𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵 ✅️

28 - Kahville

Y/n

Aino makaa sikiöasennossa sohvallaan, joka on likainen ja täynnä roskia. Hän on ainoastaan saanut sanotuksi, että ahdistaa. Tottakai minä ymmärrän häntä. Se mitä hän on joutunut kokemaan, on ihan hirveätä.

En ihmettele yhtään, että ahdistaa. Pelkästä ajatuksesta saan jo kylmiä väreitä. Hyi saatana.

"kuule, mä mietin et jos voisit vaikka päästä jonku luo muutamaksi yöksi ja minä ja Eerika siivotaan sun koti sillä aikaa?" Ehdotan.

Aino nyökkää hitaasti ja ojentaa puhelimensa minulle. Hän neuvoi soittamaan äidilleen. Löydän tuon äidin numeron puhelulokista ja alan soittamaan. Minulle vastataan melkein heti.

"Y/n Y/s tässä moi. oon Ainon työkaveri ja ihan kaveri muutenkin. sellasta asiaa et nyt sun tyttärellä menee aika huonosti ja se tarvii yösijaa muutamaksi yöksi. mä en rupea selittämään Ainon puolesta sen enempää, mutta hän kertoo sitten itse kun on siihen valmis." Sanon.

"no voi hyvänen aika. kiitos sinulle kun ilmoitit. minä tulen hakemaan Ainon heti." Ainon äiti sanoo hieman säikähtäneenä.

"hyvä, kiitos." Sanon.

Puhelu päättyy nopeasti.

Alan pakkaamaan kaapista löytämääni reppuun vaatteita, hygieniatarvikkeita ja muuta tarpeellista. Sen jälkeen autan naisen ylös sohvalta ja autan tuon pukemaan kengät jalkaan, sekä laittamaan takin päälle.

Hetken päästä ovikello soi ja avaan oven. Ainon äiti kauhistuu nähdessään tyttärensä ja tämän asunnon kunnon.

"voi pyhä luoja! mitä on tapahtunut?" Tuo kysyy järkyttyneenä.

"äiti.. auta."
Aino sanoo ääni väristen.

Aino romahtaa äitiään vasten jolloin hänen äitinsä halaa häntä tiukasti ja lohduttelee. Tuntuu niin pahalta nähdä Aino noin huonossa kunnossa.

"siinä on jotain Ainon kamoja, mitä löysin. te voitte ottaa ihan rauhassa, minä ja meidän työkaveri siivotaan tämä asunto." Sanon rauhallisesti, samalla ojentaen reppua Ainon äidille.

"voi kiitos tyttökulta. olet hyvä ystävä." Ainon äiti kuiskaa.

"parhaani yritän." Sanon.

"me lähdetään nyt. kiitos että ilmoitit Ainosta. ja hei, meille olet aina tervetullut käymään." Ainon äiti hymähtää.

Tuo kertoo minulle heidän osoitteensa. Kiitän vielä häntä ja he poistuvat paikalta.

Sitten soitakin puolestani Eerikalle, että tulee siivousavuksi.

--

Muutaman tunnin uurtamisen jälkeen kämppä on kuin uusi. Tänne tullessani lattiat olivat roskia täynnä, samoin sohva. Verhot olivat kiinni ja hyllyissä pölypeitteet.

"tuntuu ihan hirveältä Ainon puolesta. ei kenenkään kuuluis joutua kokemaan mitään sellasta." Huokaisen.

"niinpä. toivottavasti Iiro saa potkut." Eerika sanoo.

"no jos ei saa, niin ihmettelen todella suuresti." Tuhahdan.

Eerika nyökyttelee.

Soitin aiemmin aamulla pomolle ja hän ainakin kuulosti ottavan asian vakavasti. Hän korosti, ettei kenenkään työntekijän pidä joutua pelkäämään töissä käymistä yhden työntekijän takia. Toivossa on siis hyvä elää..

Lähdemme Ainon kotoa jättäen taaksemme puhtaan ja melkein kuin uuden asunnon. Tää päivä on kyllä syönyt voimia paljon, olisi kiva keskittyä johonkin mukavempaan.

