𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵 ✅️

22 - Mahtava työilmapiiri

Y/n

Tulin tänään bussilla töihin, koska Eerika on sairaslomalla. Olisihan minulla ollut se auto kotona, mutta ei kuskia. Kovasti oon yrittänyt itse opetella takaisin auton rattiin.
Se ei ole niin helppoa.

En olekaan vielä kertonut ilouutisia työkavereille, kun oon ollut vapailla sen verran pitkään. Jos sen tekisi tänään. Muistaakseni Sanna, Aino, Iiro ja muutama muu ovat samassa vuorossa.

Kävelen takaovesta sisään ja suuntaan naisten pukuhuoneeseen. Siellä onkin jo kaikki muut vaihtamassa vaatteita.

"moi." Hymähdän.

"Y/n!" Aino riemastuu.

"missä sä oot ollut?" Sanna kysyy.

"oon pitäny pekkasia. tässä on ollu vähän kaikenlaista." Myhäilen.

"ahaa..? mikäs noin hymyilyttää?" Sanna virnuilee.

"noh, sanotaanko näin et tällä hetkellä syön kahden edestä." Hymyilen.

"ootsä raskaana?" Sanna kysyy.

Nyökkään.

"etkä ole!" Aino kiljuu.

Nyökkään naurahtaen.

Tuo hyppää kaulaani ja halailemme hetken aikaa.

"omg!! ihanaa onneks olkoon!"
Aino sanoo iloisena.

"kiitos." Naurahdan.

Sanna tulee myös halaamaan ja toivottamaan onnet.

"paljon onnea. muista, että multa voi kysyä vinkkejä tai apua ihan kaikesta mikä liittyy raskauteen."
Sanna sanoo.

"no ihan varmasti muistan." Hymähdän.

Myös muut työkaverit tulevat onnittelemaan. Sitten on jo aika pukea työvaatteet ja lähteä kaupan puolelle. Sitä ennen kerron uutiset vielä miehille taukohuoneessa.

"kuulkaas jäbät, tilanne on se et en voi nostaa mitään hirveän painavaa" Totean.

"aijaa, eihän mitään oo sattunu?"
Iiro kysyy.

"no ei varsinaisesti, se on itseasiassa hyvä juttu." Sanon.

"öö.. mä oon ihan pihalla."
Iiro naurahtaa.

Myös tuon vieressä seisova Matti ei näytä saavan selkoa puheistani, mikä on kieltämättä huvittavaa.

"auttaako yhtään, jos sanon et ens keväänä musta tulee äiti." Naurahdan.

"hetkinen.. siis sä oot paksuna?"
Iiro kysyy.

Nyökkään hymyillen.

"wautsi, onneks olkoon!"
Iiro hymähtää.

Hän halaa minua varovasti, samoin Matti.

"onnea tyttönen." Matti hymähtää.

Liikutun vähän siitä, kuinka hyvin uutiset työpaikallani otettiin. Ihan mahtava työilmapiiri. Harmi vain, ettei Eerika ole täällä..

--

Kävelen kaupan läpi kohti kassoja ja matkalla huomaan monia odottavia äitejä, sekä äitejä vaunujen tai monen lapsen kanssa. Niin hassua ajatella, että 7 kuukauden päästä minäkin työnnän vaunuja pitkin poikin maita ja mantuja.

"hei anteeks?" Kuuluu ääni takaatani.

Käännähdän ja näen nuoren naisen, jonka katse on erityisen lempeä. Huomaan hänen pyöristyneen vatsansa. Hän on hieman pitemmällä, kuin minä. Ehkä noin 20 viikolla.

"joo?" Kysyn.

"onks missä vauvojen tarvikkeet? pitäs tätä tulevaa pikkusta varten vähän katella et mitä ostais." Tuo hymähtää.

"ahaa, okei. vauvantarvikkeet on tuolla, missä näkyy talous- ja vessapaperit. siitä seuraava hylly." Hymähdän.

"kiitos paljon." Nainen hymähtää.

"tota.. saanko kysyä et kuinka pitkällä olet?" Kysyn varovasti.

"joo! 21 viikkoa." Nainen hymähtää.

"mä oon itseasiassa myös raskaana, 13 viikkoa." Sanon.

"ihanaa, onnea." Nainen hymyilee.

"mä oon Y/n." Esittelen itseni.

"Iida." Nainen sanoo.

Juttelimme vielä hetken aikaa, kunnes vaihdoimme numeroita tämän Iidan kanssa. Hän on tosi mukava ja mikä parasta, minulla on ensimmäinen äitikaveri!

Jatkan matkaani kassalle ja istahdan sen takana olevalle tuolille. Sytytän kassan numeroon valon, jotta asiakkaat eivät pakkautuisi pelkästään yhdelle tai kahdelle kassalle. Näin iltapäivisin on pahin ruuhka, koska useammat ihmiset pääsevät töistä ja tulevat suoraan töistä kauppaan.

Pari tuntia kuluu mukavasti käyttäessä asiakkaiden ostoksia lukijassa ja maksuttaessa heitä. Kuudelta voi jo sulkea kassan, sillä pahin ruuhka-aika on ohi. Niinpä suljen kassan ja lähden nautiskelemaan taukohuoneeseen eväitäni.

--

Myöhemmin illalla

Riisun työvaatteet kaappiini ja vaihdan omat päälle. Pääsen onneksi Sannan kyydillä kotiin, joten ei tarvitse kuluttaa rahoja bussiin. Se oli oikeasti ihan hiton kallis. Miettikää, että 4km matkasta 15 euroa?! Ihan älytöntä riistoa.

Vaihdamme automatkalla kuulumisia. Sanna kertoi, miten hänen ja miehensä avioeroprosessi on edennyt. Kuulemma hän asuu toisaalla lasten kanssa ja mies on jäänyt yksin heidän omakotitaloon. Kaikki on vielä ihan kesken, mutta Sannan mukaan asiat selviävät pikkuhiljaa.

Lopulta olemmekin tutun kerrostalon edessä ja hyppään pois kyydistä, toivottaen hyvät yöt. Olisin tietysti myös maksanut bensarahaa, mutta Sanna kieltäytyi. Enhän minä voinut häntä pakottaakaan ottamaan rahojani.

Asuntooni päästyäni, näen Eerikan nukkumassa sohvalla. Teen iltarutiinit mahdollisimman hiljaisuudessa ja hipsin pitkin kämppää. Kun olen syönyt iltapalaa ja pessyt hampaat, menen makuuhuoneeseen ja suljen
oven perässäni.

Ennen nukkumaanmenoa laitan Nikolle viestiä. En viitsi soittaa, kun Eerika nukkuu viereisessä huoneessa. En halua herättää häntä.

minä:
"hyvää yötä rakas, nuku hyvin 😘"

Rakas<3:
"kauniita unia kulta ❤"

-
sanat: 683

tuli aavistuksen pidempi luku kuin aiempi, mutta se ei nyt varmaan teitä hirveästi haittaa 😂🥰