Ruudinsavua

Luku 9

Grayson avasi silmänsä ja katsoi ympärilleen - pieni huone jossa hän makasi oli täynnä kynttilöitä. Huoneen sivuilla oli hyllyjä joissa oli erilaisia purkkeja täynnä erivärisiä aineita, sideharsorullia, neuloja ja kirurgin veitsiä. Tavaroita oli niin paljon että Grayson huomasi miettivänsä, ettei hän saisi ikinä pidettyä niitä järjestyksessä. Hän makasi edelleen samalla puisella pöydällä josta oli aikaisemminkin herännyt, nyt joku oli vain laittanut hänen päälleen kankaisen viltin. Grayson nousi istumaan ja laski viltin pois päältään. Hänellä oli alushousut jalassaan ja muut hänen vaatteensa olivat yhdellä seinustalla, puisen jakkaran päällä viikattuna siististi. Huoneen ainoa ovi avautui ja sisään astui kaunis, keski-ikäinen nainen. Hänellä oli vaaleat pitkät hiukset jotka olivat sievästi nutturalla takaraivolla, sinivihreät pienet silmät ja sievä suu. Nainen huomasi Graysonin olevan hereillä ja hymyili kauniisti. "Olette hereillä, kuinka mukavaa. Miten voitte?"

"Haluaisin sanoa että hyvin, mutta se taitaisi olla vale. Pelastitte henkeni, miten voin kylliksi kiittää teitä, rouva..?"

"Minerva Green, tämän kaupungin Parantaja. Eikä teidän tarvitse kiitellä, tein vain työni." Minerva käveli Graysonin luokse ja asetti kätensä tämän otsalle. "Olkaa liikkumatta hetki", hän sanoi ja sulki silmänsä. "Sinulla ei ole enää kuumetta, hieno juttu", Minerva sanoi ja otti kätensä pois. "Olet nukkunut nyt kaksi päivää siitä kun saimme vedettyä sinut takaisin kuoleman porteilta."

"Niin kauan", Grayson sanoi ja hymyili. "En muista koska olisin viimeksi nukkunut kunnolla."

"Siltä sinä näytätkin", Minerva sanoi hymyillen ja vakavoitui sitten. "Tiedän ettei asia kuulu minulle, mutta tuo iso merkki sinun rinnassasi. Se näyttää.. polttomerkiltä. Mikä se on?"

Grayson katsoi itsekin rinnassaan olevaa, noin kämmenensä kokoista merkkiä. Se oli pyöreän muotoinen ja siinä oli kolme teräväkärkistä sarvea ylhäällä sekä alhaalla. Keskellä merkkiä oli kolmio jonka kärki osoitti alaspäin.

"Se on poltettu ihooni jotta muistan aina kuka olen ja mistä tulen", Grayson sanoi matalalla äänellä. "Olen pahoillani mutta siinä on kaikki mitä voin teille kertoa."

Minerva nyökkäsi ja hymyili edelleen kaunista, luonnollista hymyään. "Ei se haittaa, meillä kaikilla on menneisyytemme."

Grayson hymyili takaisin ja nousi seisomaan lattialle, huone heilui hetken puolelta toiselle mutta rauhoittui sitten. "Haluaisin mennä tapaamaan sheriffiä, onko hän kaupungissa?"

"Kyllä vain, sheriffi Reeve on ollut huolesta soikeana koko tämän ajan kun olette maanneet täällä. Hän on sanonut noin kolmekymmentä kertaa että vie teidät oluelle jahka heräätte." Minerva päästi hyväntahtoisen huokauksen ja naurahti.

Grayson päästi kuivan hörähdyksen itsekin. "Olutta aamupalaksi, kahden päivän nukkumisen jälkeen? Niin, miksipä ei. Kerranhan täällä vain eletään."

"Pukekaa te rauhassa päällenne, minä voin mennä kertomaan sheriffille. Minulla on hänelle muutenkin asiaa, kerron että teidät löytää saluunasta. Tiedättekö missä se on? Kun astutte tästä minun kodistani ulos, menette heti vasempaan. Neljäs hirsinen talo oikealla, tulppaanit kasvavat oven molemmin puolin. Ette voi mennä harhaan."

"Kiitos jälleen, Minerva. Tiedän kyllä mistä saluuna löytyy, kävin siellä kun tulin kaupunkiin." Grayson ei ollut varma tiesikö Minerva että hän otti yhteen Kultistien kanssa heti saapumisensa jälkeen, eikä hän aikonut ottaa sitä tieten tahtoen puheeksikaan. "Jos keksitte miten voin korvata tämän teille, niin kertokaa."

Minerva oli hetken hiljaa ja hymyili vienosti. "Kuten sanoin, tein vain työtäni. Mutta olisi mukava tavata joskus hieman.. erilaisissa merkeissä. Keitän hyvää kahvia ja leivon vaikkapa sämpylöitä."