𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵 ✅️

43 - Julisteita ja bändipaitoja

Niko

Keväinen, aurinkoinen aamu oli valjennut keikkabussiin. Bändin rumpali keittää pienessä "keittiössä" kahvia, kun minä taas katselen ikkunasta ohi lipuvia maisemia.
Muut nukkuvat vielä.

"komia ilma." Tommi toteaa.

"on." Nyökkäilen.

Basic suomalaisuus. Puhutaan
säästä ja vieläpä smal talkilla, joka kuulostaa tyhmältä suomen kielessä.

"mitäs sulle kuuluu ihan niinkö rehellisesti?" Tommi kysyy.

"hyvää, vaikka tietysti ikävöin Y/n:ia ja meidän pikkusta." Sanon.

"no se on kiva kuulla, että edes jollain menee hyvin." Tommi hymähtää.

"mitä meinaat? onks sulle sattunu jotain?" Kysyn.

"puhuin tästä jo Ollille aiemmin, mutta siis no, pitkä tarina. tiivistettynä aloin tapaileen yhtä naista ja sitten selviskin, että sillä on jo poikaystävä." Tommi kertoo.

"oho.. kuulostaa ikävältä. mitä meinasit?" Kysyn.

"sepä juuri. en oikein tiiä et mitä meidän välillä tapahtuu. tää Kiia kerto et rakastaa mua, mutta mä en niinkään oo varma omista tunteistani. " Tommi huokaa.

"aikamoista. ehkä sun kannattais jutella sen Kiian kaa?" Ehdotan.

"Olli sano samaa. ehkä mun pitäis." Tommi pohtii.

"nii, ihan mikä sulle itelle tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta."
Kohautan hartioitani.

Tommi uppoaa omiin ajatuksiinsa, samalla kaataen juuri keittämäänsä kahvia omaan kuppiinsa.

Tuo kävelee luultavasti bussin takatilaan, joten annan hänen olla rauhassa ja kaadan sitten itsellenikin aamukahvia.

Kaivan jääkaapista margariinin, juuston ja kinkun. Lätkin ne kahden ruisleivän päälle. Istahdan sitten pöytään ja alan nauttimaan aamiaisesta, kun samalla läppäriltäni pyörii Miehen Puolikkaat.

"huomenta."
Tuttu ääni köhäise.

Nostan katseeni kiertuemanageriin Santeriin, joka sutii linnunpesältä muistuttavaa hiuspehkoaan edes jonkinlaiseen kuosiin.

"huomenta." Hymähdän.

Hänessä on aistittavissa pieni väsymys ja ärtymys. Jospa Tompan kahvi piristäisi!

"vittu ko Mikko kuorsaa niin että munki peti tärisee. pitää ostaa seuraavalta huoltsikalta korvatulppia." Santeri tuhahtaa.

"no voi ei, on sullaki suuret ongelmat." Sanon virnistellen.

"älä ny. vai haluutko nukkua ens yön Mikon yläpuolella?" Santeri luo minuun murhaavan katseen, joka lähinnä vain naurattaa.

"joojoo tajuun kyl." Hymähdän.

"sentään Joel ja Olli osaa pitää turpansa kiinni yöllä. ja tietty minä." Santeri toteaa.

Pyöräytän silmiäni huvittuneena ja jatkan sitten aamupalan syömistä. Santerikin kaataa itselleen pannusta kahvia.

--

Myöhemmin päivällä

Saavuimme Ouluun jokin aika sitten. Täällä meidän on tarkoitus vetää Tullisali täyteen. Tosin ennen illan koitosta pääsimme käymään kotikotona.

"keitetäänkö kahvia?" Äiti kysyy.

"no voihan sitä keittää."
Hymähdän.

"miten Y/n jakselee?"
Äiti jatkaa kyselyä.

Tuo tiputtelee samalla kahvinpuruja suodatinpussiin. Naiset osaa näköjään multitaskata. Luin sellaisen artikkelin, että ainoastaan naiset osaa tehdä monta asiaa yhtäaikaa. Miehille se on jotenkin liian haastavaa tai jotain..

"selkä sillä on ollu kipeä, mutta muuten oikein hyvin." Sanon.

"no sitähän se yleensä raskauden loppupuolella on." Äiti toteaa samalla napsauttaen kahvinkeittimen päälle.

"näemmä. mutta joo, lapsi voi myös hyvin ja musabisnes jyllää hyvää vauhtia eteenpäin." Sanon.

"ihanaa kuulla." Äiti hymähtää. 

--

Ryystän kupin pohjalta viimeiset kahvinrippeet ja käyn viemässä kupin tiskialtaaseen.

"kiitti kahvista, mä lähen jututtaan Neaa ja veljiä." Sanon.

"mene ihmeessä." Äiti hymyilee. 

Kävelen eteiseen ja nousen portaat ylös yläkertaan. Kurkkaan ensin omaan huoneeseeni, koska se on käytävän ensimmäinen.

Vierashuonehan se nykyään on, mutta on siellä silti säilytetty mun vanhoja tavaroita. Kuten esimerkiksi julisteita ja bändipaitoja.

My Chemical Romance -kamaa
löytyy maailmanlopun edestä.
Se oli silloin mun teinivuosinani kuuminta hottia. Silloin myös löysin sisäisen emo-minäni ja muunmuassa värjäsin tukkani punaiseksi. Voi niitä aikoja..

Suljen sitten huoneeni oven ja suuntaan Nean huoneen ovelle. Koputan siihen pari kertaa.

"pikku hetki!" Nea huudahtaa.

Kuulen oven takaa supinaa ja liikehdintää. Lopulta ovi avautuu.
Olen iloisesti tervehtimässä Neaa, mutta sitten huomaankin minulle tuntemattoman pojan istumassa pikkusiskoni sängyllä.

"keskeytinkö mä jotain?"
Kysyn.

"et, me vaan juteltiin. tossa on muuten Verneri, mun uus poikaystävä ja Verneri, tässä on mun isoveli Niko" Nea hymyilee esitellessään meitä toisillemme.

"moi." Verneri hymähtää.

"terve. pidähän sit Neasta hyvä huoli." Sanon pilke silmäkulmassa.

"Nikooo onko pakkooo!"
Pikkusiskoni älähtää.

"pitäähän se vähän testata tota sun jätkääs." Virnuilen.

Nean kasvot vääntyvät hämmentyneeseen mutruun. Tirskahdan tuon ilmeelle.

"hei se oli läppä. olkaa vaan ihan rauhassa, mä meen ettiin Niiloa ja Nooaa." Naurahdan.

"no hehheh. goodbye."
Nea vinoilee.

Naurahdan vain, kun poistun tuon huoneesta. Kuulenkin sitten Nooan huoneesta pianonsoittoa, joten suuntaan sinne.

Onkohan Nooalla taas uusia musajuttuja?

-
sanat: 670

työharkkaa kohta 2 viikkoa takana ja on ollu super mukavaa! :) huomenna vielä 12-19 ja sitte su & ma vapaata 🥰

mukavaa viikonloppua 💛