Once upon a time✅

Luukku23=Rakastuneet

Ilmaisutaidon tunnilla meidän oli jälleen määrä suunnitella tulevaa joulujuhlaa joka vain läheni päivä päivältä. Samoin kun mun stressitasoni koko asian suhteen... silti mua ei jaksanut edes harmittaa vaikka mä en koko asiasta olis niin välittänytkään. Mä keskityin vain tuijottelemaan Nikoa joka hioi juonto-osuuksiaan yhdessä Kristan kanssa.

Abeilta me saatiin taustatukena muutama osallistuja, samoin junnuilta. Meidän luokalta irtosi sekä musiikki- että tanssiesitykset joten homma oli niiltä osin melko hyvällä mallilla. Mehän saatiin tästä vielä kunnon skaba aikaiseksi. Jokaisen pääteltäväksi jäi oliko se enemmän hyvä vai huono juttu...

"Mites välimusiikit?" Jennika ilmaisi huolensa asian suhteen.

Se ei tainnut olla ongelma millään tasolla. Joel oli lahjonut Aleksin dj:n hommiin sänkynsä kautta. Vaikka Aleksi oikeasti varmaan suostui siihen enemmän kuin mielellään, halusi se vain kiusata Joelia. Katsoa mihin tuo oli valmis saadakseen toisen lähtemään mukaan. Hyvä pistää sekin joskus selkä seinää vasten...

"Aleksi hoitaa ne" Joel tokaisi.

Mä katsoin sitä merkitsevästi pistäen merkille tuon vaikeahkon olemisen. Aleksi oli vihdoin tainnut saada tahtonsa läpi... sai sekin joskus Joelin suostumaan omiin ehdotuksiinsa.

"Aleksi on tainnut hoitaa jotain muutakin" kuiskasin Joelille vittumaiseen sävyyn.

Se katsoi mua varoittavasti ja pudisteli päätään. Ihme että tuo pystyi edes istumaan... kuka olisi Aleksista uskonut.. en mä ainakaan.

"Saatana.. kaikkeen sitä koulun takia suostuu" Joel tuhahti.

Mä jätin toisen kiusaamisen sikseen ja keskityin taas seurailemaan Nikon touhuja. Se näytti syötävän söpöltä keskittyessään noin kovasti siihen mitä teki. Sen silmistä näki kuinka innoissaan se oli. Vaikka kyse ei ollut tämän kummemmasta asiasta. Mutta eikö sitä niin sanottu että juuri ne pienet jutut... ne oli ne jotka sai rakastumaan. Rakastumaan?!

"Joonas?" kuului kysyvä ääni mun suuntaan.

Mä huomasin ilokseni Nikon katsovan mua suoraan silmiin ja hymyilevän. Sen katse oli lievästi huvittunut. Mitä multa nyt oli mennyt ohi? Vaikka mä sitä kaiken aikaa tuijotin...

"Mitä minusta?" kysyin hämmentyneenä.

Mua ei olis huvittanut nyt vetää mitään arvailu-leikkejä. Jatkettais vaan näin. Niko hoitais kaiken duunin ja mä keskityin vain katselemaan miten suloinen se oli. Eikö se muka kuulostanut reilulta?

"Että haluut sä tulla soittamaan kitaraa mun laulaessa?" brune kysyi varovasti hymyillen. 

Pelkkä ajatuskin sai mun sydämen rytmin kääntymään ylösalaisin mutta silti joku pieni osa minusta halusi lähteä tuohon. Kokeilla mitä siitä tulisi. Olisiko se sitten maailmanloppu jos tapahtuisi jotain? Kaikkihan me virheitä tehtiin... tämä oli sentään vain koulun joulujuhla. En mä ollut missään Olympia-stadionilla vetämässä miljoonayleisölle. Mä en ollut yksin.

"Joo" vastasin hymyillen.

Mä tunsin Joelin järkyttyneen katseen sielussani asti ja se sai mut hymyilemään vielä leveämmin. Aina oli ilo yllättää. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Niko hymyili mulle luottavaisen näköisenä ja näytti kirjaavan ylös ohjelmistoon esityksensä. Meidän esityksen. Kyllä me siitä selvittäis ihan varmasti. Ja kuten todettu.. musiikintunnit me saatais kuluttaa harjoittelemalla. Sainpa mä myös yhden hyvän syyn lisää kutsua Nikon meidän luo...

"Mitä vittua se on sulle oikein tehny?" Joel kysyi järkyttyneenä.

Mä voisin Hokka-kulta kysyä sinulta aivan samaa Aleksista puhuttaessa. Okei se tuskin oli niinkään vaikea päätellä. Se oli ilmeistä. Hyvin ilmeistä. 

***

Sanoja 475

Ja huomenna sitten viimenen :3