Ruudinsavua

Prologi

'Tutkimaton' oli koko mantereen läpi kulkeva valtava hiekka-aavikko. Sen päällä oli aina yötäkin synkemmät pilvet joista aika ajoin purkautui suuria ukkosmyrskyjä. Se oli satoja kilometrejä leveä ja sen korkeuserot vaihtelivat suuresti: jos laskeuduit kaksikymmentä metriä korkean dyynin päältä alas, seuraava nousu saattoi olla yli sata metriä korkea. Aavikkoa oli kartoitettu aikoinaan sen verran - yli kaksikymmentä vuotta sitten kylien ja kaupunkien lähistöiltä - että tiedettiin siellä olevan myös vuoristoja muistuttavia korkeita rykelmiä. Useat Kulkijat, tutkimusmatkailijat ja seikkailijat olivat yrittäneet selvittää Tutkimattoman salaisuuksia mutta vain muutamat olivat selvinneet kertomaan löydöksistään. Monet aavikolta palanneet olivat lisäksi hulluuden partaalla, eikä heidän sanoihinsa voitu luottaa täysin. Joku oli väittänyt nähneensä taivaalta lentäviä siivekkäitä olioita jotka varastivat sielun, toinen taas kertoi että aina yöllä 'varjot' olivat heränneet eloon ja repineet ihmisiä ikuiseen pimeyteen. Vuorokaudenaikoja oli mahdoton sanoa kun olit aavikolla, joten "yöllä" saattoi tarkoittaa mitä tahansa aikaa päivästä. Aika ei toiminut siellä normaalisti, tai siltä se ainakin vaikutti.

Taivaalta purkautuva myrsky oli myös iso syy siihen miksei aavikolla voinut kunnolla leiriytyä; kirkkaissa väreissä palavat salamat iskivät satunnaisesti ja usein, tuhoten kaiken johon osuivat.

Aavikolla oli lisäksi kraatereita. Ne olivat niin syviä ja isoja, että edes hiekka ei päässyt niiden pohjalle ennen kuin tuuli vei sen mennessään. Erään tutkimusmatkailijan mukaan kraatereissa pystyi näkemään tummia hahmoja mutta tästä ei ollut enempää tietoa, sillä kyseinen herra oli päättänyt päivänsä erään saluunan kellarissa. Hirttäytymällä, kuulemma. Syytä tähän ei koskaan saatu tietää.

Mutta kolme asiaa tiedetään täysin varmaksi.

Yksi: Tutkimaton "heräsi eloon" noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten, samoihin aikoihin kun hirviöt ilmestyivät. Pilvet kasaantuivat aavikon yläpuolelle ja ikuiselta vaikuttava pimeys imaisi sen sisäänsä.

Kaksi: Aavikolla eivät päde mitkään lait tai oikeudet. Jokainen joka sinne omasta tahdostaan tai pakotettuna menee, on oman onnensa nojassa.

Ja kolme: Kukaan ei ole todistetusti selvinnyt Tutkimattoman läpi kulkemisesta eikä kukaan ole ollut tarpeeksi hullu yrittääkseen. Pelkkä ajatuskin oli monen mielestä itsemurha, siksi tutkimusmatkojen pituudet pidettiin vain muutamissa kilometreissä.

Mutta nyt Tutkimatonta kulki hahmo. Oli kulkenut jo niin kauan, että aika oli unohtunut. Yksi mies, yksi heikko askel kerrallaan.

Pian hän olisi läntisellä rajalla ja saapuisi Ebonhelmin kaupunkiin.

Mies kuuli vaimeita kuiskauksia ympäriltään ja hän kiristi tahtiaan minkä jaksoi.

Kaupungin valot näkyivät jo horisontissa.

Enää vähän.