Once upon a time✅

Luukku4=Silmä auki sairaalassa

Tilanteilla oli usein tapana muuttua hyvinkin nopeasti. Mulla oli siitä omakohtaisia kokemuksia. Ja kovin usein näin kävi meidän kaveriporukassa. Mun oli alunperin määrä mennä Ollin ja Tommin kanssa hetkeksi keskustaan pyörimään mutta niin vain tilanne oli kääntynyt päälaelleen kun muuan Joel Hokka oli soittanut ja pyytänyt vähän jeesiä...

Mä olin kuvitellut että niiden treenit oli peruuntunut syystä tai toisesta kun se oli soittanut mulle jo puoli viiden jälkeen. Se käski tulla jäähallin pihalle ja niin mä olin tehnyt. Ilmoittaen tietenkin ensin niin Tommille kuin Ollillekin että Joel tarvitsi apua jossakin.

Koko homma oli auennut mulle vasta siinä kohtaa kun mä olin päässyt hyisen jäähallin parkkipaikalle. Mä olin tietysti laittanut Joelille viestiä ja kysynyt että missä helvetissä se luurasi. Mä ajattelin luonnollisesti tämänkin olevan jokin typerä pränkki. En olisi yllättynyt kun kyse oli Joelista...

No, siitä tämä oli kuitenkin kaukana. Sen mä tajusin viimeistään siinä kohtaa kun niiden apuvalmentaja talutti Joelia ulos hallista takaovien kautta. Se piteli jääpalapussia silmänsä päällä ja näytti muutenkin moninpuolin melko kärsivältä.

Se oli saanut kiekosta silmäänsä ja tarvitsi jeesiä sairaalassa. Mitä helvetin hyötyä minusta muka oli kun eihän mulla ollut edes ajokorttia tai autoa. Iästä puhumattakaan!

Pian mulle kuitenkin osoittautui että Joel oli kaivannut vain henkistä tukea. Ja sitä mä sille pystyin kyllä tarjoamaan. Sen mitä vain suinkin voin. Sillä kun oli pahemman luokan piikkikammo ja se todennäköisesti tajusi itsekin että tässä kohtaa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tikkaus.

Niiden apuvalmentaja oli vienyt meidät sairaalalle ja palannut sitten itse takaisin hallille. Mä olin tietysti jäänyt odottelemaan Joelin kanssa lääkäriä ja yritin parhaan taitoni mukaan saada sitä edes hieman rauhoittumaan. Mä olin hakenut sille jo särkylääkkeitäkin kipua helpottamaan ja soittanut sen äidille että tulisi hakemaan meidät pois täältä. Tietenkin heti sen jälkeen kun Joelin aukinainen silmäkulma oli tikattu.

"Ei tää oo niin paha! Ei satu enää lainkaan niin paljoa!" Joel tokaisi ja nousi seisomaan. 

Mä tartuin sitä käsivarresta ja vedin takaisin istumaan. Eipä varmasti... Turha yrittääkään paeta paikalta.

"Hokka" kuului vähän matkan päästä.

Valkoiseen takkiin pukeutunut mies etsi katseellaan kyseisen nimen omaavaa potilasta. Mun vastuullani taas oli saada raahattua se tuonne huoneeseen ja pysymään siellä kunnes homma oli hoidettu.

"Tullaan" vastasin Joelin puolesta.

Nousin seisomaan ja tartuin miestä käsivarresta. Se nousi vastentahtoisesti ylös mutta yritti kovasti jarrutella kun mä koitin kuljettaa sitä lääkärin vastaanotolle. Mä ymmärsin että se pelkäsi mutta kohta se olisi ohi ja sitten helpottaisi.

Mä istutin Joelin lähempänä lääkärin työpöytää olevalle tuolille ja vedin sitten seinustalta vastaavan itsellenikin. Tämä muistutti lähinnä jotain pikkulapsen terveystarkastusta. Sori Joel... pelkotilansa kullakin, en mä siitä voinut lähteä vittuilemaan.

"Jääkiekkotreeneissä kiekko tullut silmään, niinkö?" tietokoneen takaa kuului toteamus. 

Ja sinä kutsuit itseäsi lääkäriksi? Me katsottiin sitä Joelin kanssa ihanko totta- ilmeillä ja mä tyydyin vain vastaamaan toisen puolesta. Se keskittykööt nyt ihan vain olemiseen. Sillä oli varmasti siinä ihan tarpeeksi tekemistä. Ja sitä varten mä täällä olin että sitä jeesasin sen minkä vain pystyin.

Hetken tarkasteltuaan Joelin silmää ja kyseltyään kuinka tuo näki ja mitä tuntemuksia sillä oli, oli lääkäri todennut sen mikä me jo tiedettiinkin. Sen silmäkulma oli tikattava. Joel oli alkanut oitis panikoida ja kysellyt etteikö todella ollut muita vaihtoehtoja. Se oli valmis pakenemaan vaikka betoniseinästä läpi ettei sen olisi tarvinnut ottaa tikkejä. Jännä toisaalta... se blokkasi kiekkoja jatkuvalla syötöllä ja sai komposiittimailasta sormilleen harvasen päivä mutta sitten se pelkäsi jotain tuollaista.

"Joelilla on lievä piikkikammo" kerroin painottaen sanaa lievä.

Lääkäri näytti ymmärtävän yskän mutta tuskin sekään ihmeitä pystyi toisen hyväksi tekemään. Huijaustaktiikka ei toiminut enää tuon ikäiseen kaveriin eikä varsinkaan tuollaiseen paikkaan, missä senkin ongelma oli.

"Mä laitan sulle heti kuukauden sairauslomaa treenistä. Ja loppuviikko pois koulusta" tuo sanoi Joelille.

Mun vieressä istuva blondi katsoi ensin lääkäriään ja sen jälkeen mua. Sama kaava toistui pari kolme kertaa kunnes se alkoi kertoa miten saikku ei missään nimessä tullut kuuloonkaan. Ehkä tuo oli sen taktiikka saada Joelin ajatukset muualle. Mene ja tiedä... 

***

Sanoja 634

Hitto ku menee näi iltaa näitte osie julkasu ko iltavuoroo vaa toisensa perää :/