𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵 ✅️

42 - "Särkisin vaan koko miehen"

Y/n

Herään aamulla omasta sängystä, Eerikan vierestä. Se jäi yöksi, kun ei jaksanut lähteä takaisin kotiinsa.

Eerika ja Joonas ei siis vielä asu yhdessä. Eilen illalla ystäväni väläytteli kyllä ideaa yhteenmuutosta ja toivoi pääsevänsä poikaystävänsä kanssa saman katon alle pian. Jep, vihdoin he seurustelee!

Olen kuitenkin sitä mieltä, että ei kannata kiirehtiä asian kanssa. Se on sitten vähän paska homma, jos tulee ero ja on jo ehditty muuttaa yhteen. Joskus valitettavasti käy kuitenkin niin. Sanoin eilen samaa Eerikallekin.

Hän oli samalla kannalla.
Vaikka hän kyllä kovasti haluaisi päästä jokaikiseksi yöksi Joonaksen viekkuun nukkumaan ja ylipäänsä jakamaan päivittäisen elämän hänen kanssaan. Tietysti.

Töissä on tapahtunut myös kuulemma muutoksia. Iiro on onneksi saanut potkut ja Hanneksesta on tullut vakituinen työntekijä Iiron tilalle. Mutta olihan siellä tapahtunut vähän muutakin..

Jenni ja joku muu työkavereistamme olivat puhuneet musta paskaa.
Eerika oli vähän vahingossa sattunut kuulemaan sen keskustelun.

Jennin ja jonkun muun työkaverini mielestä olen huomiohuora, koska olen yhdessä tunnetun henkilön kanssa ja mukamas kontrolloin Nikon elämää. Ilmeisesti en antais sen olla bändin jätkien kanssa tai jotain. Lisäksi meidän tulevasta lapsesta puhutaan vahinkona.. Paskanmarjat!

Luuleeko ne tosiaan, että oon joku lapsellinen ämmä? Et haen huomioo Nikolla? ja et kontrolloin sen elämää? Ja sit vittu vielä kehdataan puhuu mun lapsesta vahinkona!

Ensinnäkin, mä rakastan mun poikaystävääni aidosti ja koko sydämestäni. Miksi helvetissä hakisin meidän parisuhteella huomiota?

Toisekseen, olen painottanut Nikolle, että vaikka parisuhde on tärkeä, niin  kaverit on myös. He ovat meille kaikki kaikessa. Tarkoittaen tällä bändin poikia ja heidän kumppaneitaan.

Ja kolmannekseen, lapsihan ei ollut suunniteltu. Mutta ei se todellakaan oo mikään vitun vahinko. Meidän tuleva lapsi on yksinkertaisesti meant to be.

Kaikki lapset, jotka tähän maailmaan syntyvät, ovat yhtä arvokkaita. Oli se lapsi sitten suunniteltu tai ei. Ikinä ei kuitenkaan saisi sanoa, että jonkun lapsi on vahinko. Se on ilkeyden huippu.

--

Katsomme telkkarista jotain uusintoja Frendeistä. Samalla Eerika hieroo selkääni, koska se on alkanut olla todella kipeä. Vatsa alkaa painaa niin paljon pikkuhiljaa, että se rasittaa selkää ja aiheuttaa selkä- ja liitoskipuja.

"mä en malta oottaa että pieni ihme syntyy." Eerika hymähtää.

"noh, parin kuukauden päästä tää pikkunen tyttö on pihalla." Hymyilen.

"pelottaako sua synnyttää?"
Eerika kysyy.

"en mä oikein tiedä, ei kai. tottakai toivon ettei jouduttas sektioon. mut jos  niin käy, nii se on vaan hyväksyttävä. pääasia et tyttö syntyy turvallisesti ja on terve." Sanon.

"niinpä. mut mä uskon, että kaikki menee hyvin ja saatte pienen ihan luonnollisella tavalla ulos."
Eerika hymyilee.

"toivottavasti. kiitos ihan sikana, kun tuet ja oot mun kanssa tällä matkalla. " Hymyilen.

Eerika halaa minua ja kuiskaa korvaani;

"tottakai. sä oot mun bestis ja bestikset tukee toisiaan aina."

"samoin." Hymyilen.

Eerikan ilme kuitenkin vakavoituu yhtäkkiä. Mikä nyt?

"musta on niin ihanaa, että te saatte lapsen ja oon tosi onnellinen teiän puolesta. kuten tiiät, että oon itekin haaveillu omista lapsista aina. mut tota.. mä en voi saada omia lapsia." Eerika murtuu itkuun.

"voi rakas." Sanon itkun partaalla.

Nappaan Eerikan halaukseen ja annan tuon itkeä niin pitkään, kuin on tarpeen. Paitani kastuu, mutta ihan sama. Tärkeintä on nyt olla tukena ystävälleni.

Noin puoli tuntia myöhemmin Eerika on valmis avautumaan asiasta tarkemmin.

"mä sain yks päivä tosi voimakkaan vatsakrampin. aattelin ekaks, että liittyy menkkoihin, mutta sit se muuttu niin kivuliaaksi että se oli jotain ihan järkyttävää.. menin päivystykseen ja ootin, kunnes pääsin gynekologin vastaanotolle. se ultrasi mun kohdun ja sano, että mun munasarjat on jotenki tosi ahtaat. sit se sano, että valitettavasti todennäköisesti en ikinä tuu saamaan omia lapsia. ihan täysin mahdotonta se ei kuulemma oo, mutta kovin helpostikaan en pysty raskautumaan." Eerika selittää.

"mä oon pahoillani rakas.. ootko kertonu Joonakselle?" Kysyn.

"emmä oo pystyny. musta tuntuu et särkisin vaan koko miehen ja sit meitä ei enää olis."
Eerika nyyhkyttää.

"hei, ei Joonas oo sun kanssa yhdessä pelkästään lapsien takia. se rakastaa sua ja sä oot sille maailman tärkein nainen, usko mua. tottakai toi asia on varmasti raskas, mutta kerro sille. kunhan vaan pystyt ja tunnet, että on oikea hetki." Sanon lempeästi.

"kiitti et jaksat tsempata."
Eerika sanoo rauhallisesti.

"niin ne bestikset tekee."
Kuiskaan.

Ja niin me halailtiin.

-
sanat: 675

voi Eerika parka 💔

hyvää pääsiäistä! 🐣