja kuunneltiin vain musiikkia. Joskus intouduttiin soittamaankin mutta koulun rahoilla hankitut musavehkeet nyt ei olleet ihan sitä parasta laatua.

"Onnea vaan pohdinnoille kaima. Mun pitää lähteä hammaslääkäriin" Joonas totesi.

Okei mieluummin mä täällä istuin pohdiskelemassa vivahde-eroja Linkin Parkin ja Slipknotin laulajien välillä. Vaikka eihän niitä oikeasti voinut arvostella mitenkään. Kumpikin oli aivan käsittämättömän lahjakas siinä mitä teki. Ei niitä voinut katsoa kuin ylöspäin.

"Valitsette itsellenne parin ja sen jälkeen musiikkityylin" kuului käsky.

Sainko mä valita parini vaikka se olikin tällä hetkellä himassa unten mailla? Ja jos tuo toinenkin Joonas oli hipsimässä hevon helvettiin, ei mulla ollut yhtäkään hyvää vaihtoehtoa. Ei kenenkään muun kanssa voinut puhua musiikista samoin. 

***

Sanoja 854

Sori saatte osanne myöhäs ko juoksin aamul terapeutilt toisel ja siit suoraa iltavuoroo ja päivän vois tiivistää siihe et vituttaa nii et aortta repee mut olkaa nii ystävällisii täst osast.. ei muuta.