Ruudinsavua

Luku 14

Graysonin keuhkot tuntuivat olevan liekeissä. Hiki oli kastanut trenssin alla olevan paidan läpimäräksi ja aseen kahva tuntui liukkaalta kädessä. Maa hänen jalkojensa alla oli veren ja mädän tahrimaa ja Grayson joutui varomaan jokaista askeltaan, ettei liukastuisi. Ruumiita oli kymmenen. Tai ehkä viisitoista, hän ei ollut enää varma. Eikä hänellä ollut aikaa jäädä miettimäänkään asiaa sen enempää, kun uusi isku kohdistui jo hänen kasvoihinsa. Puukko tuli vauhdilla sivusta ja Grayson sukelsi eteenpäin. Hän tunsi iskun heilauttavan hiuksiaan ja käänsi oman puukkonsa kohti hyökkääjää. Hänen edessään seisoi nuorehko nainen kasvot vääntyneenä huutoon ja silmät kääntyneenä väärinpäin. Grayson ei odottanut vaan otti nopean askeleen eteenpäin ja löi veitsensä naisen leuasta sisään. Hän väänsi puukon kahvasta, samalla työntäen voimalla ylöspäin ja terä upposi tyveä myöten naisen pään sisälle. Ruumis kaatui muiden seuraksi maahan. Kaksi epäkuollutta tarttuivat välittömästi Graysonin trenssiin selkäpuolelta ja hän joutui tekemään nopean piruettimaisen pyörähdyksen. Hän kuuli repeävän äänen, kun epäkuolleiden kynnet repivät hänen trenssinsä rikki. Otteet irtosivat juuri sen verran, että Grayson sai ammuttua kaksi tarkasti tähdättyä laukausta molempien päähän. Hän tunsi hampaiden tiukan purennan vasemman saappaansa varressa ja haki ähkäisten paremman asennon, jotta pystyi ampumaan vielä lapselta näyttävää epäkuollutta päälakeen. Muutama veri- tai mätäpisara lensi häntä kasvoihin.

Grayson yritti parhaansa mukaan tasata hengitystään. Ajantaju oli kadonnut kokonaan - hänestä tuntui, että taistelu oli kestänyt jo useita tunteja. Taivas oli alkanut hämärtymään ja aurinko painui pikkuhiljaa horisontin taa.

Jos yö ehtii laskeutumaan, niin olen isoissa ongelmissa. Grayson mietti ja puri hammasta.

Outoa mongerrusta pitävä epäkuollut huitaisi sivusta talikolla ja Grayson väisti tiputtaen itsensä nopeasti kyykkyyn. Hänen selkänsä lihakset valittivat, kun hän väänsi itsensä ylös liimautuen hyökkääjän kylkeen kiinni ja löi tätä takakautta puukolla takaraivoon. Hän käytti epäkuolleen ruumista hetken ihmiskilpenä - siihen osui monia puukon- sekä kirveeniskuja. Grayson potkaisi ruumiin päin muita epäkuolleita ja sai hetkeksi tilaa; hänen takanaan ei ollut enää yhtään vihollista vaan kaikki olivat näköpiirissä hänen edessään. Hitaasti, mutta varmasti hän oli edennyt kohti nekromantikkoa, joka virnuili edelleen pienen armeijansa takana.

"Mikä on, Grayson?" nekromantikko huusi. "Alkaako vanhus piiputtamaan?"

"Tämä vanhus tunkee vielä saappaansa perseeseesi", Grayson huusi takaisin samalla kun väisti hänen kylkeensä lapiolla kohdistetun lyönnin. Nekromantikon käkätys peittyi kaiken muun huudon ja hälinän alle.

Grayson yritti hakea tukijalalleen paikkaa, kun kolme epäkuollutta hyppäsivät häntä kohti suoraan edestä. Heti, kun hän varasi tukijalalleen painoa, hän ymmärsi tehneensä virheen.

Grayson liukastui maassa oleviin suolenpätkiin, reisi vääntyi ikävään asentoon ja hän tunsi kuinka takareisilihasta alkoi välittömästi kuumottamaan.

"Ei perh-.." Grayson ähkäisi ja samantien ensimmäinen isku osui häntä oikeaan kylkeen. Hän ei tiennyt millä isku tehtiin, mutta se osui suoraan kylkiluihin. Ja voimalla.

Kipu levisi koko kyljen alueelle, Grayson puri hammasta sihisten ja yritti päästä takaisin tasapainoon.

Jotain taisi murtua, hän ehti ajatella ennen kuin seuraava isku kolahti häntä yläselkään, lapaluiden väliin. Ilma pakeni välittömästi keuhkoista ja Grayson kaatui nelinkontin maahan, haukkoen epätoivoisesti ilmaa.

Uusi isku, samaan kylkeen kuin aikaisemmin.

Toinen isku, alaselkään.

Kolmas. Neljäs. Viides.