Once upon a time✅

Luukku9=Suomiräpistä kirkonpolttoheviin

Naputtelin kynsilläni puisen pulpetin pintaa ja kirosin paskaa tuuriani. Mä en saanut valita pariani enkä genreä. Vituiksihan se meni niin kuin jeesuksen pääsiäinen...

Joel kelpasi ryhmään ylimääräisenä sitten kuin tulisi paikalle ja Joonas jumalauta livahti paikalta kesken kaiken. Ei se minun paska tuurini vielä siihen päättynyt. Mä olisin ottanut kenen tahansa muun parikseni säästyäkseni tältä, mutta ei... kaikista meidän luokan tyypeistä mut oli laitettu juuri Nikon pariksi. Ainut joka jäi jäljelle... mistäköhän se mahtoi kertoa?

Mulla oli itselläni selvä visio siitä minkä tyylilajin pohjalta mä olisin halunnut alkaa tätä tehtävää työstää mutta se ei tietenkään sopinut Nikolle. Ei tietenkään. Siitä ei kuulemma ollut mitään kerrottavaa eikä tehtävään lisättävät genren mukaiset biisit kestäisi päivänvaloa. Sinä et kestänyt päivänvaloa jos vielä pitkään jatkoit tuolla linjalla...

Se puolestaan oli ehdottanut jotain kusista räppisceneä mutta mä olin tyrmännyt sen samantien. Sille linjalle mä en ollut lähdössä. En vähäisimmässäkään määrin. Mä suostuin joustamaan hieman jos se puolestaan oli valmis tulemaan vastaan edes puolitiehen. Jos me ei päästäis yhteisymmärrykseen, mä vaadin saada tehdä tämän yksin tai sitten mä marssisin ulos luokasta ja ottaisin sitten vaikka vittu sen hylätyn koko saatanan kurssista. Mutta suomiräppiin mä en sormiani tahrannut. En vaikka se olisi viimeinen oljenkorsi.

Mä vilkuilin ympärilleni ja näin muiden olevan jo pitkällä työn touhussa. Me ei oltu päästy edes alkuun... saatais päätettyä edes se perkeleen genre että voitais tapella jo taas seuraavasta asiasta.

"Mä en suostu mihinkään kirkonpolttoheviin" Niko marisi.

Napinapi saatana... kuka mistään sellaisesta oli puhunutkaan? Slipknot oli kaukana mistään kirkonpolttohevistä... sitä paitsi löytyihän Linkin Parkin tuotannostakin räppi osuuksia. Oliskohan se suostunut siihen?

"Ja mä en suostu mihinkään angstiseen teiniräppiin mutta me ei päästä edes alkuun jos sä et voi tulla vähääkään vastaan" huomautin. Niko pyöräytti silmiään ja vaikeni sitten. Tämän kanssa olikin ilo työskennellä... voi Joel minkä teit.

"Sano sit ehdotukses" se tuhahti.

Mä olin ehdottanut jo ties mitä mutta kun mikään ei kelvannut. Kaikki oli huonoja tai sitten se halusi pistää vastaan ihan vain periaatteesta. Siitä ilosta et pääsi vain sanomaan ei käy.

"No kelpaako nu metal? Tiedätkö Linkin Parkin?" kysyin varautuen totaalikieltäytymiseen. 

Se avasi suunsa mutta huokaisi vain syvään. Mä odotin. Se oli yhdestä sanasta kiinni etten mä noussut tästä paikaltani ja painellut ulos ovesta.

"Chester on kuningas" se sanoi hiljaa.

Mä jouduin prosessoimaan sen sanoja hyvän tovin ennen kuin ne saavutti vihdoin ymmärryksen. Oliko tuo varovainen kyllä? Saattoiko se taipua yhteistyöhön...

"Oliks toi kyllä?" kysyin johdattelevasti.

Se katsoi mua hetken ja nyökkäsi sitten hymyillen. Kiitos... mä huokaisin helpotuksesta ja hymyilin sille kiitollisena. Nostin läppärini kannen auki ja avasin docsin. Päästäis vihdoin edes alkuun.

"Sori multa meni vähän ohi.. mikä sun sukunimi olikaan?" kysyin kirjoittaessani meidän nimiä ja ryhmätunnuksia sivun yläkulmaan. Se oli jäänyt tavaksi vaikka ei kai sillä tässä kohtaa järin suurta merkitystä ollut. Tyyli vapaa...

"Moilanen" se vastasi.

Noniin. Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle. Näillä mentiin kunnes toisin sovittiin. Ehkä se osasi nyt käyttäytyä kun kyse oli tällaisesta aiheesta. Toivotaan siis parasta. Ensi tunnin jälkeen oltais varmasti viisaampia tämänkin suhteen.

***

Sanoja 488

Taas saatte myöhäs osan ko olin jälleen illas :) Nyt sentää vklp vapaat ni josko sais vähä aikasempaa näit lukui pihal :)