Ilokseni huomaan autossa, että uusi äitikaverini Iida on laittanut viestiä. Hän kysyy pääsenkö kahville. Meinaan ensin sanoa, ettemme voi juoda raskaana kahvia, mutta muistankin että yksi kuppi päivässä ei tee sikiölle pahaa.

Vastaan hänelle, että sopii. Kysyin vielä perään, että minne hän haluaa mennä. Iida kertoi olevansa kauppakeskus Forumissa tällä hetkellä, joten pyysin Eerikaa viemään minut sinne.

--

Näen Iidan istumassa kahvilan pöydän ääressä kahden kahvin kanssa. Hymyilemme toisillemme ja lopulta halaamme, kun saavun pöytään.

"moi, ihana nähdä." Iida hymähtää.

"sitä samaa." Hymähdän.

"tilasin sulle kahvin, toivottavasti pidät." Iida sanoo.

"kiitos! ihan varmasti pidän." Hymähdän.

Istahdamme alas ja alamme vaihtaa kuulumisia. Iida kertoi minulle vauvansa isästä ja kihlatustaan Fransista. He kuulemma tapasivat lukiossa ja ovat olleet siitä asti yhdessä. Sain tietää, että olemme samanikäisiä. Eli kumpikin meistä on 23 vuotta.

"sä ja Frans ootte vissiin samanikäsiä?" Kysyn.

"joo. mut hei kerro sun kumppanista, jos sulla sellainen on." Iida sanoo. 

"mä seurustelen yhen Nikon kanssa ja meillä on 5 vuotta ikäeroa. Niko on siis kakskytseittemän." Kerron.

"uu kiva. miten tapasitte?" Iida kysyy.

"baarissa, se tuli pienessä humalassa iskemään mut." Naurahdan.

"eikä! ihan huippu!" Iida nauraa.

"sanotaanko näin et kieltämättä oli huvittavaa, mutta ainaki se onnistu mut iskemään. itseasiassa, mun Niko ei oo mikä tahansa Niko.." Sanon salaperäisenä.

"okei?" Iida hymähtää hämmentyneenä.

"Niko on Blind Channelin Niko." Virnuilen.

Iidan leuka tipahtaa lattiaan. Hän melkein alkaa kiljumaan. Naurahdan vain hänen reaktiolleen.

"siis sä.. hetkinen. mä oon vähän järkyttyny." Iida naurahtaa.

"oisin mäki." Naurahdan.

"wau. aika hurjaa.. sä oot napannu melkosen miekkosen." Iida myhäilee.

"niin mä oon tainnut tehdä."
Hymyilen.

Iida kysyi julkisuudesta, että olemmeko kertoneet suhteestamme jne.

"oon mä parissa kuvassa Nikon instassa ja fanit pitää meitä söpönä parina, mikä on mun mielestä ihanaa. muutenki fanit on suurimmaksi osaksi hyväkäytöksisiä. mutta siis lapsesta ei olla kerrottu ja ei oikein olla pohdittu sen syvemmin, että halutaanko tuoda julkisuuteen. askel kerrallaan. Niko on tällä hetkellä sitäpaitsi rundaamassa ympäri suomee, niin ei oikein olla ehditty puhuu." Selitän.

"puhutte sit vaikka face to face, niin ainakaan mitään epäselvyyksiä ei jää." Iida sanoo.

"niinpä." Nyökkäilen.

"mut tota tulkaa ihmeessä joskus käymään meillä. olis upeeta tavata Niko." Iida hymähtää.

"eiköhän me jossain vaiheessa ehditä ja voittehan tekin tulla sitten meille, kunhan päästään muuttamaan yhteen." Hymähdän.

"todellaki. mut oli kiva kahvitella, kiitos seurasta." Iida hymyilee.

"hei samoin, moikka." Hymyilen.

Halaamme vielä, jonka jälkeen lähdemme eri suuntiin.

Jäipä Iidan tapaamisesta hyvä mieli.

-
sanat: 829

tällasta settiä tänään! ens osassa luultavasti pieni aikahyppy :)

tsemppiä kaikille joilla on syystä tai toisesta vaikeeta, kaikki järjestyy ajan kanssa ❤️‍🩹