𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵 ✅️

29 - Candy Crush Saga

Niko

Skip kotiinpaluuseen, kirjassa aletaan olla siis joulukuun puolella.

Kiertuebussi kaarsi studiorakennuksen pihaan. Olen niin innoissani ja onnellinen, koska pääsen näkemään Y/n:in pitkästä aikaa. Ollaanhan me juteltu puhelimessa ja viestitelty, mutta ei se tunnu samalta.

Nappaan tavarani ja astun bussista ulos. Edessäni seisoo Y/n, jonka luokse juoksen ja kaappaan naisen halaukseen. Tuon suusta pääsee pieni naurunpyrähdys, joka saa minut ihan sekaisin. Voi luoja kun mulla on ollut ikävä!

"oli ikävä." Sanon lempeästi.

"niin mullakin oli sua. mut nyt me ollaan tässä yhdessä." Y/n kuiskaa.

Suutelen naista intohimoisesti, kunnes meidät keskeyttää liiankin tuttu rykiminen.

"tota jos ette alkais kuitenkaan muhinoimaan siinä." Santeri hymähtää.

"no joojoo." Inisen, kuin pikkulapsi.

Muut jäävät vielä studion pihalle pitämään jotain torikokousta keskenään, kun me lähdemme kohti autoa. Eerika odottaa meitä siellä.

"moi." Hymähdän naiselle.

Istahdan takapenkille ja vedän turvavyön kiinni.

"terve. tais olla ihan hauskaa?"
Eerika kysyy huvittuneena.

"olihan se." Hymähdän.

Olemme juuri lähdössä, kun huomaan Porkon juoksevan kohti autoamme.

"hei stop! Porko juoksee tännepäin." Ilmoitan.

Lopulta tuo hengästynyt mies pääsee auton viereen ja huitoo jotain kädellään. Otapa sitten tuostakin selvää.. Eerika avaa kuskin puolen ikkunan ja kysyy, mikä on homman nimi.

"nii sitä vaan et otatteko mut myös kyytiin?" Joonas kysyy.

"tottakai!" Eerika hymähtää liiankin iloisesti.

"jes kiitti. mä heitän mun laukun tonne takakonttiin eka."
Joonas hymyilee.

Aistinko ihastumista?

Odotamme Porkoa ihan pienen hetken, kunnes tuo jo istuu vieressäni takapenkillä. Hän selaa puhelintaan alkumatkan, mutta siirtyy sitten pelaamaan todella intensiivisesti Candy Crush Sagaa.

Itse nojaudun ikkunaa vasten ja katselen ohimeneviä maisemia. Kuuntelen osittain etupenkiltä kuuluvaa puhetta. Jotain tyttöjen juttuja. En tiedä pitäisikö vain jättää kuuntelematta vai kuunnella salaa. Salakuuntelu on pieni paheeni..

"Niko?" Joonas kuiskaa.

Käännän katseeni mieheen, joka katsoo minua.

"voitko antaa Eerikalle mun puhelinnumeron?" Joonas kysyy.

"anna ite."
Tuhahdan huvittuneena.

"Niko mä en uskalla!"
Joonas huutokuiskaa.

"no voii, menikö jollaki pupu pöksyyn?" Nauran hiljaa.

"ime munaa." Joonas tuhahtaa.

Nauraa räkätän vain. Muuta en pysty tekemään. Voi Porko..

Lupauduin kuitenkin auttamaan Porkoa. Hän sai autossa kirjoittaa lapulle puhelinnumeronsa ja minä annan sen sitten Eerikalle, kunhan pääsemme Y/n:in luokse.

--

Kun olimme heittäneet Joonaksen kämpille, saavuimme sen jälkeen aika pian Y/n:in luokse.

"ainii, unohdin kertoo yhen jutun."
Y/n sanoo.

"mm?" Mumisen.

"kysyin Eerikaa kummiksi ja hän suostu, onhan se rakas sulle okei?"
Y/n kysyy.

"no tottakai. mukavaa kuulla." Hymähdän.

"jee, oot ihanin." Y/n naurahtaa.

Naurahdan ja vaihdamme suudelman.

"mä varmaan tässä lähiaikoina muutan täältä pois. mulla on vahva fiilis, että pärjään yksin ihan hyvin." Eerika mainitsee.

"ihan miten sä ite haluat. muista kuitenkin, että oot tervetullut tänne aina." Y/n sanoo lempeästi.

Hän halaa sitten parasta ystäväänsä. Katson tyttöjä hymyillen. Heistä näkee, että he todella välittävät toisistaan.

"itseasiassa Eerika, mulla olis sulle jotakin." Sanon.

Tuo katsoo minua hämmentyneenä, kun kaivan housujeni taskusta hieman rypistyneen paperilapun ja ojennan sen hänelle.

"mitä mä tällä?" Hän kysyy hämmentyneenä katsoen paperin sisältöä.

"soitat siihen numeroon."
Virnuilen.

"okei." Eerika hymähtää.

Ei taida tietää tyttö mitä ajan takaa..

--

Lokaatio oli illan aikana vaihtunut minun kämpilleni, sillä piti päästä purkamaan laukku ja käymään suihkussa. Rakas tyttöystäväni lupasi sillävälin pyykätä rundilla käytettyjä vaatteitani. On se niin kultainen nainen.

Astun suihkusta ulos ja kuivaan itseni pyyhkeeseen, jonka jälkeen asetan sen lantiolleni. Hymähdän huomatessani, että pesukone pyörii. Kiva, että joku muukin tekee välillä kotitöitä. Yksinään asuvana sitä joutuu tehdä kaiken yksin.

Menen kylpyhuoneesta keittiöön, jossa Y/n on jo laittanut iltapalaakin valmiiksi. Henkäisen onnellisena. Tämähän on jo ihan liikaa! Olisinhan mä itsekin jonkun leivän saanut väsättyä kasaan.

"eikä, Niko!" Y/n naurahtaa.

Käännähdän hymähtäen hämmentyneenä, nähdäkseni Y/n:in puhelin korvalla.

"no?" Kysyn huvittuneena.

"Eerika soitti ja sano, että oli soittanu siihen numeroon. se oli Joonaksen numero!" Y/n älähtää huvittuneena.

"sori." Naurahdan.

"emmä pahastunu, sitäpaitsi me sovittiin treffit." Eerika hymähtää puhelimessa.

"wau oikeesti?" Kysyn.

"joo, vaikka Joonas ei oikein osannu puhuu." Eerika nauraa.

Naurahdan.

Y/n jatkaa sitten puhelua Eerikan kanssa kahdestaan jonkin aikaa, kunnes tuo saapuu keittiöön. Tällä kertaa ilman puhelinta.

"otatsä iltapalaa?" Kysyn.

"otan." Y/n kuiskaa.

"teenkö leipää vai?" Kysyn.

"hölmö, en mä ruokaa halua. sä oot mun iltapala. ja se iltapala on paras sängyssä nautittuna." Y/n virnuilee.

Sitten mun pyyhkeeni joutuikin lattialle..

-
sanat: 717

no, haluatteko ens osaan
smuttia? 👀😂

ja hei kiitos paljon kaikille, kuinka hyvin ootte ottanu tän kirjan vastaan ja lukeneet! merkkaa mulle niin paljon! ootte ihania pus & hali ❤

ps. ens osa jo 30. osa 😳