Ruudinsavua

Luku 7

Rosen vatsassa muljahti ja sheriffin kasvoilta pakeni väri. Hän kääntyi hitaasti Rosen ja Dariuksen puoleen.

"Sanokaa minulle että ette tiedä tuosta mitään."

Kumpikaan ei ehtinyt vastaamaan, kun sheriffin toimiston ovelta kuului kova koputus.

"Raatimies Ruddin käskystä, avatkaa ovi!" ääni oli matala ja käskevä.

Sheriffi puri hampaitaan yhteen ja katsoi Dariusta.

"Nyt on minun vuoroni kysyä sinulta - teiltä molemmilta. Voinko luottaa teihin?"

"Täysin", Darius vastasi.

"Kyllä", Rose sanoi.

Sheriffi nyökkäsi lyhyesti. "Tullaan, tullaan," hän sanoi ja käveli ovelle, avasi lukon ja sitten oven. Sen toisella puolella seisoi kolme raavasta, mustiin trensseihin pukeutunutta miestä. He kävelivät kysymättä peremmälle katsoen tiukasti Dariusta ja Rosea. Sheriffi käveli heidän ohitseen ja asettui pöytänsä eteen, Dariuksen ja Rosen väliin.

"Arvon herrat, kuinka voin auttaa teitä?" sheriffin ääni oli vakuuttava ja kohtelias.

"Keitä nämä kaksi ovat?" kysyi yksi mustiin pukeutuneista miehistä.

"He ovat juuri kaupunkiin saapuneet Kulkijat, läpikulkumatkalla", Ethan sanoi ja osoitti ensin Dariusta. "Herra James Winters ja tämä kaunis nuori nainen on hänen kumppaninsa, neiti Alice Hope. He tulivat minun luokseni koska eivät tunne seutua ja lupasin näyttää heille hieman kaupunkiamme ja ohjata heidät sitten lähimpään majataloon."

Darius nyökkäsi hitaasti mustiin pukeutuneille miehille ja Rose teki lyhyen niiauksen. Se tuntui hassulta ja sai miltei hymyn nousemaan huulille, mutta hän sai hillittyä itsensä.

"Entä keitä te sitten olette, arvon herrat?" sheriffi kysyi kolmikolta.

"Raatimies Ruddin suorassa alaisuudessa toimivan järjestön virkamiehiä."

"En tiennytkään että Ruddilla on kaltaisianne alaisia, ainakaan hän ei ole kertonut teistä aikaisemmin."

"Eikä se sinulle kuulukkaan, sheriffi," mustiin pukeutuneen miehen äänensävy oli haastava. "Raatimies Rudd on käskenyt meitä hakemaan sinut kuulusteluun liittyen Pastori Rickardin murhaan. Ja nyt kun seurassasi ovat nämä kaksi Kulkijaa, he joutuvat tulemaan myös. Emme jätä yhtäkään kiveä kääntämättä ennen kuin murhaaja tai murhaajat on saatu kiinni."

"Epäilettekö te minua, kaupungin sheriffiä, Pastorin murhasta? Älkää olko naurettavia."

"Te tulette kuultavaksi, halusitte tai ette. Lisäksi on enemmän kuin epäilyttävää, että toimistonne ovi on lukossa samana aamuna kuin Pastorin ruumis löydetään, täällä on lisäksi kaksi ulkopuolista kanssanne ja käyttäydytte kuin olisitte vanhoja tuttuja. Älkää pakottako minua toistamaan itseäni, te tulette mukaamme, halusitte tai ette." Mustiin pukeutuneen miehen katse oli tuima, hän vilautti vyötäröllään roikkuvaa hopeista revolveria ja Rose tunsi kehonsa jännittyvän. Myös Dariuksen ryhti muuttui silmänräpäyksessä ja Rose tiesi että hän oli valmiina vetämään aseensa.

"Noniin, ei ole syytä tuohon", sheriffi sanoi ja nosti kätensä ylös. "Me tulemme vapaaehtoisesti, ei ole syytä väkivaltaan. Ja mitä nopeammin saamme asian hoidettua pois päiväjärjestyksestä, sitä nopeammin pääsette tutkimuksissa eteenpäin, eikö niin?"

Mustiin pukeutunut mies murahti ja osoitti ovelle. "Teidän jälkeenne, menemme kaupungintalolle. Hopi hopi, Raatimies odottaa jo."

Darius katsoi merkitsevästi Rosea niin, ettei kukaan muu nähnyt: Ole valmiina.