𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵 ✅️

33 - Kerrostalon kokoisia kakkuja

Niko

Junamatka takaisin Helsinkiin sujui rauhallisesti. Sain olla koko matkan ihan rauhassa, vaikka istuin "normaalien" ihmisten kanssa.

Ehkä se vain on se suomalaisuus, mistä johtuen ihmiset ovat kunnioittavia ja eivät tule turhaan häiritsemään.

Eihän mua tietystikään haittaa, jos vaikka kohteliaasti moikkaa tai pyytää kuvaa, mutta se on inhottavaa jos minun ympärilläni pyöritään kuin herhiläiset.

Y/n oli vastassa rautatieasemalla. Olihan meillä ollut toisiamme vähän ikävä. Onneksi ei jouduttu olla sen pitempään erossa toisistamme.

"moi kulta, ihana nähdä."
Y/n hymyilee.

"samoin." Hymyilen.

Halaamme ja pussaamme nopeasti toisiamme huulille. Tätä menoa ollaan kohta varmaan jossain seiskan kannessa, mutta olkoot. Ei mua kiinnosta mitä muut meistä ajattelee.

"mennään, Eerika oottaa autossa."
Y/n sanoo.

Lähden kävelemään naisen perään, kohti autoa. Autolle saapuessa heitän laukut takakonttiin ja istahdan takapenkille, Y/n:in tullessa viereeni.

"moi, oliko mukavaa Oulussa?"
Eerika kysyy hymähtäen.

"ainahan siellä on." Hymähdän.

"no kiva kuulla. te ootte kyllä semmosia sydänkäpysiä."
Eerika naurahtaa.

Y/n oli nimittäin päättänyt suudella minua.

"paraskin puhuja, ite oot Joonaksen kaa." Y/n vinoilee.

"ai seurusteletteko te?" Kysyn.

"no ei me varsinaisesti. edetään aika hitaasti, joka on meille sopiva tahti" Eerika hymähtää

Nyökkään.

--

Y/n oli luvannut pyykätä vaatteitani, joten makoilin kaikessa rauhassa hänen sohvallaan. Telkkarista tulee joku amerikkalainen ohjelma, missä leipurit taikovat suurinpiirtein kerrostalon kokoisia kakkuja. No ei nyt ihan niin isoja, mutta you get it.

Katseluhetkeni keskeytyvät kylpyhuoneesta kantautuvaan vaikerointiin.

Nousen sohvalta ylös ja suuntaan kylpyhuoneeseen, nähdäkseni siellä Y/n:in pitämässä lavuaarin reunasta kiinni ja hengittelemässä raskaasti.

"mikä sul on hätänä?" Kysyn vähän huolissani.

"supistaa." Tuo sanoo tuskaisena.

"voinko mä auttaa jotenkin?" Kysyn.

"hiero vaikka selästä."
Y/n saa sanotuksi.

Alan hieromaan hänen alaselkäänsä, kun hän keskittyy hengittelemään. Supistukset menevät onneksi nopeasti ohi.

"hui, ne oli kivuliaita."
Y/n hengähtää.

"no siltä se näytti. kuule, ehkä parempi että lepäät loppupäivän. mä hoidan noi pyykit loppuun." Sanon rauhallisesti.

Y/n nyökkää, suukottaa minua poskelle ja lähtee sitten kylpyhuoneesta.

"kuvittele et enää pari päivää ja tää vuos on ohi!" Y/n huudahtaa jostain päin kämppää.

"jep! hurjaa kyl." Huudahdan takaisin.

Nainen saapuu kylpyhuoneeseen ja nojautuu hymyillen vasten ovenkarmia.

"eiks sun pitäny levätä?"
Kysyn huvittuneena.

"miten mä malttaisin levätä ku mul on maailman kuumin mies mun kylppärissä laittamassa pyykkejä."
Y/n virnuilee.

Punastun hieman Y/n:in sanoista, mutta suutelen tuota. Harmi ettemme voi enää mennä sänkyyn. Y/n ei enää vauvavatsansa takia pysty harrastamaan sitä kauneinta.

"oot säki aika kiva paketti."
Virnuilen.

"kiitos." Y/n myhäilee.

"no mut, mä laitan nämä pyykit, nii mee sä vaan lepäileen. tuun kohta perässä." Hymähdän.

"älä viivy kauaa." Y/n sanoo.

En en rakas.

--

Laitan makuulle Y/n:in viereen sängylle ja kaappaan hänet osittain kainalooni.

"mitäs me uv:na tehään?" Y/n kysyy.

"me ollaan yleensä juhlittu jätkien kanssa keskenään, mut sähän voit tulla mukaan. me ollaan yleensä oltu mun kämpillä." Sanon.

"okei. mut mä en voi juoda alkoholia sit, et mun täytyy varmaan ostaa itelleni pommaccia." Y/n hymähtää.

"jep. eikä meillä alkoholi oo meiän juhlissa mitenkään pääosassa. pääasia et jengillä on hauskaa." Totean.

"mitä luulet et tuoko Joonas Eerikan niihin uv bileisiin?" Y/n kysyy.

"eiköhän se tuo. Joonaksen tuntien voin olla aika varma." Hymähdän.

Y/n hymähtää.

"joo no en mäkään yllättyis."
Y/n toteaa.

"kuule, mä mietin et mitäs jos kysyttäis jotain jätkistä kummiksi?" Ehdotan.

"mä oon itseasiassa miettiny, että Ollia vois pyytää." Y/n sanoo.

"mahtavaa! sit pyydetään Ollia." Hihkaisen.

Y/n hymyilee.

Puhelimeni viestiääni keskeyttää kuitenkin tuon kauniin naisen tuijotuksen.

"sori." Mumisen.

Kaivan puhelimen taskustani ja avaan lukitusnäytön. Lukematon viesti henkilöltä Aleksi.

"Ale laitto jotain viestii, tsekkaan tän ihan nopeeta." Sanon.

"joo ihan rauhassa."
Y/n sanoo lempeästi.

Avaan WhatsApp-keskustelun, hämmentyen todella paljon Aleksin viestistä..

"Niko auta.."

-
sanat: 616

mikäköhän Aleksilla on? 😳

edelliseen osaan liittyen, Mirasta paljastuu juttuja kyllä jossain vaiheessa ;)