𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵 ✅️

41 - Fanilauma

Niko

Olin juuri lopettanut puhelun tyttöystäväni kanssa. Jouduin valehtelemaan, että meillä on soundcheck.. Oikeasti tuolla bussin sisällä on joku tilanne päällä. Oivoi..

"pitäskö sun opetella puhuun hienotunteisemmin!" Aleksi huudahtaa Joelille.

"mä nyt oon vaan tämmönen renttu poika." Joel puolustautuu.

Olli katsahtaa minuun, kuin apua pyytävänä. Ilmeisesti hän on yrittänyt mennä väliin, mutta ei ole tepsinyt.

"mä hoidan tän." Sanon tuolle.

Olli nyökkää ja siirtyy sivummalle.

"heiheihei! stop tykkänään. asiat voi selvittää nätistikin." Älähdän.

Riitelevä kaksikko hiljenee samantien. Kummankin poskia koristaa puna. Taitaa vähän nolottaa..

"anteeks Aleksi. ei mun ois pitäny sanoo silleen.. mut mua pelottaa ja pelottaa edelleen. en osaa yhtään lukee mun tunteita." Joel sanoo.

"mun on nyt pakko päästä haukkaamaan happee."
Aleksi mumisee.

Tuo kävelee ohitseni bussin etuosaan ja laskeutuu portaat alas ulkoilmaan. Katsahdan Joelia, joka näyttää turhautuneelta.

"Ale tarvii selkeesti aikaa. sun pitää vaan antaa sille sitä." Sanon.

"niin kai." Joel huokaa.

Taputan miestä olalle ja hän lösähtää sitten oleskelutilan sohvalle osittain makuulleen.

"missä Porko ja Tommi on?"
Kysyn.

"ne lähti käymään kaupassa."
Olli vastaa.

"alright. mä meen hetkeks lepään, ennenku pitää lähteä soundcheckiin." Sanon.

Olli nyökkää ja jää Joelin kanssa sohville istumaan. Minä puolestani suuntaan punkkaani makaamaan. Vedän punkan verhon kiinni, laskeutuen sitten makuulle.

Asetan airpodit korviini, yhdistän ne puhelimeen ja pistän spotifysta jonkun soittolistan, jossa on unettavaa musiikkia. Puhelimen laitan seinässä olevaan taskuun, jonka jälkeen suljen silmäni. Pikku tirsat tekisi ihan hyvää..

--

"herätys!"

Kuulen unen läpi jonkun äänen, mutta en jaksa reagoida siihen.

"Niko Vilhelm Moilanen!"

Samassa toisesta korvastani katoaa unettava musiikki. Raotan silmiäni, pyyhkien niitä vähän.

"noni, heräsithän sä. meidän pitää mennä soundcheckiin." Joonas hymähtää.

"haista vittu." Mumisen.

Joonas naurahtaa, mutta lähtee sitten pois. Thank god. Ähisten ja puhisten nousen punkan reunalle istumaan. Sammutan musiikin kuulokkeistani ja pistän ne niille tarkoitettuun pieneen rasiaan.

Haukottelen ja venyttelen itseäni. Ihan höplä olo vieläkin.. Jotenkin päikkäreiden jälkeen on aina vähän sekavassa mielentilassa.

Kävelen muiden luo bussin etuosaan. Heitä selkeästi naurattaa jokin..

"oli vissiin hyvät päikkärit?"
Mikko virnuilee.

"oli, kunnes toi mulkku tuli herättään." Tuhahdan katsoen Joonasta.

"meiän pikku mulkku."
Mikko naurahtaa.

"hei!" Joonas älähtää "loukkaantuneena".

"selkeesti muuten oli hyvät päikkärit. äijä kuorsas ihan vitusti."
Joel naurahtaa.

"aijaa, sori." Hymähdän.

"no mitäpä pienistä. lähetäänpä nyt tonne keikkapaikalle, Santeri oottaa siellä." Tommi sanoo.

--

Myöhemmin illalla

Porvoon Taidetehdas oli tupaten täynnä. Keikka oli ihan helvetin hyvä, kuten aina. I know, vähän itsekehua. Yleisö oli joka biisin kohdalla mukana, joko laulamalla tai sitten vibaamalla. Jotkut jopa molemmilla.

Kävelemme keikkapaikalta ulos, mutta se vähän eskaloituu.. Meitä on nimittäin vastassa fanilauma. Korvissa kuuluu enää vain huudon ja kiljunnan sekoitusta.

Päätämme tervehtiä faneja, koska heitä on n. 15kpl. Otamme kuvia, annamme haleja ja juttelemme.

Kuuntelen tällä hetkellä erästä teinityttöä, joka katsoo minua ja kertoo, kuinka olen pelastanut hänet. Hän kertoo, että mitä hän käy läpi elämässään ja purskahtaa itkuun edessäni. Voi lapsikulta.

Otan tytön halaukseen ja
rauhoittelen häntä.

"ei oo mitään hätää."
Sanon rauhallisesti.

"kiitos ihan helvetisti et oot siinä." Tyttö sanoo ääni väristen.

"tottakai." Sanon.

Hetken halailun jälkeen irrottaudumme halauksesta.

"mulla on sulle vielä jotain."
Tyttö sanoo.

Tuo kaivaa repustaan mukin, jota koristaa N-kirjain. Kupin sisällä on fazerin sinisiä konvehteja. Se on pakattu läpinäkyvään lahjapaperiin.

"wau, tää on ihan sairaan siisti! kiitos paljon." Hymyilen.

Halaan tyttöä vielä kerran.

"mikä sun nimi on?" Kysyn.

"Sandra." Tyttö vastaa.

"kiitos vielä Sandra ja tsemppii sulle. kaikki järjestyy aikanaan." Sanon.

"kiitos sulle Niko. oot ihana."
Sandra hymähtää.

Hymyilen.

"mut joo, mun pitää mennä. nähdään toivottavasti joskus uudelleen." Hymähdän.

"toivottavasti, moikka."
Sandra hymähtää.

Hän lähtee kävelemään toiseen suuntaan ja minä kävelen kiertuebussille.

"mihin äijä jäi?"
Joel kysyy.

"juttelin yhen fanin kanssa. oli sen verran diippiä settiä, että halusin olla vierellä. sain muuten tämmösen siltä fanilta, Sandralta." Sanon näyttäen mukia.

"siisti."
Joel hymähtää.

"no on kyl hieno."
Olli toteaa.

"käy vaan niin sääliks joitain nuoria, kun niillä on kotona asiat huonosti tai sit mt-ongelmia. kunpa vois vaan parantaa kaikki." Huokaan.

"niinpä."
Joel nyökyttelee.

Laitan fanilahjan turvalliseen paikkaan, jotta kukaan ei vahingossakaan hajota sitä.

Voi Sandra sentään..

-
sanat: 678

ehkä jossain vaiheessa törmäämme Sandraan uudelleen 🤔

samalla tosiaan ilmottelen sitä et mulla alkaa työharkka maanantaina, niin julkasutahti hiljenee vähän. riippuu, et miten ehdin ja jaksan kirjottaa :)