Once upon a time✅

Luukku19=Säikyttelijä

"Joonas! Et voi olla tosissas?!" Joel moitti selvästi ärsyyntyneenä mun kertomuksestani. 

Okei myönnetään... se ei ehkä ollut kaiken fiksuin veto ja sai mut ehkä näyttämään hieman epätoivoiselta ja helpolta mutta mä halusin uskoa Nikon selitykseen. Antaa sille mahdollisuuden.

"Turpa kiinni kirahvi. Asia on loppuun käsitelty" sanoin määrätietoisesti.

Kuten jo aiemmin todettu, Aleksi oli ollut koko viikonlopun Joelilla ja tuon kaula oli sen mukainen. Valehtelematta, se oli lähes kauttaaltaan täynnä fritsuja. Little man oli oikein innostunut...

"Sanonpahan vain.. turha tulla sit mulle itkemään kun sattuu" tuo murahti.

Välillä Joel osasi olla ihan helvetin ärsyttävä. Ei sillä niin kovin paljoa olisi ollut varaa muita epäillä. Se oli parantanut tapansa joo, mutta eikö se voinut tajuta että joku muukin saattoi tehdä niin. Miksi sen oli niin vaikea luottaa toisten motiiviin...

"Älä Joel viitsi" tuhahdin turhautuneena ja avasin liikuntahallin metallisen oven.

Mä olin aluksi kuvitellut itsekin että ei Niko itsestään mitään ilmoittaisi. Sanoisi niin vain jotta sai mut antamaan oman numeroni enkä mä voisi spämmiä sitä viesteillä kaiken aikaa.

Se oli kuitenkin laittanut mulle oitis viestiä kuin varmistaakseen että numero oli oikein. Ettei tuo ollut sählännyt mitään omiaan. Kuulosti juuri sellaiselta mitä mä olisin voinut epähuomiossa tehdä.

"Mä varotin.." Joel sanoi paljon puhuvalla äänellä.

Kiitos varoituksesta. Mä olin valmis ottamaan riskin vaikka se kostautuisikin. Eihän sitä voinut tietää jos ei kokeillut. Ainakin mä olin antanut mahdollisuuden. Ei mulla mitään menetettävää ollut. Ei ainakaan vielä.

"Mä meen etsimään Timppaa" tuo jatkoi.

Se oli siis meidän liikunnan opettajamme. Sitä ei juuri koululla näkynyt joten se ei varmaan edes tiennyt Joelin tilanteesta. Ei sen tarvinnut kuin näyttäytyä niin se oli jo kertonut kaiken tarvittavan.

Mä puolestani astelin meidän pukkareille ja vedin joskus pienet kepposet tehneen oven kiinni perässäni. Mä en halunnut kenenkään ulkopuolisen näkevän mua ilkosillaan...

Laskin reppuni naulakkoon ja aloin riisua ulkovaatteita päältäni. Kaikki muut näytti jo haihtuneen liikuntasalin puolelle. Miten me aina oltiin näin myöhässä vaikka lähdettiin samaan aikaan kuin muut?! Ainakin mä sain vaihtaa vaatteeni rauhassa...

Vedin reppuun survotun Niken pussukan esiin ja otin sieltä mukaan ottamani mustan t-paidan ja tummat collarit. Myös ikivanhat Adidaksen lenkkarit oli pakattu mukaan.

Riisuin hupparin pois ja laskostin sen nätisti pussin pohjalle. Tilalle kiskoin t-paidan josta lehahti raikas pyykinpesuaineen tuoksu. Vilkaisin nopeasti kelloa ja aloin vauhdilla kiskoa farkkuja pois jaloistani. Hitto mä vihasin kiirettä...

Laitoin ne hupparin perässä pussin pohjalle ja aloin vetää tumman harmaita Puman collegehousuja tilalle.

"Sullahan on hyvä perse" kuului tyyni toteamus takaapäin.

Käännyin hämmentyneenä äänen suuntaan ja kohtasin virnistelevän Nikon. Se hymyili ja kohotteli kulmiaan merkitsevästi. Mua alkoi yhtäkkiä kuumottaa ihan todella paljon...

Mistä se yhtäkkiä ilmestyi kun mä en edes tiennyt sen olevan täällä. Mä olin kuvitellut olevani yksin. Ainut joka oli taas myöhässä.

"Mitä sä säikyttelet täällä?" kysyin hieman huvittuneena.

Sen katse vaelteli tutkivasti ympäri mun kroppaa ja sai aikaan hennon punastumisen. Tai siltä musta ainakin tuntui... vähemmälläkin alkoi ahdistaa.

"Tulin käymään vielä vessassa" tuo tokaisi.

Kaikesta päätellen opettaja ei sitten ollut vielä paikalla. Sen kyllä kuulisi. Uskokaa vain...

Istahdin penkille ja aloin kiskoa lenkkareita jalkoihini. Mun sata vuotta vanhat jo kaiken nähneet kenkäni näyttivät todella säälittäviltä verrattuna Nikon juuri pakasta vedettyihin Adidaksiin. Tai siltä ne ainakin minun silmääni näyttivät. Pitäisi kai itsekin jo ostaa uudet...

"Mä käyn täyttämässä vielä juomapullon" sanoin vetäen tyhjän pullon repusta.

Marssin suihku-ja wc-tiloihin ja täytin pulloni seinässä olevasta vesipisteestä. Edes pieni pakomatka Nikon intensiiviseltä tuijotukselta...

"Valmistaudu maistamaan mailaa ihan huolella" tuo tokaisi.

Katsoin sitä hämmentyneenä saapuessani takaisin pukkarin puolelle vesipullo kourassani.

"Anteeks mitä?" kysyin lievästi huvittuneena.

Sammutin ylimääräiset valot ja lähdin kohti liikuntasalia, Niko perässäni. Aina mä en ihan älynnyt sen heittoja...

"Meillä on kuulemma säbää" tuo tokaisi.

Niin tietysti. Se oli kaikesta päätellen samaa maata kuin Joel. Aina oli voitettava. Kiehtovaa etten sanoisi. Nyt mä aloin tajuta miksi Aleksi piti tuota kilpailuviettiä seksikkäänä... 

***

Sanoja 598

Tässä teille nyt tämä kun sitä kuitenkin odotitte :)